Plant your trees, watch them grow

Noniin nyt kun idiotismista on hieman toivuttu (hah lol) niin voidaan taas palata pohtimaan että mitäs me ollaan tehty parina viime päivänä. Kuvia nyt ei valitettavasti taaskaan ole mitenkään järisyttäviä määriä, koska järkkäri oli unten mailla ja sain sen ladattua vasta eilen. Mutta joo! Edellinen merkintä taidettiinkin kirjoittaa Nelsonin hippikommuunin eteisessä, seinään kytkettyinä joten siitä jatkakaamme!

Tuossa samalla kun istuttiin ja kirjoiteltiin tuota edellistä merkintää, muistimme että mehän lähdetään aamulla jo niin varhain ettei respa ole auki. Hyvä että tajuttiin, koska muuten Willun ajokortti olisi jäänyt hengailemaan Nelsonin Paradiso-hostelliin toviksi jos toiseksikin. Osoitettiin kuitenkin jonkinlaisia älynlahjoja ja menin sitten respaan kysymään että kuis.. Ja kiva setä respasetä sitten sanoi että vaihtaa meidän bussiliput niin että bussi tulee noukkimaan meidät aamulla siitä Paradison pihasta. Tämä tarkoitti sitä että saatiin nukkua hieman pidempään ja ajokorttikin pääsi palautumaan omistajalleen! Jee!

Illalla oli jossain jotkut bileet, joihin 3-4 meidän kämppistä lähti rälläämään.. mutta aamulla noista vain yksi oli kotiutunut. Ties mihin ne muut sitten olivat jääneet. Me kuitenkin noustiin reippaina, pukeuduttiin hippikuteisiin ja paineltiin syömään ilmaiset safkat ja etenkin juomaan ne ilmaiset kahvit. Tämän jälkeen saapasteltiin sinne Paradison pihalle komeasti puoli tuntia ajoissa, johtuen siitä että ollaan stressipyllyjä ja setä respasetä oli illalla sanonut että meidän on parasta olla siellä silloin kun bussi tulee koska jos ei olla niin bussi ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa. Ilman meitä. Iiks!

Selvittiin kuitenkin bussiin, jonka kyydissä sitten huristeltiin taas Blenheimin kautta kohti Pictonia. Kaikkien niiden Kingstonien ja Franz Josefin pikkukylien jälkeen Picton vaikutti melkeinpä suurelta kaupungilta, toisin kuin mitä se oli silloin edellisellä visiitillä ollut. Ja taas sitä kiertävät vuoret vaikuttivat nyt pikkunyppylöiltä Mount Cookin ja Southern Alpsien jälkeen.

Tämä löyty Pictonin terminaalista ja Willu sekos.

Pictonissa meillä oli aikaa sellainen 2,5 tuntia ja koska meidän LotR-tour varaus ei ollut mennyt läpi niin juostiin sitten samantien paikalliseen i-siteen itkemään että mitä me tehdääään.. Ja kiva täti saittitäti sitten ystävällisesti soitteli pariin paikkaan ja hommasi meille sellaisen kokopäivä-tourin keskiviikolle. Maksoi vaan 15 dollaria enemmän kuin se meidän puolenpäivän tour mitä yritettiin itse hommailla, joten uu! Ja päästään teelle Rivendelliin, kelatkaapa sitä!

Tämän jälkeen kirmattiin sitten ulos sieltä i-sitesta ja tajuttiin ettei meillä ole yöpaikkaa enää keskiviikon jälkeen ja bussi Tongariroon lähtisi aamusta.. Mutta tämäkin hoitui sitten kun päästiin Wellingtonin päädyn hostelliin.

Nää on kuulemma läskipalloja :3

Laivamatka meni oikein mukavasti, vaikka huutavia kakruja tuntui olevan joka nurkalla. Syötiin Fish&Chipsit ja hengailtiin.. Ja kun rantauduttiin Wellingtonin satamaan, oltiin sitten kauniisti väärässä paikassa nimittäin autokannella. Sieltä me sitten kirmattiin hissin avuin takaisin ylös odottelemaan että meidät turvenuijatkin vapautettaisiin Wellingtonin ihmeelliseen maailmaan. Kivasti meni 2 dollaria maksava bussikin suoraan melkein hostellin pihaan, joten ei tarvinut tällä kertaa vedellä painavia laukkuja perässä pitkin maita ja mantuja!

