P.s. I ate your pizza

Tämä juttu alkaa kaukaa. Puhutaan valovuosista ja aikakausista... tai sitten vain kourallisesta kuukausia ja maasta, joka tuossa meren toisella puolen sijaitsee. Oli aika jolloin kaikki oli mennä pieleen. Ei ollut kulkuneuvoa, ei paikkaa nukkua ja vain pään täydeltä kysymysmerkkejä.
Kun sarkarimme (itsehän en tunnusta mitään) pysähtyivät tien kulmaan miettimään, mitä ihmettä nyt tehdään, ei vastausta ollutkaan niin vaikea löytää.

Ovi avautui pieneen ravintolaan jossain syrjäisellä kadulla, ei kovinkaan mieleenpainuva paikka noin muutenkaan. Mutta silloin se oli juuri sitä mitä tarvittiin, uunissa paahtuivat rapean pohjat ja juusto suli pehmeäksi peitoksi muiden täytteiden ylle. Jo ensimmäisellä puraisulla oli varmaa, että kaikki vielä järjestyisi parhain päin.

On paikka, jossa auringonlaskun kuoruttama taivas värjää järven iltaisin violetiksi. Siellä on myös ilmassa alituinen kananmunan katku, vulkaanista maaperää siitä kai käy syyttäminen. Pizza mahan lämmikkeenä eivät kuitenkaan epämääräiset hajut mieltä paina, vaan kelpaa katsella järvelle ja miettiä asioita. Kaikkein päälimmäisenä ehkä tunne, että tästä se alkaa samalla kun haukkaa uuden palan pizzaa.

Kerran nuo söivät pizzaa puun varjossa, kuumana päivänä samalla kun maailman toisella puolen juhlittiin toisen maan itsenäisyyttä. Voidaan sanoa, että nuo pizzat olivat sitä juhlistamaan, mutta näin meidän kesken... todellisuudessa vain teki tuhottomasti mieli hyvää pizzaa.

Joitakin viikkoja myöhemmin sankarimme saapuivat pieneen merenrantakaupunkiin, jossa hiekasta pistivät esiin limaiset ja siniset olennot ja jonka kallioilla merileijonat paistattelivat päivää. Täältä löytyi vastaus arvoitukseen iänikuiseen: onko olemassa pizza slicea, jolla saisi vatsasta täyteen? Sieltä se löytyi, meren ääreltä paikasta joka viisasti kysyi: why not cafe? Kahvihan kelpaa aina ja kun sen viereen saa vielä siivun maailman parasta pizzaa, puhutaan jo äärimmäisestä luksuksesta. Makuja löytyi monia, täytteitä ei oltu säästelty ja taustalla lauloivat dodokuorot. Voi jospa vielä joskus saisin maistaa tuota pizzaa... vaikken siis itsestäni tässä puhukaan.

Kului pitkä aika muunlaisten ruokien ja kokemusten äärellä, kunnes matkalaiset pysähtyivät uuden järven luo, jälleen kristallinkirkkaan ja sinisen kuin taivas yläpuolella. Nousi kuitenkin odottamaton kylmyys, eikä suojana ollut muuta kuin hapertunut teltta ja ohuet makuupussit. Puhuttiin kuitenkin vuoden viimeisestä päivästä, joten tuntui pizza ansailtulta. Olihan sinne kylmään telttaankin helpompi käpertyä, kun oli lämpöä vatsanpohjalla. Pizza jouduttiin haalimaan pakaste-altaan jäähileiden joukosta, lisäksi odoteltiin miljoonan ja kuudentoista nälkäisen retkeilijän joukossa ja ihmeteltiin paikallista uunia. Pitänee tuota kuitenkin ylistää, sillä siihen nähden mistä tuo oli lähtöisin, ei parempaa olisi toivoa voinut.

Pian koitti jo aika palata pohjoiseen. Ja kuin mieltään virkistääkseen, pysähdyttiin vielä muutaman tutun pizzan äärelle ohikulkiessa, kuin olisi vielä kerran lausuttu jäähyväiset. Viimeinen pala pizzaa meren rannalla ja luvattiin, että tullaan vielä joskus takaisin. Sekä siellä, missä kerran seikkailun alkua tunnusteltiin. Niin monia teitä kuljettuina, ristiin rastiin ja umpisolmuun, niin monta suuntaa mistä valita, mutta joskus tie vie takaisin tuttujen paikkojen. Tuttujen asioiden, tutun pizzan luo. Paikkaan, jossa nimi on kirjoitettu väärin kauppakuitteihin.

