Chase the wind and touch the sky

Reissumme toiseksi viimeinen viikko on nyt sitten melkein takana päin ja tänään vietettiin Losissa viimeistä kokonaista lauantaipäivää. Ensi viikolla tähän aikaan nautitaan toivon mukaan Norwegianin elokuvatarjonnasta tai sitten yritetään löytää hyvää asentoa nukkumiseen. Niin tai näin! Nyt vähän tähän viikkoon! Mitään jännää ei oikeastaan tapahtunut.. Tai sanotaanko että mitään blogimerkinnän arvoista ei tapahtunut, koska elämä on tällä viikolla ollut aika arkista. Mutta nyt on silti aika vähän kertoa kuulumisia!

Edellinen merkintämmehän taisikin koskea Oscareita, joten mitähän maanantaina tapahtui.. Ah! Koska Willun tatuoinnin jälkeen emme saaneet mistään pizzaa ja sitten koipemme olivat enemmän tai vähemmän kipeitä, ansaitun pizzan saanti vain venyi ja venyi.. Joten maanantaina suunnattiin Del Amo-ostoskeskukseen nauttimaan tästä kyseisestä pizzasta. Sitten käytiin Barnes & Nobles-kirjakaupassa koska Willua kiinnosti kamalasti kyseisen kaupan kirjatarjonta ja nimeltä mainitsematon Doctor Who-hylly yläkerrassa. Mä sain taas takapirun homman ja yritin saada sitä ostamaan kaiken, mutta feilasin siinä aika lahjakkaasti. Lopuksi juotiin myös kahvit kirjakaupan yhteydessä olevassa Starbucksissa.

Klonkku oli sitten sitä mieltä että tiistaina ei liikuta mihinkään ja osoitti mielipiteensä turpoamalla maanantain kävelyn johdosta. Ei se kamalasti turvonnut ja se vähäkin turpoaminen laski hyvin nopeasti.. Eikä turvotus varmaan edes johtunut Klonkusta itsestään vaan mun nilkasta, joka on vähän kiukutellut tatuoinnin ottamisen jälkeen. Se taas varmaan johtuu siitä että tatuoinnin jälkimainingeissa astuin jotenkin hassusti kokoajan kun varoin sitä jalkaterää. Niin nyt se on sitten ikäänkuin niksahtanut.. Joten tiistai tiesi lahnauspäivää mulle, mutta Willu päätti lähteä yksin seikkailemaan läpi Torrancen Hobitti-kaljapullot silmissään. Takaisin se saapuikin sitten Smaug-oluen kera ja hyvin onnellisena ihmisotuksena.

Keskiviikkona ajateltiin sitten taas tehdä jotakin jännenpää ja suunnattiin kulkumme kohti rikkaiden ihmisten mekkaa eli Beverly Hillsiä. Etsittiin ensimmäiseksi se iso Beverly Hills-kyltti joka on kaikissa leffoissa ja otettiin sen kanssa tietysti pose poikineen. Ja otettiin kuva myös luultavasti Losin rikkaimmasta sorsasta. Tämän jälkeen lähdettiin käppäilemään Rodeo Drivelle, mikä oli.. No täynnä kaikkia kalliita merkkiliikkeitä mihin ei uskaltanut mennä edes sisälle. Siellä me ja lauma aasialaisturisteja pyörittiin, otettiin pari kuvaa ja sitten päätettiinkin lähteä etsimään sellaista pienempää kylttiä. Netistä löydettiin jotkut ohjeet, mutta ohjeiden päässä ei sitten ollutkaan mitään. Niinpä lähdettiin sitten taas busseilla kohti Torrancea ja.. käytiin salaatilla, josta saatiin molemmat ihan tajuton ähky. Noms!

Torstaina pidettiin sitten taas vähän vapaampaa päivää, koska piti jälleen kerran pestä pyykkiä ja pitää seuraa Pyykkikissalle, jota Suki aina vetää pataan. Pyykinpesussa vierähtikin sitten melkein koko päivä, mutta illasta lähdettiin tuohon muutaman kilsan päässä sijaitsevaan Steves Burgersiin syömään hampparit. Koska Steve, ehhehhe. Hyvät ateriat oli vaikka allekirjoittanut ei omaansa jaksanutkaan kokonaan syödä!

