Sinä, minä ja pikku Pummi!

Toissapäivänä ei tapahtunut mitään. Tietysti allekirjoittanut täytti vuosia ja sitä juhlistettiin lahnaamalla kotona katsomassa telkkarista tulevaa Marvel-maratonia, joka piti sisällään Avengersin, Thorin ja Captain American. Ja kaikki vissiin kolme kertaa. Eli sainpahan hei synttärilahjaksi viitisen minuuttia Richard Armitagea, not bad!
Käytiin me myös syömässä hampparit In-n-Out Burgerissa ja ne oli aika hjuvat! Ja jengiä oli sikana liikkeellä.

Eilen sitten olikin jännittävämpi ja reilusti tuskaisempi päivä. Herättiin joskus yhdeksän aikoihin, heitettiin vaatteet niskaan ja rynnättiin Starbucksiin hakemaan ruokaa ja kahvia. Jouduttiin tosiaan vaan hakemaan ne sieltä, koska mesta oli täynnä jengiä eikä mahduttu istumaan mihinkään. Jäätiin sitten syömään puiston penkille nom-nom-juusto-hedelmä-crackers-sekoituksiamme. Ja Willua hermostutti mun puolesta niin paljon että se viskoi kahvinsa pitkin puistoa.. twice.

Viimeinen ehtoollinen

Aikamme sapuskaa mutusteltuamme, lähdettiin sitten bussilla kohti Long Beachia. No nyt muistatte ehkä aikaisemmista merkinnöistä että käytiin "randomisti" pari kertaa Long Beachilla aikaa tappamassa.. No ei kyse ollut ihan randomeista kerroista vaan visitoitiin Kari Barba's Outer Limitsissä varaamassa aikaa tatuoinn(e)ille.

Silloin ekalla kerralla kun käytiin, käytiin vain hölisemässä Matt-nimisen duden kanssa siitä että haluttaisiin tatuoinnit ja saatiin selailla Outer Limitsin artistien kirjasia ja valita mieleisemme artisti. Päädyttiin sitten molemmat portrait-tatuointeihin erikoistuneeseen Jhoniin, jolle sitten varattiin keskusteluaika seuraavaksi päiväksi. Jhonin kanssa puhuttiinkin sitten siitä että haluaisin tatuoinnin oikeaan jalkapöytääni, mihin herra rohkaisevasti totesi että se on "the most painfull spot in a human body". Nyökkäilin siinä vaan että joojoo ei mitää, kyl mä kestän. Ja tämän jälkeen alettiinkin metsästää oikeaa kuvaa, minkä haluaisin. Lopulta päädyttiin sitten varaamaan aika parin viikon päähän, minkä jälkeen lähtiin Willun kanssa himaa kohden.

Ainiin! Hauskaa on se että Matt meni kirjoittamaan mun varauspaperiin Gollumin sijaan "Gobum" ja nyt ollaan naurettu GoBumia koko kaks viikkoa. Mene pummi? Okei thanks. Ja sitten eilen toisessa paperissa luki Golem... Matt.. vähän yritystä hei!

Gobum!

Eilen sitten tosiaan tassuteltiin Outer Limitsiin, puhuttiin vielä hetkonen Klonkusta Jhonin kanssa ja pistettiin kuva vielä kerran uusiksi. Alunperin jalkaan oli tarkoitus tulla koko Klonkku, mutta päädyttiin sitten vaan naamaan jotta pystyttäisiin keskittymään yksityiskohtiin paremmin. Kyllä Jhon ehdotti sitäkin että vaihdettaisiin paikkaa, mutta pitäydyin tässä most painfull spotissani.

Kun mallikuva saatiin iskettyä nahkaani.. Jhon lähti syömään ja jäätiin kuin knallit kalliolle hetkeksi. Ei siinä mitään, Jhon palasi hyvin nopeasti ja alkoi pistämään kaikkea kuntoon. Samalla joku toinen mestan artisti tuli siihen hehkuttamaan kuinka Gollum on siisti ja jouduttiin sitten selittämään yhteisvoimin Jhonille että onko Gollum hyvä vai paha hahmo ja mitä sormus tekee. Tämä toinen artisti sitten huomautti siitäkin kuinka mun on kuulemma vaan pakko laittaa toiseen jalkaan joskus joko kala tai sormus. Njaa jää nähtäväksi sitten.

Half way there!

Ah niin! Siinä pölistessämme, Jhon myös kertoi kuinka oli vahingossa sattunut Hollywoodiin samana päivänä kun siellä oli Battlen ensi-iltakarkelot ja jäänyt sinne sitten randomisti seisoskelemaan ja ihmettelemään mitä tapahtuu. Ja päätynyt sitten kaikkien näyttelijöiden kanssa yhteiskuviin ja ties mitä. Näinkö kohtalo taas iskee meitä munille? Melkein oltiin kateellisia. Siis melkein. Ei yhtään siis. Jos, niin korkeintaan ihan pikkasen. Ja se raukka ei tunnistanut sieltä kuin Orlando Bloomin...

.. ja sitten se valkoinen muste...

Lopulta sitten alkoi nakutus. Ja hämmennyin ensin melkoisesti, koska se ei tuntunut oikeasti missään! Ehdin jonkun aikaa miettiä paria asiaa; kusettiko Jhon minua sille painfull spotillaan?  Iskikö joku puudutusainetta koipeeni ilman että tajusin? Miksi mun pikkuvarvasta kutittaa ihan sairaasti?
Ensimmäiset 2-3 tuntia menikin aika mukavasti hieman aika-ajoin nipistellen. Mutta sitten taas se katala viimeinen tunti iski ja tajusin että Jhon ei kusettanut, kukaan ei iskenyt puudutsainetta koipeeni ja kyllä, pikkuvarvasta kutittaa koska jalka on tosiaan täynnä hermoja. Willulla oli tosin hauskaa. Mulla ei siinä kohtaa enää niinkään.

Photobottom! hehe

Kyllä, jalkapöytään tatuoinnin ottaminen sattuu ihan saatanasti. Tatuointia alettiin tekemään jalkaterästä eli tuosta varpaiden juuresta, jossa ei tuntunut miltään. Mutta mitä ylemmäs sitä sitten noustiin, sitä enemmän jalka oli vain nahkaa, luuta ja niitä hermoja.. Ja sitä tuskaisammaksi homma muuttui. Ehdollistuin myös siihen että eniten suriseva neula aiheuttaa myös eniten kipua, joten aina kun se pärähti päälle niin valmistauduin jo siihen että kooohta sattuuu! Ja sitten se saatanan "valkoinen muste", joka isketään aina viimeiseksi. Vihaan sitä, koska se sattuu niin pirusti.. Mutta ah kun se tuo nätin lisän tatuointiin. En vaihtaisi sitä.

Lopulta neljän tunnin taiston jälkeen, Jhon ilmoitti vain että "done!" ja hymyili sitten pirullisesti kun meiksi siinä kokosi itseään pöydällä. Eipä siinä, oikein oikein kaunis Klonkku koivessa lohdutti kyllä! On se vaan niin nätti. Matt tuli sitten katsomaan lopputulosta ja totesi että on kyllä makee, mutta että hän ei ottaisi noin isoa tatuointia jalkapöytään. Ehkä pienen, mutta ei niin isoa. Ja Jhon oli samaa mieltä. Olihan se aika.. kiva kuulla kahdelta isolta mieheltä näin jälkikäteen että ne ei suostuisi samaan. Ei se nyt niiiiin paljon sattunut, miehet hyvät!! Hah!