Ei, tämä ei ole meidän hostelli vaan hieno rakennus.

Hostellilla saatiin tosiaan yksi lisäyö kun kauniisti pyydettiin, minkä jälkeen vallattiin yksi kahden hengen huone käyttöömme ja räjäytettiin kamamme. Mitään jännää emme eilen enää duunailleet, muuta kuin kävimme kaupassa ruokaa ostamassa. (Btw. Lake Townin theme soi päässä varmaan viidettä päivää). Sitten lahnattiin ja harrastettiin hieman käsitöitä, iskemällä uusia pätsejä meidän turistilaukkuihin! Ja sitten mentiinkin tutimaan joskus yöllä.. vain jotta aamulla voitaisiin herätä siihen että joku dude tekee remonttia meidän käytävässä. Yhyy!

... say what?

Tiedättekö muuten miten kaksi typerää nörttituristia saa harrastamaan liikuntaa? Iskemällä kuusikerroksisen hostellin rappuihin LotR ja Hobitti-julisteita. Tuli vähän juoksenneltua tänään, mutta koska kamera ei ollut mukana niin ette saa niistä todisteita. En juokse toista kertaa, kaikella rakkaudella. Sitäpaitsi Thorin on alemmissa kerroksissa.

Ne läks mukaan! Muahhaahaha!

Mussutettiin tuttuun tapaan aamiaista, käytiin keittämässä kahvit alakerran keittiössä ja sitten lähdettiin hillumaan kaupungille. Oli meillä suuri päämääräkin, mutta eksyimme polulta yhteen levykauppaan josta käteen jäi Hobitin vikan osan soundtrackit ja koska en suostunut estämään Willua vaan päinvastoin rohkaisin sitä.. Se osti myös Sherlockin kakkoskauden soundtrackin. I'm not here to save you, darling, I'm here to destroy you..

Tywinin naama!

Levyostosten jälkeen kirmattiin sitten kohti 162 Cuba streetiä, jossa tuntui olevan vaikka ja mitä. Ainakin joka kerta kun tänään olen googlaillut jonkun mestan olinpaikkaa, se antoi osoitteeksi 162 Cuba streetiin. No anyway sinne kiiruhdettiin kuin Smaugin tuli pyllyn alla.. Vain jotta voitaisiin jäädä tutisemaan siihen ulkopuolelle hetkeksi, koska meni yksi Rhosgobelin pupu pöksyyn! Jännä miten tämmöiset jännät mestat aina jännittää ihan sikana!

Lopulta sitten uskaltauduttiin sisään. Ja puoli tuntia myöhemmin meidät heitettiin ulos sieltä. Kädet elmukelmuihin käärittyinä ja typerät virneet naamalla.. Ja hyvin hämmentyneinä siitä mitä juuri oli tapahtunut.

Plant your trees, watch them grow.

Okei vähän tarkemmin! Mentiin siis sellaiseen mestaan kuin ALC Speakeasy Tattoo, jossa viiksidude nimeltä Graigy Lee otti meidät viiksineen vastaan ja tosiaan, puoli tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli tammenterhot ihoa koristamassa. Kymmenen minuuttia meni per tatuointi, mikä on ihan käsittämätöntä! Mä siinä suunnittelin ottavani Willusta kuvan kun se kärsii, mutta rehellisyyden nimissä en ehtinyt kun se oli jo ohi! Vikkelä viiksidude.

Tikkarit ehdittiin jo syödä yhyy.

Ulos lentäessämme meillä oli mukana myös pienet paperipussit, jossa oli perus ohjeet, pari tarraa, esitelehtinen ja tikkari! Vähän kuin pienenä kun käytiin hammaslääkärissä ja sai tikkarin jos oli reipas. Oltiin kai sitten aika reippaita tapauksia, vai kuis?