Perjantaina tuli sitten täyteen kolme kuukautta reissussa, joten missiomme oli syödä juustokakkua. Lähdettiinkin jossain iltapäivällä kohti Del Amoa ja Barnes & Noblesia, josta tiedettiin että sieltä saa myös moista herkkua. Aika jännä kirjakauppa, eikös? No ensin vähän kierreltiin kaupoissa ja Willu teki hankintoja lähinnä vaatepuolelta. Sitten käytiin syömässä vähän japanilaista sapuskaa, josta ei ihme kyllä tullut edes ähky! Mikä oli hyvä asia koska seuraavaksi kiiruhdettiin Barnesiin ja.. ei herrajumaa se juustokakku. Meinaan niin hyvää juustokakkua ei ole missään! (Kyllä, muistelen kaiholla myös Kino123:n muumilimsajuustokakkua!) Kakkuilun jälkeen lähdettiin taas, ylläripylläri, kohti kotia. Ollaanko muuten kerrottu että tuossa meidän kodin ja Del Amon välissä sijaitsee joku iso suo missä asuu jotain kovaan ääneen kurnuttavia sammakoita? Ja haisunäätiä.

Tänään! Käytiin sitten Whimsic Alleylla uudemman kerran. Kysehän siis on siitä pelottavan kuuluisasta nörttikaupasta, joka erikoistuu enimmäkseen Harry Potter-kamaan, mutta josta löytyy omat osionsa myös mm. Doctor Wholle ja Game of Thronesille. Ja kirjoille ja karkeille ja ties mille! Aivan jäätävä mesta, jossa vaan menee lukkoon heti kun sinne astelee. Ei sinänsä, mä ostin tänään vaan suklaapatukan ja pari toffeeta siinä missä Willu osti jonkun Doctor Who-kirjan. Päästiin siis aika vähällä, koska tosiaan.. Siellä menee vaan lukkoon.
Whimsic Alleylta lähdettiin sitten, ylläripylläri, Del Amoon, jossa meiksi teki pari hankintaa ihan tulevan Suomeen paluun varalta. Käytiin myös syömässä ja meiksi söi pizzaa ja Willu söi sushia. Aika hyvä päivä siis!

Eikai tässä sen ihmeempää mesottavaa ole! Huomenna mennään pizzalle ja varmaan pitäisi ekan kerran kartoittaa että mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme kaikki kama mahtumaan matkalaukkuihin. 

ps. Jos luit tänne saakka niin jätähän kommenttia tuohon oikealla olevaan chattiin! Jee!

This is for the outcast, we don't need a cure!

Okei! Koska mitä luultavammin emme tehneet edellisellä Willowbrookin-slummialue-tempauksellamme äitejämme tarpeeksi ylpeiksi (tai jos teimme niin hyvä, nyt olkaa vielä ylpeämpiä!) niin seuraa jatkoa kyseiselle tarinalle! Ja kyllä, olemme hyvin hengissä tällä hetkellä.

Eli kuten edellisestä merkinnästä ehkä muistatte, dude ja sen veli auttoivat meitä taksin saamisen kanssa silloin lauantaina Hardcore Superstarin keikan jälkeen. No, yleensähän on ihan kohteliasta kiittää pelastajaansa tarjoamalla vaikkapa ruokaa jossain kiinalaisessa tai aasialaisessa tai.. esim. meksikolaisessa ravintolassa. Nyt kävi kuitenkin niin että tämä pelastaja-dudemme päätti sitten tarjota meille safkat meksikolaisessa ravintolassa. Koska siis.. En tiedä. Losangelesilainen logiikka ilmeisesti mutta oikein mukava sellainen! Voitaisiin eksyä toistekin.. (ei nyt oikeasti).

Eilen meidän oli tarkoitus lähteä hillumaan uudestaan Hollywoodin nörttikauppojen valtaisaan maailmaan, mutta koska heräsimme vasta siinä yhdentoista aikoihin, ei tämä suunnitelma oikein toteutunut. Se johtunee siitä että täältä Hollywoodiin menee julkisilla joku 2-3 tuntia ja ollaan lahnoja. No anyway! Käytettiin päivä Hollywoodin sijasta mukavasti lahnaillen, kunnes kello sitten tuli jotain viisi ja lähdettiin seikkailemaan kohti metroasemaa ja Norwalkia, jossa meidän piti tämä dudemme tavata. Ja tavattiinkin!

Tää sai kyllä jäädä kuninkaalliseen hyllyynsä mut jos koskaan tarvitaan keksipurkkia....