Valmis dude koivessani. Gobum, Golem, Klonkku, Pummi.. rakkaalla lapsella monta nimeä.

Jhon sitten otti vielä pari kuvaa Klonkusta minkä jälkeen ohjeisti vielä perushoito-ohjeet.. Kertoen myös ettei saisi nyt kävellä iiihan kamalan paljoa, koska on aika liikkuvaisessa paikassa nyt sitten. Pitänee siis maata tässä nyt vaan vuodepotilaana pari päivää ennen kuin torstaina on sitten pakko nostaa perse ylös penkistä. Mut hei! Aivan törkeen siistiä! No regrets! On se vaan komea mies koivessa.

Vähän tähän loppuun taustaa; Klonkku nyt edustaa nimenomaan LotRia ja sitä miten se on vaikuttanut mun elämään. Opettanut kaikkea, osoittanut suunnan elämässä.. ohjannut elokuva-alalle ja no, oikeaan suuntaan. Alunperin tarkoitus oli laittaa sille sormus käteen ja pistää se sneekyilemään eteenpäin, mutta noh.. ideat muuttuu mutta perustarkoitus pysyy. Klonkku lisäksi kuuluu nimenomaan jalkaterään, koska se edustaa myös eteenpäin menemistä. Siinä teille syvällisyyttä! Hah! Nyt meen pitämään Luihua hyvänä, heippa!

Ehkä hänet on luotu lentämään ettei sulata tie hänen kenkiään

Taas vähän kertomusta perus arjestamme, koska mitään superjännää ei vieläkään ole tapahtunut. Ei sinänsä ettäkö se siis huono juttu olisi! Ollaan tehty kaikkea kivaa muttei oikein mitään sellaista mikä kiinnostaisi ketään. Noh, tänään syötiin pizzaa ja se nyt tietysti kiinnostaa kaikkia! Selitänpä nyt kuitenkin taas aikani kuluksi parista viime päivästä.

Eli mihinkäs me jäätiin viime kerralla.. Ah! Super Bowl! No se meni yllättävän rauhallisissa merkeissä ja ilmeisesti isot bileet oli jossain muualla kun meidän pienen lähiömme kaduilla. Tiedä sitten millaiset bileet jossain Downtownissa tai Hollywood boulevardilla on ollut, mutta täällä oli hiljaista! Talomme teineillä tosin oli jotkut valvojaiset mutta eipä me häiritty niitä eikä ne meitä, joten sekin meni rauhaisasti. Perin hämmentävä kokemus siis kaiken kaikkiaan!

Entäs mitä me tehtiin Super Bowlin aikana? No me paettiin leffaan, koska ei tuo.. jalkkis.. nyt oikein kiinnostanut. Käytiin katsomassa Birdman kun löydettiin Torrancesta toinenkin leffateatteri, joka kaiken lisäksi on lähempänä kuin tuo Del Amo Fashion Centerissä oleva. Sinne sitten dallailtiin ja oltiin aika paljon etuajassa joten saatiin lahnailla yhdessä nurkassa hetki. Jännää muuten miten jenkkien leffateattereissa on tapana että liput myydään aina rakennuksen ulkopuolella ja liput revitään heti sisään kävellessä. Sitä voisi siis periaatteessa livahtaa mihin tahansa saliin jos olisi niin nilkki että viitsisi ostaa halvimman mahdollisen näytöksen lipun ja sitten mennä johonkin kalliimpaan 3D-leffaan vaikka. Onneksi me ei olla niin nilkkejä.

Mitä sitä nyt sanoisi Birdmanista? Mun mielestä se oli aivan tajuttoman hyvä ja tykkäsin. Willu taas sanoi että oli se hyvä, muttei mennyt oscar-ehdokkaissa The Imitation Gamen ja Theory of Everythingin ohi. Into the Woodsin se kyllä kuulemma pesi mennen tullen, haha. Birdman oli kuitenkin.. No parissa kohtaa sai olla taas että mitä hittoa, mutta se tuntuu olevan tämän oscar-vuoden joku teema. Hyvässä mielessä siis! Hauska leffa kuitenkin, suosittelut sen suhteen!

Koska mitään erikoisempaa ei nyt ole pälistävänä niin kerrottakoon että löydettiin uusi vakiokuppila tuosta läheltä. Aluksi tallusteltiin aina puolet kauempana olevaan Starbucksiin eikä siinä mitään, koska hyvää ja halpaa kahvia. Mutta sitten eräänä päivänä teki mieli donitsia ja mentiin sellaisia ostamaan ja tajuttiin että huu! Kyseisestä Donut-mestasta saa myös kahvia ja sellainen jäätävän kokoinen kannu maksaa vaan 1,45 dollaria. Voitte arvata että Starbucks jäi komeasti kakkoseksi ja yleensä jos käydään siellä nykyään, käydään ostamassa jotkut herkkukahvit illalla kotiin valuessa. Sellaiset, jotka ei saa meitä pärisemään niin pahoin kuin tuo aamuinen peruskahvi. Tänään tosin käytiin Donutissa iltakahvillakin. Ja nyt muuten pärisee.

Noh, mitäs me nyt sitten tehtiin eilen.. Ah! Käytiin uudemman kerran Chinese Theatressa aka Dolby Theatressa pitämässä pieni leffamaratoni. Se kun taitaa olla tällä hetkellä Losin ainoita teattereita, jotka yhä pyörittää The Grand Budabest Hotelia. Oli muuten sekin varsin hauska ja hyvän mielen leffa omalla oudolla avallaan! Ja voi Ralph Fiennes, I love that man. Kyseisessä leffassa oli muuten kaksi meidän lapsuuden pääpahista ja niillä oli joku häiriintynyt suhde, tietääkö joku ketkä on kyseessä?

Ja toinen leffa oli sitten One Last Time eli Hobitti koska pitihän se nyt käydä Chinese Theatressa katsomassa! Voi jytinä soikoon niitä ääniä ja siis vaikka olikin vain 2D niin ah sitä kaunista kuvaa! Oli hyvä aloittaa tämä Hobitti Embassylla ja päättää se Chinese Theatreen. No regrets! Tuomitkaa jos haluatte, ei kinosta! Ha!

Tuossa leffojen välissä sitten käytiin syömässä salaatit ja koska nörttikauppojen kuningas tönötti siinä vieressä niin käytiin myös siellä pyörähtämässä. Mitään suuren suurta ei tosin lähtenyt mukaan, mutta kassalla työskentelevä neitokainen onnistui hämmentämään meitä kertomalla kuinka sen suuri unelma on päästä joskus muuttamaan Suomeen! Oltiin siinä sitten että voi kuule, me vaihdettaisiin paikkaa koska vaan! Oikein hauska turinatuokio, joskin edelleen hieman hämmentää että mitä ja miksi.. Mutta kai se luulee että Suomessa on aina talvi ja nättiä tai sitten kesä ja aurinkoista. Poor girl.