Ensitöiksemme riennettiin tietysti paikalliseen apteekkiin, jonka jälkeen lagattiin yhdellä puiston penkillä hetki ja oltiin hysteerisiä. Ainiin! Tässähän on vielä yksi stoori kerrottavana tästä kyseisestä tatuointimestasta! Muistatte varmaan silloin kun käytiin Hobittilassa? No tämä viiksidude tykkäili silloin aika urakalla meidän Hobittila-kuvista minkä takia nyt tietysti tiemme vei juuri hänen luokseen. Ovela viiksidude. No mutta tästä voi päätellä että joko viiksidude on hyvin ovela tapaus ja aisti mahdolliset asiakkaat instan läpi tai sitten kyseessä on joku LotR-fani. Niin tai näin, ajateltiin sitten että jos kyseessä on LotR-fani.. ja meidän huonolla enkunääntämisellä se kuulisi “acorn” sanan vahingossa väärin ja iskisi meidän nahkoihin Aragornin naamat. Ja kelatkaa kun homma tosiaan oli ohi 10 minuutissa niin ei siinä olisi ehtinyt juuta eikä jaata sanomaan, olisi vain kohta huomannut että sun kämmenselkää tai rannetta koristaa Aragornin naama! Ja siis pelkkä naama. Olisi ollut.. noh, aika venkaa. Ei sillä etteikö Arska olisi kova jäbä mutta sen naama kämmenselässä? Oh..

Päätön Willu ja sen julisteet.

Aikamme friikkailtuamme, päätettiin sitten lähteä jostain metsästämään kahvia ja sellaisen jälkeen taas lähdettiin vain pyörimään kaupoissa. Ja otan täyden vastuun siitä että Willulta meni rahaa kaikkeen Doctor Who-sälään kuten kahteen julisteeseen. Käytiin parissa nörttikaupassa, jossa noita myytiin ja se yritti epätoivoisesti taistella vastaan mutta tuloksetta, koska sen korvanjuuressa sähisi pikkuruinen ääni.. “Do it.. you know you want it.. just do it.. do iiit...” Ja niin se osti pari julistetta. Tosin ostin mäkin Tywin Lannister-pinssin! Haha! Pelkkä naama. Tietysti.

Nyt lagaillaan meidän hostellihuoneessa ja kirjotellaan merkintää. Kohta lähdetään varmaan vielä kaupassa käymään ja sitten seuraa perinteinen paranoidi-yö uusien tatuointien kanssa. Huomenna tiedossa ehkä jotain jännää ja jos ei niin keskiviikkona viimeistään.. See ya! Muistakaa jättää kommentia chattiin tai merkintään, niitä on kiva lukea! 
 

World would be a merrier place..

Juu elikkäs päivä Miramarissa. Ihan perus. Ei räjähtäny päitä tai ei seottu tai mitään. Naurettava ajatus.

Pertti, Viljami ja.. Tom? Eh?

Rohanin haarniska Weta Shopin vitriinissä.

Heräiltiin siinä puoli ysin aikoihin jotta ehdittäisiin vetelämään safkat aamupalabuffetista ensitöiksemme ennen Miramariin lähtöä. Suunnitelma pantiin käytäntöön ja pian istuimmekin ruokavuoren äärellä valmiina aloittavaan nautintomme. Sitten iski järkytys kun kuultiin hiton suomenkieltä naapuripöydästä. Varmaan ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon tukimme turpamme pidemmäksi ajaksi kuin minuutiksi koska se hämmennys oli niin suunnaton. Onneks ne läksi sit pois ja voitiin taas jauhaa idiotismia ilman sitä vaaraa, että joku tajuaisikin jotain.

Lurtsi.

No juu.

Syötyämme möyrittiin takaisin loukkoomme laittaaksemme turpamme edes vähän inhimillisempään kuosiin (ihan vaan että voitaisiin myöhemmin räjäyttää ne leffassa uudemman kerran). Sitten tuli uusi järkytys, koska siivojadude (raukka) oli juuri parahiksi uskaltautunut meidän Klonkku-luolaamme. Hetken vallitsi erittäin muikea hämmennys kunnes siivojadude sitten sanoi vaihtavansa vain pyyhkeet ja tulevansa sitten myöhemmin uudelleen. Pyyteli kovasti anteeksi mennessään, vaikka tuntui että meidän olisi siitä pitänyt anteeksi pyytää koska raukka joutui meidän saastojamme siivoamaan.

Smaug-patsas, joka maksoi muistaakseni tonnin.

Frodon jalat!

Pari kypärää Wetan "mini museon" puolelta.

Seuraavaksi tehtiin nopeat lähtövalmistelut ja tarkistettiin bussi, joka veisi meidät Miramariin. Tsuippailtiin pysäkille ja päästiin matkaan. Hämmästeltiin sitä miten kivuttomasti kaikki (Hobitti poislukien) on tähän mennessä on sujunut ja milloinkohan se räjähdys tapahtuisi. No, se on sitten sen ajan murhe.