Dude vei meidät sitten auton kera johonkin meksikolaiseen ravintolaan, jossa kuulemma tarjoillaan kaupungin parhaat kotitekoiset meksikolaissafkat.. Ja hyvää ruokaa olikin! En kuollaksenikaan muista sen mestan nimeä.. Enkä liioin sitä mitä syötiin, mutta hyvää oli! Dude suositteli meille jotain kahden hengen ateriaa, joka tarjoiltiin padassa ja jossa oli.. ihan kaikkea mahdollista katkaravuista kanaan ja.. beeffiin, jonka suomenkielinen sana on hävinnyt aivokopastani.

Siinä sitten rupateltiin mukavia mm. dudemme vaimosta ja työstä ja.. Suomen taloudesta, siitä paljon talot maksaa ja mikä oli Uuden Seelannin kurssi. Oltiin aika-ajoin vähän pihalla siitä mitä hittoa pitäisi sanoa, mutta keskustelua saatiin kuitenkin aikaiseksi. Myös mm. siitä millaisilla autoilla suomalaiset ajaa. Päästiin kertomaan myös että hypättiin eteläisen pallonpuoliskon korkeimmasta tornista tuossa viikko takaperin ja se selvästi muljautti jotain tämän duden sisimmässä. Ei kuulemma itse laittaisi elämäänsä parin vaijerin varaan.. Johon minä sitten sanoin että noh, jos se vaijeri olisi katkennut niin se olisi sitten ollut kohtalo. Eipä siinä mitään olisi voinut tehdä jos niin olisi käynyt, joten.. Jep! Hauskaa.

Lopuksi dude sitten viskasi meidät vielä täysin turvallisesti takaisin metroasemalle, jolta lähdettiin suuntaamaan taas kotia kohti. Vaihdettiin bussiin ja ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen päästiin kotiin ja sammuttiin kuin saunalyhdyt. Iloisella mielellä ja vatsat täynnä ilmaista ruokaa!
Ainiin juu! Eilen satoi vettä ehkä sellaiset viisi tuntia eli juuri sen ajan kun me hilluttiin pihalla ja syömässä. Hauskaa sinänsä että Losissa kun sataa vettä, sataa sen viisi tuntia siinä missä Suomessa kun sataa vettä, sataa viisi kuukautta.. Haha!

Noniin sitten tähän päivään! Tänään herättiin hämmentävää kyllä, puoli seiskalta. Ihan itseksemme jonkun talon asukin käydessä suihkussa tuossa vieressä. Ajateltiin sitten että noh kuis sitten.. Ja sitten päätettiin että nyt on tilaisuutemme lähteä Hollywoodiin tutkimaan nörttikauppoja ja etsimään yhtä tuoretta tähteä sieltä kadulta. Jos puoli seiskalta herääminen ei ole vielä tarpeeksi hämmentävää niin sitä hämmentävyyttä lisää se että oltiin ehkä 45 minuutissa valmiita.. ja ryystämässä kahvia tuossa parin korttelin päässä sijaitsevassa Starbucksissa.

Yhteentoista mennessä oltiin sitten jo rantauduttu Walk of Famelle, jossa alettiin maata tuijotellen kuljeksia ja bongailla mm. kaiken maailman Richardeja. Syystä tuntemattomasta, ehkäpä. Yksi tuore tähti oli tosiaan ylitse muiden, mutta sitä saatiinkin metsästää kaikenmaailman Jack Sparrowjen, Iron Manien, Spidermanien ja ties minkä kissanaisten kera. Lopulta se kuitenkin löytyi, mutta juuri kun oltiin ottamassa poseja kyseisen tähden kanssa, meidät yllätettiin takavasemmalta ja jouduttiinkin kuvaan.. no, noiden edellä mainittujen örkkien kanssa.

Tuon metsästysreissumme aikana pyörittiin myös parissa kaupassa ja mukaan lähti mm. pari julistetta. Willu osti nostalgiabuustissa Sormuksen Ritarit-julisteen ja meiksi osti sitten vessaa varten Frendit-julisteen jossa on kohtauksia kyseisestä sarjasta. Willu osti toisesta kaupasta semmoisen siistin Keski-Maa-kartankin! Ja sitten mukaan lähti jostain jännästä syystä myös Voldemort-figuuri, jonka piti olla sen päivän viimeinen ostos. Harmi vaan ettei ollut, koska pian tämän ostoksen jälkeen törmättiin nörttikauppojen kuninkaaseen, joka piti sisällään kaikki maailman fandomit (paitsi Game of Thronesin ja Lotrin, mikä hämmentää). Siellä oli Doctor Whota, Sherlockia, Supernaturalia, Harry Potteria, supersankareita ja siis ihan kaikkea mitä vaan voi ajatella! Ja siis voi elämä. Sinne mennään vielä takaisin koska ei luoja.