Okei! Sitten tähän päivään. Tänään ajateltiin ensin että vain lahnaillaan koko päivä ja illasta käydään pizzalla, mutta sitten päätettiinkin extemporena lähteä käymään Redondo Pierillä. Siellä kun oli pizzapaikka myöskin, joskin saatiin huomata että siellä oli riehunut tulipalo ja moinen pulju oli tällä hetkellä kiinni. Pyörittiin kuitenkin aikamme tuolla jäätävän kokoisella "jenkkilaiturilla", käpöteltiin hieman rantaa pitkin ja lähdettiin sitten Del Amoon syömään sitä pizzaa. Oikein hyvä päivä siis takana!

Eipä kai tässä muuta sen ihmeempää. Ei muuten taideta päästä oscareita todistamaan lähellekään punaista mattoa, mutta mennään varmaan tonkimaan sinne läheisyyteen josko Benedict ilmestyisi jostain. Joten jos oscareissa tapahtuu jotain hämminkiä ja turvamiehet syöksähtelee pitkin mattoa, voitte olla varmoja että me ollaan tehty jotain pahasti väärin. Pistäkää korttia vankilaan sitten, hahha! Juu ei muuta, moi!

Plant your trees, watch them grow

Noniin nyt kun idiotismista on hieman toivuttu (hah lol) niin voidaan taas palata pohtimaan että mitäs me ollaan tehty parina viime päivänä. Kuvia nyt ei valitettavasti taaskaan ole mitenkään järisyttäviä määriä, koska järkkäri oli unten mailla ja sain sen ladattua vasta eilen. Mutta joo! Edellinen merkintä taidettiinkin kirjoittaa Nelsonin hippikommuunin eteisessä, seinään kytkettyinä joten siitä jatkakaamme!

Tuossa samalla kun istuttiin ja kirjoiteltiin tuota edellistä merkintää, muistimme että mehän lähdetään aamulla jo niin varhain ettei respa ole auki. Hyvä että tajuttiin, koska muuten Willun ajokortti olisi jäänyt hengailemaan Nelsonin Paradiso-hostelliin toviksi jos toiseksikin. Osoitettiin kuitenkin jonkinlaisia älynlahjoja ja menin sitten respaan kysymään että kuis.. Ja kiva setä respasetä sitten sanoi että vaihtaa meidän bussiliput niin että bussi tulee noukkimaan meidät aamulla siitä Paradison pihasta. Tämä tarkoitti sitä että saatiin nukkua hieman pidempään ja ajokorttikin pääsi palautumaan omistajalleen! Jee!

Illalla oli jossain jotkut bileet, joihin 3-4 meidän kämppistä lähti rälläämään.. mutta aamulla noista vain yksi oli kotiutunut. Ties mihin ne muut sitten olivat jääneet. Me kuitenkin noustiin reippaina, pukeuduttiin hippikuteisiin ja paineltiin syömään ilmaiset safkat ja etenkin juomaan ne ilmaiset kahvit. Tämän jälkeen saapasteltiin sinne Paradison pihalle komeasti puoli tuntia ajoissa, johtuen siitä että ollaan stressipyllyjä ja setä respasetä oli illalla sanonut että meidän on parasta olla siellä silloin kun bussi tulee koska jos ei olla niin bussi ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa. Ilman meitä. Iiks!

Selvittiin kuitenkin bussiin, jonka kyydissä sitten huristeltiin taas Blenheimin kautta kohti Pictonia. Kaikkien niiden Kingstonien ja Franz Josefin pikkukylien jälkeen Picton vaikutti melkeinpä suurelta kaupungilta, toisin kuin mitä se oli silloin edellisellä visiitillä ollut. Ja taas sitä kiertävät vuoret vaikuttivat nyt pikkunyppylöiltä Mount Cookin ja Southern Alpsien jälkeen.

Tämä löyty Pictonin terminaalista ja Willu sekos.

Pictonissa meillä oli aikaa sellainen 2,5 tuntia ja koska meidän LotR-tour varaus ei ollut mennyt läpi niin juostiin sitten samantien paikalliseen i-siteen itkemään että mitä me tehdääään.. Ja kiva täti saittitäti sitten ystävällisesti soitteli pariin paikkaan ja hommasi meille sellaisen kokopäivä-tourin keskiviikolle. Maksoi vaan 15 dollaria enemmän kuin se meidän puolenpäivän tour mitä yritettiin itse hommailla, joten uu! Ja päästään teelle Rivendelliin, kelatkaapa sitä!

Tämän jälkeen kirmattiin sitten ulos sieltä i-sitesta ja tajuttiin ettei meillä ole yöpaikkaa enää keskiviikon jälkeen ja bussi Tongariroon lähtisi aamusta.. Mutta tämäkin hoitui sitten kun päästiin Wellingtonin päädyn hostelliin.

Nää on kuulemma läskipalloja :3

Laivamatka meni oikein mukavasti, vaikka huutavia kakruja tuntui olevan joka nurkalla. Syötiin Fish&Chipsit ja hengailtiin.. Ja kun rantauduttiin Wellingtonin satamaan, oltiin sitten kauniisti väärässä paikassa nimittäin autokannella. Sieltä me sitten kirmattiin hissin avuin takaisin ylös odottelemaan että meidät turvenuijatkin vapautettaisiin Wellingtonin ihmeelliseen maailmaan. Kivasti meni 2 dollaria maksava bussikin suoraan melkein hostellin pihaan, joten ei tarvinut tällä kertaa vedellä painavia laukkuja perässä pitkin maita ja mantuja!

Ei, tämä ei ole meidän hostelli vaan hieno rakennus.

Hostellilla saatiin tosiaan yksi lisäyö kun kauniisti pyydettiin, minkä jälkeen vallattiin yksi kahden hengen huone käyttöömme ja räjäytettiin kamamme. Mitään jännää emme eilen enää duunailleet, muuta kuin kävimme kaupassa ruokaa ostamassa. (Btw. Lake Townin theme soi päässä varmaan viidettä päivää). Sitten lahnattiin ja harrastettiin hieman käsitöitä, iskemällä uusia pätsejä meidän turistilaukkuihin! Ja sitten mentiinkin tutimaan joskus yöllä.. vain jotta aamulla voitaisiin herätä siihen että joku dude tekee remonttia meidän käytävässä. Yhyy!

... say what?

Tiedättekö muuten miten kaksi typerää nörttituristia saa harrastamaan liikuntaa? Iskemällä kuusikerroksisen hostellin rappuihin LotR ja Hobitti-julisteita. Tuli vähän juoksenneltua tänään, mutta koska kamera ei ollut mukana niin ette saa niistä todisteita. En juokse toista kertaa, kaikella rakkaudella. Sitäpaitsi Thorin on alemmissa kerroksissa.

Ne läks mukaan! Muahhaahaha!