Hobitti-fandom

Mini-museon puolelta murto-osa miniatyyreist

Bussi huristeli Miramariin ja pysähtyi jollekin pysäkille hieman ennen, kuin oltiin aikeissa ulostautua mokomasta. Bussikuski oli kuitenkin sitä mieltä, ettei me enää pidemmälle jatkettaisi ja kehoitti meitä poistumaan bussista. Luikittiin sitten ulos ja taivallettiin viimeiset parisataa metriä Weta Caveen jalkaisin. Kello oli tosiaan vasta yhdentoista hujakoilla tuossa vaiheessa ja meidän tour alkaisi vasta kahdelta, joten mitään kiirettä ei ollut. Suunnitelma oli, että käytäisiin katsomassa löytyisikö Weta Cavesta jotain esitteitä Miramariin liittyen, joiden pohjalta voitaisiin sitten tehdä suunnitelma seuraaviksi tunneiksi. Vaan kuinkas kävikään...

Legolasin aseistusta.

My preciousssshhh...

Ensin nähtiin peikot (ja vitusti turisteja) Weta Caven pihassa ja riennettiin ottamaan läjä valokuvia. Sekoiltuamme aikamme pihassa pujahdettiin sitten sisälle hakemaan niitä esitteitä... ja hulluus pääsi valloilleen. Tuhoton määrä LotR ja Hobitti sälää suoraan leffoista, hyllyt ja seinät pullollaan replicoita, valikoima kirjoja ja Thorin ties mitä. Pari ekaa sekuntia oli ehkä vielä ihan oikeasti tarkoitus vain vilkaista paikkaa, mutta sitten sitä kamaa alkoi vaan kasaantua syliin... Sitten jostain kuului taas pätkä suomenkieliä ja sit oltiin taas että mitäpä hittoa. Ja toinen niistä suomenkielisistä äänistä kuului vieläpä Wetan työntekijälle. WHAT?!

Roxysta: Orin costume

Roxysta: Norin costume

Roxysta: Dorin costume

Sitten riennettiin kasalle ja Willu maksoi puolet Miran (joka just kuoli tonne lattialle) tavaroista ja kassadudeilla oli hauskaa. Näppärästi oltiin tunti siellä tuhottu, mutta koska oli vielä runsaasti päätettiin lyllertää läheiseen kahvilaan ryystämään cappucinot. Vaihteeksi.

Konnun kartta Roxyn seinällä

Yläkerran ykkössaliin vievä Hobitin kolo.

Yhden jälkeen palasimme Weta Caveen jonkun koulun pihan ja vesisateen kautta. Olikin virhe mennä niin aikaisin takaisin koska hoksattiin läjä uutta roinaa mitä me haluttaisiin. OHO. Päätimme kuitenkin säästää viimeiset ostokset tourin päätteeksi, joten menimme vain lunastamaan lippumme ja lätistiin pari sanaa sen suomalaisen (onnellisen) ihmisen kanssa joka tiskin takana hääräsi.

Salin verhot, jotka peitti valkokangasta.

Romahtava Willu ja hieno sali.

Juu ja sitten itse tour.... GEHASWERFTGHYOLSSOW. Okei siis joo kierrosta veti Mark niminen dude, joka työskentelee Wetalla ainakin maalarina. Ensimmäisessä huoneessa meitä ohjeistettiin, ettei itse työpajalla saisi kuvata joten teidän on nyt tyytyminen kaupassa ja sen pihalla otettuihin kuviin. Meitä uhattiin katanalla jos tätä ainoaa sääntöä rikottaisiin ja koska meillä oli Hobitti-liput Roxyyn ei haluttu uhmata ylempää tulevaa käskyä.

Roxyn nurkkavitriiniä.

Defiler had his fuuun....

Ensiksi käsissämme kiersi aito ase suoraan Jacksonin ohjaamasta District 9 -leffasta. Samalla Mark -dude selitti meille miten aseista valmistetaan kopioita joiden kanssa näyttelijät sitten leikkisivät. Kierros jatkui ja pysähdyttiin sitten johonkin taas kuuntelemaan Markin tarinointia, kun jotain dudeja sitten oli aikeissa kulkea ryhmämme läpi. Hetken siinä taas pällisteltiin, kunnes tajuttiin että perse, sehän on Richard Taylor, joka on mm. LotReissa ja Hobiteissa ollut päävastuussa kaikkien aseiden, kostuumien ja ties minkä valmistuksesta. Ja me sitten siinä jumituksellamme viivytimme hänen korkeutensa pääsyä kahvitauolle. Ja Markille se oli ihan normipäivä samalla kun me mietittiin tuleeko sydänkohtaus TAAS.