Niin monta kertaa pizza oli pelastus, kun vatsa huusi äärimmäistä nälkää. Matkalle mahtui monia täytteitä, ohuita ja paksuja pohjia, pieniä ja suuria paloja. Mutta koskaan eivät pysähtyneet huonon pizzan luo.

Tuon maan viimeinen pizza syötiin hetkeä ennen auringonlaskua, jälleen avoimen taivaan alla suurten rakennusten keskellä, mikä sinänsä oli harvinaista. Jokaisen palan kohdalla pysähdyttiin muistelemaan jotain, asioita jotka eivät unohdu. Ja vaikka pizza katosi lautaselta viimeiseen muruseen, pysyivät muistot paikallaan.

Kysymys tähän väliin. Jos ei voi sanoa käyneensä paikassa, jossa vierailee vain välilaskun ajan, niin missä ne yhdet pizzat sitten syötiin?

Matka jatkui meren yli, uusien pizzamahdollisuuksien luo. Löytyi kantapaikka, pizzan syöntiin sopiva. Paljon uusia makuja, ohuella pohjalla. Listan täydeltä yllätyksiä. Kerran kokeiltiin toistakin paikkaa, mutta sen pizzan pienuutta suorastaan järkytyttiin, vaikka maku olikin kohdallaan.

Kun matka alkaa painua iltaan, päättettiin kokeilla vielä yhtä uutta paikkaa. Hyytävässä ilmassa eteen tarvottiin, kunnes pizzan luo lopulta saavuttiin. Oli täytettä poikineen ja kokoakin kiitettävästi, eli kyllä tällä kertaa mahat täyteen saatiin.

Vaikka... kai sitä ensi viikolla täytyy nauttia vielä yhden kerran pizzaa. Ainakin.

Kiitos kaikille niille pizzoille jotka olette olleet osat There and back again -matkaa. Ilman teitä oltaisiin menty monta kertaa nälkäisinä nukkumaan ja maailma olisi säästynyt osapuilleen miljoonalta typerältä pizza -vitsiltä. Jokaista teistä muistellaan lämmöllä, vaikkei sitä aina teille kerrottu koska oli niin kiire kiskoa teidät napaan. Vielä kerran kiitos, ilman teidän panostanne tämä reissu olisi ollut täysin erilainen.

Ehkä hänet on luotu lentämään ettei sulata tie hänen kenkiään

Taas vähän kertomusta perus arjestamme, koska mitään superjännää ei vieläkään ole tapahtunut. Ei sinänsä ettäkö se siis huono juttu olisi! Ollaan tehty kaikkea kivaa muttei oikein mitään sellaista mikä kiinnostaisi ketään. Noh, tänään syötiin pizzaa ja se nyt tietysti kiinnostaa kaikkia! Selitänpä nyt kuitenkin taas aikani kuluksi parista viime päivästä.

Eli mihinkäs me jäätiin viime kerralla.. Ah! Super Bowl! No se meni yllättävän rauhallisissa merkeissä ja ilmeisesti isot bileet oli jossain muualla kun meidän pienen lähiömme kaduilla. Tiedä sitten millaiset bileet jossain Downtownissa tai Hollywood boulevardilla on ollut, mutta täällä oli hiljaista! Talomme teineillä tosin oli jotkut valvojaiset mutta eipä me häiritty niitä eikä ne meitä, joten sekin meni rauhaisasti. Perin hämmentävä kokemus siis kaiken kaikkiaan!

Entäs mitä me tehtiin Super Bowlin aikana? No me paettiin leffaan, koska ei tuo.. jalkkis.. nyt oikein kiinnostanut. Käytiin katsomassa Birdman kun löydettiin Torrancesta toinenkin leffateatteri, joka kaiken lisäksi on lähempänä kuin tuo Del Amo Fashion Centerissä oleva. Sinne sitten dallailtiin ja oltiin aika paljon etuajassa joten saatiin lahnailla yhdessä nurkassa hetki. Jännää muuten miten jenkkien leffateattereissa on tapana että liput myydään aina rakennuksen ulkopuolella ja liput revitään heti sisään kävellessä. Sitä voisi siis periaatteessa livahtaa mihin tahansa saliin jos olisi niin nilkki että viitsisi ostaa halvimman mahdollisen näytöksen lipun ja sitten mennä johonkin kalliimpaan 3D-leffaan vaikka. Onneksi me ei olla niin nilkkejä.