Mussutettiin tuttuun tapaan aamiaista, käytiin keittämässä kahvit alakerran keittiössä ja sitten lähdettiin hillumaan kaupungille. Oli meillä suuri päämääräkin, mutta eksyimme polulta yhteen levykauppaan josta käteen jäi Hobitin vikan osan soundtrackit ja koska en suostunut estämään Willua vaan päinvastoin rohkaisin sitä.. Se osti myös Sherlockin kakkoskauden soundtrackin. I'm not here to save you, darling, I'm here to destroy you..

Tywinin naama!

Levyostosten jälkeen kirmattiin sitten kohti 162 Cuba streetiä, jossa tuntui olevan vaikka ja mitä. Ainakin joka kerta kun tänään olen googlaillut jonkun mestan olinpaikkaa, se antoi osoitteeksi 162 Cuba streetiin. No anyway sinne kiiruhdettiin kuin Smaugin tuli pyllyn alla.. Vain jotta voitaisiin jäädä tutisemaan siihen ulkopuolelle hetkeksi, koska meni yksi Rhosgobelin pupu pöksyyn! Jännä miten tämmöiset jännät mestat aina jännittää ihan sikana!

Lopulta sitten uskaltauduttiin sisään. Ja puoli tuntia myöhemmin meidät heitettiin ulos sieltä. Kädet elmukelmuihin käärittyinä ja typerät virneet naamalla.. Ja hyvin hämmentyneinä siitä mitä juuri oli tapahtunut.

Plant your trees, watch them grow.

Okei vähän tarkemmin! Mentiin siis sellaiseen mestaan kuin ALC Speakeasy Tattoo, jossa viiksidude nimeltä Graigy Lee otti meidät viiksineen vastaan ja tosiaan, puoli tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli tammenterhot ihoa koristamassa. Kymmenen minuuttia meni per tatuointi, mikä on ihan käsittämätöntä! Mä siinä suunnittelin ottavani Willusta kuvan kun se kärsii, mutta rehellisyyden nimissä en ehtinyt kun se oli jo ohi! Vikkelä viiksidude.

Tikkarit ehdittiin jo syödä yhyy.

Ulos lentäessämme meillä oli mukana myös pienet paperipussit, jossa oli perus ohjeet, pari tarraa, esitelehtinen ja tikkari! Vähän kuin pienenä kun käytiin hammaslääkärissä ja sai tikkarin jos oli reipas. Oltiin kai sitten aika reippaita tapauksia, vai kuis?

Ensitöiksemme riennettiin tietysti paikalliseen apteekkiin, jonka jälkeen lagattiin yhdellä puiston penkillä hetki ja oltiin hysteerisiä. Ainiin! Tässähän on vielä yksi stoori kerrottavana tästä kyseisestä tatuointimestasta! Muistatte varmaan silloin kun käytiin Hobittilassa? No tämä viiksidude tykkäili silloin aika urakalla meidän Hobittila-kuvista minkä takia nyt tietysti tiemme vei juuri hänen luokseen. Ovela viiksidude. No mutta tästä voi päätellä että joko viiksidude on hyvin ovela tapaus ja aisti mahdolliset asiakkaat instan läpi tai sitten kyseessä on joku LotR-fani. Niin tai näin, ajateltiin sitten että jos kyseessä on LotR-fani.. ja meidän huonolla enkunääntämisellä se kuulisi “acorn” sanan vahingossa väärin ja iskisi meidän nahkoihin Aragornin naamat. Ja kelatkaa kun homma tosiaan oli ohi 10 minuutissa niin ei siinä olisi ehtinyt juuta eikä jaata sanomaan, olisi vain kohta huomannut että sun kämmenselkää tai rannetta koristaa Aragornin naama! Ja siis pelkkä naama. Olisi ollut.. noh, aika venkaa. Ei sillä etteikö Arska olisi kova jäbä mutta sen naama kämmenselässä? Oh..

Päätön Willu ja sen julisteet.

Aikamme friikkailtuamme, päätettiin sitten lähteä jostain metsästämään kahvia ja sellaisen jälkeen taas lähdettiin vain pyörimään kaupoissa. Ja otan täyden vastuun siitä että Willulta meni rahaa kaikkeen Doctor Who-sälään kuten kahteen julisteeseen. Käytiin parissa nörttikaupassa, jossa noita myytiin ja se yritti epätoivoisesti taistella vastaan mutta tuloksetta, koska sen korvanjuuressa sähisi pikkuruinen ääni.. “Do it.. you know you want it.. just do it.. do iiit...” Ja niin se osti pari julistetta. Tosin ostin mäkin Tywin Lannister-pinssin! Haha! Pelkkä naama. Tietysti.

Nyt lagaillaan meidän hostellihuoneessa ja kirjotellaan merkintää. Kohta lähdetään varmaan vielä kaupassa käymään ja sitten seuraa perinteinen paranoidi-yö uusien tatuointien kanssa. Huomenna tiedossa ehkä jotain jännää ja jos ei niin keskiviikkona viimeistään.. See ya! Muistakaa jättää kommentia chattiin tai merkintään, niitä on kiva lukea! 
 

Thorin Tammikilpi eksyksissä paikassa Synkmetsä

Tänään oli sellainen päivä ettei ole oikein mitään sanottavaa mihinkään. Paitsi että kaikki rahat meni, oho. No ei ehkä ihan kaikki mutta saatettiin varata Wellingtoniin yksi LotR-tour, koska edellinen Pelennorin kenttä-tour oli niin sairaan siisti. Btw. bongasin toissapäivänä leffassa käydessä meidän oppaan kuolleena yhdestä veneestä. Oli aika siistiä.
Mutta niin, koska mitään sanottavaa mihinkään ei ole niin ajateltiin älöillä aikamme kuluksi! Tässä siis jatkoa "Filin kesken jääneelle Wilhelm's Screamille". Nauttikaa jos pystytte ja jos ette pysty niin.. nyt on korkea aika juosta. Spoilereita ja silleen!

Kuvitellaanpa tähän väliin Keski-Maan Facebook ja keitä kaikki dudet edustavat kyseisessä sosiaalisessa mediassa.

Kili: Se tyyppi, joka tykkää kaikesta ja on kaikkien kaveri; kaveripyyntöjä satelee ja jopa Azog löytyy kaverilistalta koska "sitten tiedän missä se menee (:"

Bofur: Se tyyppi, joka on kokoajan huutelemassa että missä on bileet ja postaa illan mittaan kuvia jotka päättyvät johonkin vahinko-otokseen pöydän kulmasta..

Fili: Se tyyppi, joka aina vastaa Bofurin bilehuuteluihin ja sen lisäksi postaa paljon selfieitä, koska viikset. Hän myös ignooraa pikkuveljeä oikein urakalla.

Bifur: Se tyyppi, joka aina kommentoi tilapäivityksiin ja kuviin jotain sellaista, mitä kukaan ei tajua. True story.

Bombur: Se tyyppi, joka postaa vain ruokakuvia. Tunnin välein.

Oin: Se tyyppi, joka ei osaa käyttää Facebookia mutta on siellä, koska muutkin. Vahinko-tilapäivitykset, tykkäykset ja kommentit on Oinin aatelistoa.

Gloin: Se tyyppi, joka aina postaa vauvakuvia söpöstä (tai ei niin söpöstä) pikkupojasta. Vauvoja!!! Tai kertoo mitä Gimli-poika on tänään oppinut.