Saatettiin harrastaa shoppailua. Vähän. Oho.

"It's stuck"

Sitten siirryttiin peräseinän luo, jolla killui jokunen miekka. Mark nappasi niistä yhden, joka näytti varsin tutulta. Markin jutustellessa tuo kaunokainen pääsi kiertämään kädestä käteen. Kun miekka oli palannut takaisin Markille, dude kertoi ystävällisesti sen olevan aito kappale Piikistä jota on käytetiin Sormusten Herrassa ja Hobitissa. Me pimahdettiin aika estoottomasti ja Mark sai hyvät naurut. Totesi vielä päätteeksi, että juuri tämän takia hän kertoo Piikin aitoudesta jälkikäteen jotta se olisi helpompi saada faneilta takaisin. Seuraavaksi kuten katsotte noita leffoja ja näette Piikin siellä, voitte pienissä päissänne miettiä että mepä ollaan käpelöity sitä. Kuolkaa.

Jonkun random duden portrait

Kilin riimukivi ja.. tammenterho-magneetti..

Seuraavaksi saatiin hypistellä erilaisia panssaripaitoja, jotka olivat myös Keski-Maasta tuttuja. Osa niistä painoi sellaiset kevyet 30 kiloa, mutta joukossa oli myös kevyempiä versioita jotka näyttelijöiden olisi mukavampi pukea päälle. Ei olisi ihan gutaa vetää päälle sitä 30 kilon panssaripaitaa ja päälle vielä 40 kilon harniskaa ja painaa sitten menemään pitkinä kuvauspäivinä. Pöydän päässä oli lisäksi hobitin jalka jota tottakai sai myös käpelöidä. Mietittiin kenen koivessa se on mahtanut olla ja kyltti meille kertoikin sen kuuluneen Pippinille eli Billy Boydille. Saatiin varmaan jotain evil -bakteereja näin The Last Goodbye -biisiin viitaten.

The prophesy of Durins folk

Durinin sukupuun viimeinen polvi ennen Ereborin tuhoa.

Nähtiin paljon kaikeka kuten miniatyyreja, joku Weta -työntekijä työssään ja Lurtz -örkki, jonka ulkonäkö ei Markin mukaan poikennut tuon näyttelijästä juurikaan. Siihen oli hyvä päättää tour ja rientää takaisin kaupan puolelle haalimaan ne aarteet itsellemme jotka vielä puuttuivat.

Bilbon nappi

Durinin päivä-pinssi

Wetalta suunnistettiin kohti Roxy Cinemaa nähdäkemme... no te tiedätte minkä ja monennenko kerran. Aikaa oli jälleen rutkasti joten ostettiin juotavaa ja mässättävää ennakoiden tulevaa tuskaa. Ai niin! Muistattekin varmaan edellisestä merkinnästä kun mainitsimme Bifurin, Bofurin ja Bomburin kostuumien pyörineen Embassylla? No, Roxylla meitä puolestaan olivat vastatta Orin, Dorin ja Norin vastaavat kokonaisuudet. Lisäksi seinillä oli läjä canvas -tauluja joissa oli making of -kuvia Hobiteista.

I will not apart of single coin..

.. not one piece of it.

Puoli kuuden aikaan möyrimme hobitinkolon kautta portaisiin ja yläkertaan, jossa oli myös miniatyyreja vitriinit pullollaan sekä seinille ripustettuja kilpiä, miekkoja ja kirveitä Keski-Maan asevarastoista. Kävimme läpi vielä puolentunnin friikkauksen ennen kuin meidät laskettiin saliin ja tuska saattoi alkaa jälleen!

If there is a key.. There must be a door!

Think furnace, with wings.

Leffan jälkeen ryömimme epätoivoisena kasana koloomme syömään kotikeittoisia nuudeleita ja hakemaan lohtua kaikesta siitä mannasta joka Wetalta lähti mukaan. Eipä siinä, ihan jees päivä taas kerran. Huomenna lähdetään kääpiöjahtiin!