Mitä sitä nyt sanoisi Birdmanista? Mun mielestä se oli aivan tajuttoman hyvä ja tykkäsin. Willu taas sanoi että oli se hyvä, muttei mennyt oscar-ehdokkaissa The Imitation Gamen ja Theory of Everythingin ohi. Into the Woodsin se kyllä kuulemma pesi mennen tullen, haha. Birdman oli kuitenkin.. No parissa kohtaa sai olla taas että mitä hittoa, mutta se tuntuu olevan tämän oscar-vuoden joku teema. Hyvässä mielessä siis! Hauska leffa kuitenkin, suosittelut sen suhteen!

Koska mitään erikoisempaa ei nyt ole pälistävänä niin kerrottakoon että löydettiin uusi vakiokuppila tuosta läheltä. Aluksi tallusteltiin aina puolet kauempana olevaan Starbucksiin eikä siinä mitään, koska hyvää ja halpaa kahvia. Mutta sitten eräänä päivänä teki mieli donitsia ja mentiin sellaisia ostamaan ja tajuttiin että huu! Kyseisestä Donut-mestasta saa myös kahvia ja sellainen jäätävän kokoinen kannu maksaa vaan 1,45 dollaria. Voitte arvata että Starbucks jäi komeasti kakkoseksi ja yleensä jos käydään siellä nykyään, käydään ostamassa jotkut herkkukahvit illalla kotiin valuessa. Sellaiset, jotka ei saa meitä pärisemään niin pahoin kuin tuo aamuinen peruskahvi. Tänään tosin käytiin Donutissa iltakahvillakin. Ja nyt muuten pärisee.

Noh, mitäs me nyt sitten tehtiin eilen.. Ah! Käytiin uudemman kerran Chinese Theatressa aka Dolby Theatressa pitämässä pieni leffamaratoni. Se kun taitaa olla tällä hetkellä Losin ainoita teattereita, jotka yhä pyörittää The Grand Budabest Hotelia. Oli muuten sekin varsin hauska ja hyvän mielen leffa omalla oudolla avallaan! Ja voi Ralph Fiennes, I love that man. Kyseisessä leffassa oli muuten kaksi meidän lapsuuden pääpahista ja niillä oli joku häiriintynyt suhde, tietääkö joku ketkä on kyseessä?

Ja toinen leffa oli sitten One Last Time eli Hobitti koska pitihän se nyt käydä Chinese Theatressa katsomassa! Voi jytinä soikoon niitä ääniä ja siis vaikka olikin vain 2D niin ah sitä kaunista kuvaa! Oli hyvä aloittaa tämä Hobitti Embassylla ja päättää se Chinese Theatreen. No regrets! Tuomitkaa jos haluatte, ei kinosta! Ha!

Tuossa leffojen välissä sitten käytiin syömässä salaatit ja koska nörttikauppojen kuningas tönötti siinä vieressä niin käytiin myös siellä pyörähtämässä. Mitään suuren suurta ei tosin lähtenyt mukaan, mutta kassalla työskentelevä neitokainen onnistui hämmentämään meitä kertomalla kuinka sen suuri unelma on päästä joskus muuttamaan Suomeen! Oltiin siinä sitten että voi kuule, me vaihdettaisiin paikkaa koska vaan! Oikein hauska turinatuokio, joskin edelleen hieman hämmentää että mitä ja miksi.. Mutta kai se luulee että Suomessa on aina talvi ja nättiä tai sitten kesä ja aurinkoista. Poor girl.

Okei! Sitten tähän päivään. Tänään ajateltiin ensin että vain lahnaillaan koko päivä ja illasta käydään pizzalla, mutta sitten päätettiinkin extemporena lähteä käymään Redondo Pierillä. Siellä kun oli pizzapaikka myöskin, joskin saatiin huomata että siellä oli riehunut tulipalo ja moinen pulju oli tällä hetkellä kiinni. Pyörittiin kuitenkin aikamme tuolla jäätävän kokoisella "jenkkilaiturilla", käpöteltiin hieman rantaa pitkin ja lähdettiin sitten Del Amoon syömään sitä pizzaa. Oikein hyvä päivä siis takana!

Eipä kai tässä muuta sen ihmeempää. Ei muuten taideta päästä oscareita todistamaan lähellekään punaista mattoa, mutta mennään varmaan tonkimaan sinne läheisyyteen josko Benedict ilmestyisi jostain. Joten jos oscareissa tapahtuu jotain hämminkiä ja turvamiehet syöksähtelee pitkin mattoa, voitte olla varmoja että me ollaan tehty jotain pahasti väärin. Pistäkää korttia vankilaan sitten, hahha! Juu ei muuta, moi!