Ori: Se tyyppi, joka aina postaa kuvia käsitöistä ja piirrustuksistaan. "Tänään kudoin Dorille uudet villasukat (:" ja kuva perään.

Nori: Se tyyppi, joka postaa selfieitä tukasta ja on liittynyt kaikkiin ihmeellisiin ryhmiin ja postaa ihmeellisiä linkkejä. Mm. Ereborin hämäriä uutisia hymiöiden kera.. ja reggae biisejä.

Dori: Se tyyppi, joka vastustaa hautaan saakka Facebookiin liittymistä.

Balin: Se tyyppi, joka aina unohtaa Facebookin auki ja muut käy siellä trollaamassa. Jos on itse paikalla, käyttäytyy hillitysti ja korkeintaan tykkää parista kuvasta ja kommentoi asiallisesti jotain pientä.

Dwalin: Se tyyppi, joka käyttää Facebookia Thorinin jäljittämiseen tuon karattua Hobittilaan.. tai muuten vaan eksyttyä. Hän käyttää myös tilapäivitysten paikkoja ja tunnetiloja hyvin paljon eikä yleensä varsinaisesti kirjoita mitään. "Dwalin on epätoivoinen paikassa Dale henkilön Balin kanssa."

Thorin: Se tyyppi, joka on aina online, päivittää kaiken ja Bilbon päivityksiin ja kuviin huutaa aina ensimmäisenä "EKA!"

Bilbo:  Se tyyppi, jonka päivityksistä kaikki tykkää koska ne on luontaisesti hauskoja. Paljon kavereita, muttei ketään "turhia" dudeja kuten sukulaisia (esim. ei Säkinheimo-Reppuleita).

Thranduil: Se tyyppi, joka pitää lifestyle-blogia ja postaa linkkejä Facebookiin.. ja samoin instagram-kuvia hiuksista, asukokonaisuuksista, viinistä ja lemmikeistä.. eli hirvistä, jos nyt joku ei tajunnut.

Azog: Se tyyppi, joka käyttää Facebookia kääpiöiden jäljittämiseen.. Tai ei Facebookia, vaan Kiliä. Käyttää Dwalinin tavoin tunnetiloja ja paikkoja hyväkseen; "Azog the Defiler heitti kääpiön alas tornista paikassa Ravenhill". Nuorempana harrasti myös vauvakuvien postaamista. Rumien vauvakuvien. Bolg.

Bard: Se tyyppi, jolla on hitosti kavereita mutta joka ei koskaan oikeastaan tee mitään Facebookissa. Käy kerran kuukaudessa, tykkää parista kuvasta.. ja katoaa.

Saruman: Se tyyppi, joka tägää aina kaikki paikalla olevat kaverit tilapäivityksiinsä. "Saruman Valkoinen lähtee sotaan paikassa Rautapiha henkilöiden Lurtz ja 9 999 muuta kanssa"

Gandalf: Se tyyppi, joka pyytää aina kaikkia kavereiksi ja hyväksynnän jälkeen, kommentoi ja tykkää kaikesta. Pitää kirjaa kavereistaan, jos katoat.. Hän tietää. Gandalf myös on se joka kutsuu kaikkiin tapahtumiin; "Gandalf kutsui sinut kotibileisiin paikkaan Repunpää"

Frodo: Se tyyppi, joka spämmää kaiken Facebookiin. "Frodo Reppuli matkustaa kohteeseen Mordor henkilön Sam Gamgi kanssa" ja pari kuvaa matkalta. Instagrammin kautta.

Sam: Se tyyppi, joka spämmää maisemakuvia ja kukkasia joka paikassa. Esim. sillä matkalla Mordoriin. Hän on myös Keski-Maan nörtti ja tietää kaiken randomin faktan. Kuten missä Bilbo meni milloinkin ollessaan reissussa. Älä väittele Samin kanssa.. älä, vaikka olisit Bilbo itse.

Merri ja Pippin: Ne tyypit, jotka aina spämmää keskenään kaikkea eikä kukaan muu tajua. (..köh..)

Aragorn: Se tyyppi, joka aina valittaa kuinka nettiyhteys ei toimi ja miettii missä vika. Ehkä siinä että hän on aina keskellä ei mitään, hmm?

Boromir: Se tyyppi, joka aina bilettää ja Sarumanin tavoin tägää kaikki paikalla olevat dudet merkintöihinsä; "Boromir paikassa Osgiliath henkilöiden Faramir ja 198 Gondorin sotilasta kanssa"

Faramir: Se tyyppi, joka aina angstaa kuinka kukaan ei tykkää siitä.. ja sitten kun alkaa seurustelemaan, spämmää päivityksiä kuinka se muru on ihana.

Eówyn: Se tyyppi, joka julistaa naisten oikeuksia ja harrastaa taistelulajeja.. Ja osallistuu kaikkiin tapahtumiin. "Eówyn osallistuu tapahtumaan Pelennorin kenttien taistelu paikassa Pelennorin kentät".

Eómer: Se tyyppi, joka on Keski-Maan AMIS. Ottaa kuvia hevosista, tuunaa satuloita, käy heittämässä rinksaa kavereiden kanssa.. you know how this goes. Lopuksi pari posea olut-tuopin kanssa.

Gimli: Se tyyppi, joka kärsii siitä että vanhempi on Facebookissa ja spämmää vauvakuvia.

Legolas: Se tyyppi, joka postaa kaikkea terveysjuttuja kuten ruokaa ja liikuntaa.. Mutta aika-ajoin yllättää ja iskee jonkun angstimerkinnän.. joka pakottaa kaverit kysymään että mikä hätänä, jolloin saadaan sanoa "ei mitään.."

Tauriel: Se tyyppi, jonka parisuhde-status vaihtuu vähän väliä. "Tauriel alkoi seurustelemaan käyttäjän Kili kanssa" "Tauriel ei ole enää parisuhteessa käyttäjän Kili kanssa" (jälkimmäisessä huomiona myös; Thorin Oakenshield tykkäsi tästä.)

Elrond: Se tyyppi, joka on aina paikalla.. mutta jota ei kukaan näe; ei ole online chatissä, ei tykkää mistään, ei kommentoi mitään.. hän vain on ja tietää kaiken kaikkien tekemisestä. Stalkkeri.

Arwen: Se tyyppi, joka osaa olla parisuhteessa myös Facebookissa; ei päivitä kaikkia liikkeitä, ei huuda rakkauttaan.. ja lukee pari kirjaa silloin tällöin, jotka kyllä listataan Fabon "Kirjat"-osioon.

Galadriel: Se tyyppi, joka vastaa Thranduilin asu/hiukset-spämmiin omallaan ja vaikka kaikki tietävät että kyse on puhtaasta asu-sodasta, kommentoi hän silti Thranen päivityksiin tyyliin; "Ihana (:".. ja seuraavassa hetkessä postaa kuvan jostain hienommasta mekosta.

Smaug: Se tyyppi, joka ilmoittaa Facebookissa koska käy nukkumaan, koska heräsi, mitä söi ja mitä tekee juuri nyt. Tietysti hieman muita pelottavaan tapaan, ihan vain itseään huvittaakseen. "Smaug grillaa hobittia kohteessa Erebor."

Ja sitten esimerkki Facebook-päivityksistä:

Esimerkki: Thorin karkaa Hobittilaan
Thorin Tammikilpi matkustaa kohteeseen Hobittila paikassa Dale.
Kili, Bard ja Bilbo Reppuli tykkäävät tästä.

Dwalin on epätoivoinen paikassa Erebor.
Kili tykkää tästä.

Thorin Tammikilpi on eksyksissä paikassa Synkmetsä.
Thranduil ja Kili tykkäävät tästä.

Dwalin on epätoivoinen paikassa Dale.
Kili tykkää tästä.

Bilbo Reppuli laulaa karaokea paikassa Vihreä Lohikäärme käyttäjän Thorin Tammikilpi kanssa.
Kili ja 10 muuta tykkäävät tästä.
1 kommentti:
Bofur: bileet!!
Kili ja Fili tykkäävät tästä.

Dwalin on epätoivoinen paikassa Sumuvuoret.
Kili tykkää tästä.

Thorin Tammikilpi eksyksissä paikassa Hobittila.
Kili tykkää tästä.
1 kommentti
Bilbo Reppuli: Missä sä oot?!!
Kili tykkää tästä.

Dwalin on epätoivoinen paikassa Peikkometsä.
Kili tykkää tästä.
1 kommentti
Dwalin: Kili nyt saatana!
Kili ja Fili tykkävät tästä.

Bilbo Reppuli paikassa Repunpää käyttäjän Thorin Tammikilpi kanssa.
Kili ja Dwalin tykkäävät tästä.
2 kommenttia
Dwalin: Mistä löysit sen?
Bilbo:  Vanhan Maggotin tilalta.
Kili, Fili, Merri Rankkibuk ja Pippin Tuk tykkäävät tästä.

Dwalin syö keksejä paikassa Repunpää henkilöiden Bilbo Reppuli ja Thorin Tammikilpi kanssa.
Kili, Bilbo Reppuli ja Thorin Tammikilpi tykkää tästä.
1 kommentti
Bombur: Vaadin kuvia!
Kili tykkää tästä.

Dwalin matkustaa kohteeseen Erebor käyttäjän Thorin Tammikilpi kanssa.
Kili tykkää tästä.
3 kommentti
Bilbo Reppuli: Kiva kun kävitte! Nähdään taas! (:
Kili ja Thorin Tammikilpi tykkävät tästä.
Thorin: Joo tuun taas pian! Oli kivaa!
Kili ja Bilbo Reppuli tykkäävät tästä.
Dwalin: Et. 
Kili tykkää tästä.

Thorin Tammikilpi eksyksissä paikassa Rohanin aukko. 
Kili tykkää tästä.

Dwalin on epätoivoinen paikassa Sumuvuoret.
Kili tykkää tästä.

The Man in the moon stayed up too late

Kaipa tätä on pakko nyt täälläkin julistaa: muikeaa uutta vuotta kaikille pikku mussukoille, nyt kun tekin olette kaikki selvinneet vuoden 2015 puolelle!

Auringonnousu Christchurchissa

Meidän uusi vuosi oli no... ainakin ikimuistoinen. Edellisessä merkinnässä julistimme kovasti juhlistavamme uutta vuotta pizzan merkeissä ja niin me tehtiinkin, mutta päädyimme onkimaan pizzamme Tekapon supermarketin pakastealtaasta ja lämmittämään ne leirintäalueen keittiötiloissa, koska jokaikinen ravintola tuntui menevän yli suunnittelemamme pizzabudjetin... Mutta eipä sillä, oli tuo ehdottomasti paras pakastepizza mitä on tullut pupellettua.

Tämä kisu on Nelsonilainen!

Uuden vuoden yö oli kylmin mitä ollaan tähän asti teltassa vietetty. Tutistiin jo illasta niin, että kiedottiin itsemme vaatekerroksiin aika pian sen jälkeen kun kellon viisarit olivat viipottaneet puolenyön ylitse. Sen verran puskassa oltiin taasen, ettei mitään isompia rakettihulabaloota päästy todistamaan, mutta jokunen kissanpieru ja isompikin raketti suhahti meidänkin näköpiirissämme. Raketit jäivät kuitenkin aika kevyesti tähtien varjoon, joka Tekapolla on kuulemma upeimpia maailmassa.

.. Mutta tämä oli meitä vastassa kun rantauduttiin Tekapoon.

By the way, tuon Tekapon leirintäalueen respassa pyöri kisuja! Siinä oltiin sydämen kuvat silmissä ja lässytettiin kuin parhaatkin kukkahattumammat konsanaan, eikä oltaisi varmaan tajuttu vaikka respadude olisi veloittanut meiltä uudelleen jo maksetun telttapaikan hinnan.

Mut siis, selvittiin hyisestä yöstä vaikka pyllyt huurtuivat kuin Thranduililla konsanaan. Aamulla meitä tervehtikin jo mukava auringonpaiste, jonka lämmössä oli mukava kelliä samalla kun odoteltiin Christchruchiin menevää bussia. Itse matkasta ei kai sen enempää ole sanomista... paitsi se, että ohitettiin joku mäennyppylä jolla kasvoi tammia. Me nyt friikataan tietyistä syistä nykyisin joka kerta kun nähdään jossain tammi, mutta nyt friikattiin kahta kauheammin kun bussikuskidude mainitsi, että tammet oli istutettu kyseiselle paikalle niiden sotilaiden muistoksi, jotka eivät palanneet sodasta kotiin. Ei saatu mitään mieleyhtymiä tai mitään köh...

Christchurchissa sattui kaikkea jännää. Menimme tutulla bussilla tutulle leirintäalueelle, jossa respatäti muisti meidän turvonneet turvat ja kyseli missä oltiin viimeiset pari viikkoa lyllerretty. Muutama sana siinä vaihdettiin ja tuon kivuttoman alun jälkeen Christchurch heitti niskaan ensimmäisen haasteen ja pakotti meidät vääntämään teltan pystyyn armottomassa puhurissa. Saatin hökötys lopulta seisomaan ja viskattiin tavarat sikinsokin sisälle, eipähän teltta sen painon myötä enää mihinkään hievahtanut. Miksikö sikinsokin? No meillä oli hmm... sovittu tapaaminen toisaalla kaupungissa jonne sitten viipotettiin tuli pyllyissä eikä edes ehditty hupelimia kunnolla lataamaan. Seuraava vuorokausi saatiinkin sitten jännäillä mitenkä pitkälle se akku riittänee...

The Ringmaker!

Joskus puolilta öin raahauduttiin tutisevina myttyinä takaisin teltalle ja tsekkailessamme paikallisbussien aikatauluja iski nyrkin lailla naamaan tieto, ettei meidän kotihuudeilta lähtisi bussia tarpeeksi aikaisin, että varmasti ehdittäisiin. Ainut vaihtoehto oli talsia about puolentoistakilsan päähän toiselle pysäkille, josta lähtisi bussi siinä varttia yli kuuden keskustan suuntaan. Eihän se puolentoistakilsan kävely sinänsä mitään, mutta muistakaapa taasen että meistä kumpikin raahaa messissä sellaista 30 kilon tavaraläjää jotenka ei sitä ihan hetkessä perille polkaista. Lisäksi pitäisi purkaa teltta ja sulloa se jo valmiiksi pinkeään matkalaukuun.

Päätettiin sitten jättää kaikki perinteisen iltatoimet tekemättä ja ahtaa itsemme miten sattuu sinne kaiken kaman sekaan, jota ei oltu järjestetty edes sen verran mitä yleensä. Jauhettiin tyhmiä juttuja, syötiin liki kaikki safka mitä meiltä löytyi ja saatettiin torkahtaakin hetkeksi, kunnes puoli viiden aikaan alettiin laittaa leiriä pakettiin ja lähdettiin ryömimään kohti bussipysäkkiä. Loppujen lopuksi oltiin perillä reippaasti etuajassa, mutta ainakaan ei tarvinnut sen enempää stressipyllyillä ehdintäänkö vaiko ei. Siinä taapertaessamme pääsimme todistamaan auringonnousua, joka sai olon tuntumaan siltä ettei tässä turhan tähden aamulla viiden ja kuuden välillä ryömitty pitkin Christchurchin katuja.

Seitsemältä pääsimme lopulta painamaan InterCityn bussilla kohti Blenheimiä, jossa vaihdettaisiin bussia ja jatkettaisiin kohti Nelsonia. Osa matkasta meni torkkuessa, mutta välillä piti myös vähän nauttia upeista maisemista. Niitä katsellessa tuli allekirjoittaneelle vähän haikea fiilis. Etelä-Saari on nyt jäämässä taakse, vajaa kolme viikkoa täällä on tarvottu ja mukaan on tarttunut rutkasti hienoja muistoja. Vaikka aikataulujen ja säiden takia onkin välillä saanut jänittää, tuntee sitä itsensä todella onnekkaaksi kun on saanut kokea tämän kaiken. Haikeudesta huolimatta on kuitenkin eräänlainen kotiinpaluufiilis, koska Wellington häämöttää vain parin päivän päässä... Mutta siitä lisää tuonempana, ei kaikkea tässä vaiheessa spoilata...

Matkalla pysähdyttiin Kaikourassa pienellä tauolla, jonka aikana riennettiin tuttuun Why Not Cafeen josta nappasimme mukaamme pizzaslicet ja cappucinot. Ai että, WNC:n viiden dollarin pizzasliceja on nyt jo ikävä.

"Se kirkko mikä on kaikissa Uusi Seelanti-kuvissa"

Joskus hieman ennen kolmea löydettiin itsemme Nelsonista ja lähdettiin palloilemaan hostellille. Taas vaihteeksi ehkä hämmentävin kokemus hetkeen. Ensinnäkin pihalla on uima-allas ja hot tub kuin missäkin luksushotellissa konsanaan, ilmaista safkaa tarjolla kahdesti päivässä ja lisäksi käsiimme iskettiin paketit nuudelia ja rannekkeet, jotka saa meidät tuntemaan kuin oltaisiin mielisairaalapakolaisia tai jotain. Lisäksi hämmennyttiin kun meidän ryhmämajoitushuoneesta löytyi läjä miestenvaatteita sekä yksi ilmielävä mies. Täällä ei ilmeisesti tunneta minkäänlaisia sukupuolirajoitteita... No, alkuhämmennyksen jälkeen oltiin vaan, että "okei, fine" ja suunnattiin keskustaan palloilemaan.

Keskustassa kipaisimme i-sitessa pohtimassa, miten viihdyttäisimme itseämme huomenna. Löydettiin myös Jens Hansenin pulju, eli sen duden joka takoi aikoinaan 40 sormusta LotR:ia varten. Putiikki oli tältä päivältä jo kiinni, mutta kökittiin kuitenkin aikamme siinä ulkopuolella kuolaamassa kunnes alkoi tehdä mieli kahvia ja mentiin pois.

PIZZAAAAH

Nyt lahnaillaan meidän hippihostellissa ja kohta pitää varmaan raahautua tutimaan, ettei herätä huomenna siihen, että kaikki hipit ovat syöneet kaiken ilmaisen safkan.

ps. ei ole järkkärikuvia koska järkkäri on kuollut Wellingtoniin saakka. Saatte siis tyytyä vanhaan kunnon spämmiin!

Se on vähän niinku kuningas.. ston. Oho.

Noniin hyvää joulua nyt sitten vaan kaikille! Me ollaan vietetty nyt kaksi päivää pikkukylässä nimeltä Kingston, josta lisää myöhemmin.. Ensin täytyy jutskata hieman tuosta Queenstownista, jossa pyörähdettiin parin yön verran!

Tai no hypätäänpä ensimmäisenä välille Wanaka-Queenstown, jossa oli jälleen kerran pari "Oho katso lokaatio"-hetkeä. Köröteltiin sellaista pientä vuoristotietä pitkin ja alhaalla sitten virtasi sellainen kirkkaan sininen, aika iso joki. Samalla paikallinen bussikuski sitten selitti mitä kaikkea aktiviteettejä kyseisellä joella voikaan harrastaa.. Ja samalla mainitsi että jos kyydissä on LotR-faneja niin heitä saattaa kiinnostaa se tosiasia että kyseinen joki toimi Anduinina Sormuksen Ritareissa. Kaksi "Desolation is coming"-paitaista dudea bussin takapenkeillä oli taas haavit auki että mitä hittoaaah.. Ja sitten se kuvien räpsiminen alkoi kuten oikean nörttituristin arkeen kuuluukin.

Toinen "Oho"-hetki koettiin sitten kun lähestyttiin Queenstownia. Räpsittiin edelleen kuvia Anduinista kun bussikuski, joka selvästi haistoi LotR-fanit takapenkillä, huomautti että vasemmalla puolella kohoaa sellainen vuorijono kuin The Remarkables.. joka saattaa myöskin LotR-fanin silmään näyttää tutulta koska kyseessä on nyt sitten Mordorin vuoret. Turha ehkä edes sanoa että kaksi dorkaa oli saada sydärin siinä hetkessä ja kamerat sen kuin lauloivat!

(Tässä kohtaa tuli kirjoittamisessa pieni tauko koska Willu laittoi kännykästä soimaan sellaisen biisin kuin "Sons of Durin", jonka voitte kuunnella tuolta alhaalta. Ah!)

Anduin!

Queenstownissa meillä oli sitten sellainen leirintäalue kuin "Lake view holiday park" ja ajateltiin että no se on varmaan kivasti siinä järven vieressä.. No, mentiin aika metsään sillä kyseinen leirintäalue oli sellaisen pitkän, jyrkän mäen päällä. Ja sinne me taas raahattiin meidän matkalaukkuja kun muut karavaanarit ajoivat iloisesti lauleskellen ohi. Ei siinä, päästiin pian perille ja alettiin pystyttää telttaa. Ja sitten oltiin saada sydänhalvaus koska jostain kuului ääni, joka suomeksi kysyi meiltä että "mitä naapurit?". Kävi ilmi että vieressä kököttävässä pakussa punkkasi joku suomalaisdude, joka oli kuitenkin kadonnut siitä aamuun mennessä.. no more comments.

Great River aka Anduin!

Illalla päätettiin vielä harrastaa vähän aktiviteettejä ja lähdettiin sellaisella jännällä gondolalla vieressä olevan vuoren huipulle katselemaan vähän maisemia ja toivo pikkiriikkisestä kahvikupposesta takaraivossa. No kahvia ei saatu, mutta aika jäätävät maisemat kyllä. Siellä ne Mordorin vuoret taas kököttivät taivaan rannassa ja ylipäätään kyseisistä vuorista tuli koko Queenstownin juttu. On edelleen hieman pureskeltavaa siinä tosiasiassa että ne oli ihan oikeasti Mordorin vuoret (ja tässä tuli taas tauko koska Willu laittoi kännykästä biisin The Fallen.. Hobitin nähneet voi ehkä arvata kenen biisistä on kyse).

Anduin!

Gondolan jälkeen silpailtiin sitten Queenstownin keskustaan etsimään kahvia, jota ei sieltä ylhäältä enää siihen aikaan saatu, ja samalla kierreltiin kaikkia supermyöhään auki olevia matkamuistomyymälöitä niinkuin nyt turistien kuuluu. Liikkellä oli meidän lisäksi varmaan se tuhat aasialaisturistia. Kahvia saatiin eikä rahaakaan mennyt aivan hirvittävän kamalasti! Jossain vaiheessa illalla sitten rämmittiin takaisin teltalle ja friikattiin tavanomaiseen tapaamme hetki ennen kuin sitten nukahdettiin pylly vasten pyllyä.

Mordorin vuoret siellä tönöttää!

Seuraavana aamuna herättiin kauniiseen, paahtavaan aurinkoon joka muutti meidän telttaa paraikaa saunaksi. Willun ekat sanat sinä aamuna oli "Se on poissa!" eikä siitäkään sitten sen enempää. (Tässä kohtaa tuli tauko koska Willu soitti kännykästään biisin The Ravenhill..)
Niin siis! Aamulla päätettiin sitten vihdoin alkaa puhdistamaan meidän hamsterin häkeiltä haisevia matkalaukkuja paskaisista, Franz Josefin jälkeisesti märistä vaatteista; pestiin koko vaatekasamme, käytettiin ne kuivausrummussa ja sitten vielä leviteltiin kauniisti auringonpaisteeseen kuivumaan. Ja voi sitä ilon määrää kun vaatteet olivat vaihteeksi kuivat! Ihanaa! Te Anauta sitten odotellessa..

Pyykkien pesun jälkeen lähdettiin sitten kaupungille kahvia hamstraamaan, minkä jälkeen ostettiin myös paikalliset jäätävän kokoiset jätskitötteröt. Niitä natustellen suunnattiin sitten kiertelemään vähän Queenstown Gardensia ja pulahdettiinpa uimassakin.. Yllättäen, Mordorin vuoret siinä taustalla seisten mikä toi tähän uintireissuun omanlaisensa viban. Tämän jälkeen palattiin sitten etsimään safkaa ja.. no.. köh.. Saaaatettiin eksyä leffaan.

Noniin tuomitkaa jos haluatte, mutta käytiin siis taas katsomassa Hobitti. Se itku ei vaan lopu vaikka mitä tekisi! Nyt pakko sanoa että oli aika karu hetki kun kesken leffan tulee hiljaista.. Ja sopivasti puhutaan tammenterhoista. Meidän salissa vallitsee siis syvä hiljaisuus.. mutta viereisestä salista kuuluu kaikki äänet läpi! Ja siellä menee aikaisempi näytös samaisesta leffasta.. ja mikä siis tekee tästä karua niin se että viereisessä salissa (spoiler) Thorinia paraikaa tapettiin! Ja meillä puhuttiin tammenterhoista!! Camoon! Not cool, man, not cool!

Leffan jälkeen ryömittiin taas kerran takaisin teltalle, itkettiin hetki ja nukahdettiin. Aamulla pakattiin sitten tavaramme, latailtiin akkumme ja lähdettiin viemään matkalaukut lokeroihin missä ne saivat hengata sen nelisen tuntia ennen kuin meidän bussi kohti Kingstonia lähtisi. Sillä välin me käytiin uimassa toistamiseen ja ostamassa jouluksi ruokaa.. Mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska Kingstonissa mikään ei ollut auki joulupäivänä.

Btw. täällä ei voi kävellä edes korukaupan ohi ilman että bongaa jotain Hobittiin liittyvää; nyt on ilmeisesti ilmestynyt jotain uusia official koruja eri korukauppoihin myyntiin ja sellaisia oli esillä yhden Goldfield-nimisen korukaupan ikkunassa. Ai saakeli.. Hetki piti rohkeutta kerätä mutta lopulta syöksyttiin sisään tutkimaan niitä ja aijai! Jänniä asioita saattaa vielä tapahtua ennen kuin täältä lähdetään..

Eilen siis saavuttiin tänne parinsadan asukkaan pikkukylään nimeltä Kingston ja iskettiin teltta pystyyn kaikkine kauniine joulukoristeineen. Pakko sanoa että Kingston-nimestäkin väännettiin sellainen (taas tauko koska Willu laittoi kännykästä biisin To the Death...) asia ilmi, minkä vain typerät nörttituristit voivat vääntää ja se meni jotakuinkin näin; "Kingston.. öhöhöh.. Se on vähän niinku kuningas. Ja sit se on niinku ston..e.. oho."

Mordorin vuoret!

Willu yrittää tappaa mua tässä samalla soittamalla noita The Battle of the Five Armiesin soundtrackin biisejä. Nyt soi Courage and Wisdom. Kuulemma toimii mun personal DJ:nä. Thanks dude.

Eilen me ei oikeen muuta sitten tehtykään kun lagattiin ja hengailtiin.. Ja löydettiin Sormusten Herran kaks ekaa osaa VHS:nä täältä mestan tv-huoneesta! Ja samalla nousi kriisi siitä että mihin Kuninkaan Paluu on viety! Yhyy!
No juu elikkäs.. Tänään me sitten otettiin jalat alle ja lähdettiin kävelemään tonne korpeen ja katselemaan kauniita maisemia. Arviolta joku kymmenen kilsaa tuli talsittua vuorten välissä. Asutusta eikä autoja näkynyt missään! Eikä kuulunut mitään muuta kuin lintuja ja tuuli. Se oli kuulkaas nyt sitä itseään se. Aivan tajuttoman kaunista!

Kun jalat oli sitten kulutettu puhki, päästiin takaisin teltalle. Vaihdettiin uikkarikuteet päälle ja lähdettiin joulu-uinnille siihen samaan järveen missä pulikoitiin eilen ja toissapäivänäkin! Nyt vaan pulikoitiin täällä järven eteläkärjessä. Uinnin jälkeen sitten keiteltiin nuudeleita ja valloitettiin tämä tv-huone. Nyt täällä pauhaa BotFA:n soundtrack ja aika-ajoin kuuluu jotain Wilhelm's Screemiä etäisesti muistuttavia rääkäisyjä. Eikai tässä sen enempää? Hieno joulu anyway!