Willu osti sieltä nörttien mekasta itselleen Doctor Who ja Supernatural-kaulakorut ja Sherlock-rannekorut. Meiksi osti Kuoleman varjelukset-kaulakorukellon. Ainiin! Kyseisessä kaupassa oli myös joka toinen ostos -50 prosenttia...... You gotta be kidding me.

Noh, tämän kohtaamisen jälkeen yritettiin toipua hetki salaatin parissa ja sitten suunnattiin Chinese Theatreen katsomaan The Theory of Everythingiä. Ei muuten mikään kamalan fiksu ratkaisu sinänsä, koska jo nimestä päätellen tulee olemaan sellaista termistöä mitä tämmöiset vatipäät eivät ymmärrä edes suomeksi.. saatika englanniksi ja ilman tekstityksiä. Rehellisyyden nimissä puolet keskustelusta meni ohi, mutta kyllä sitä silti tirautettiin itse kukin pari itkupotkua. Oltiin muuten melkein private-näytöksessä, koska meidän lisäksi salissa oli vain yksi dude. Joka varmaan mietti että miksi hitossa tämmöiset dorkat on eksynyt katsomaan sellaista leffaa..

Leffan jälkeen alkoi taas se 2-3 tunnin taivallus kotia kohti ja koska kahvia oltiin saatu viimeksi aamukahdeksan aikaan, käytiin vielä hakemassa iltasumpit. Että sellaista seikkailua tällä kertaa. Huomenna yritetään suunnata Long Beachille, mikäli siis herätään koskaan.. Heippa!

Plant your trees, watch them grow

Noniin nyt kun idiotismista on hieman toivuttu (hah lol) niin voidaan taas palata pohtimaan että mitäs me ollaan tehty parina viime päivänä. Kuvia nyt ei valitettavasti taaskaan ole mitenkään järisyttäviä määriä, koska järkkäri oli unten mailla ja sain sen ladattua vasta eilen. Mutta joo! Edellinen merkintä taidettiinkin kirjoittaa Nelsonin hippikommuunin eteisessä, seinään kytkettyinä joten siitä jatkakaamme!

Tuossa samalla kun istuttiin ja kirjoiteltiin tuota edellistä merkintää, muistimme että mehän lähdetään aamulla jo niin varhain ettei respa ole auki. Hyvä että tajuttiin, koska muuten Willun ajokortti olisi jäänyt hengailemaan Nelsonin Paradiso-hostelliin toviksi jos toiseksikin. Osoitettiin kuitenkin jonkinlaisia älynlahjoja ja menin sitten respaan kysymään että kuis.. Ja kiva setä respasetä sitten sanoi että vaihtaa meidän bussiliput niin että bussi tulee noukkimaan meidät aamulla siitä Paradison pihasta. Tämä tarkoitti sitä että saatiin nukkua hieman pidempään ja ajokorttikin pääsi palautumaan omistajalleen! Jee!

Illalla oli jossain jotkut bileet, joihin 3-4 meidän kämppistä lähti rälläämään.. mutta aamulla noista vain yksi oli kotiutunut. Ties mihin ne muut sitten olivat jääneet. Me kuitenkin noustiin reippaina, pukeuduttiin hippikuteisiin ja paineltiin syömään ilmaiset safkat ja etenkin juomaan ne ilmaiset kahvit. Tämän jälkeen saapasteltiin sinne Paradison pihalle komeasti puoli tuntia ajoissa, johtuen siitä että ollaan stressipyllyjä ja setä respasetä oli illalla sanonut että meidän on parasta olla siellä silloin kun bussi tulee koska jos ei olla niin bussi ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa. Ilman meitä. Iiks!

Selvittiin kuitenkin bussiin, jonka kyydissä sitten huristeltiin taas Blenheimin kautta kohti Pictonia. Kaikkien niiden Kingstonien ja Franz Josefin pikkukylien jälkeen Picton vaikutti melkeinpä suurelta kaupungilta, toisin kuin mitä se oli silloin edellisellä visiitillä ollut. Ja taas sitä kiertävät vuoret vaikuttivat nyt pikkunyppylöiltä Mount Cookin ja Southern Alpsien jälkeen.

Tämä löyty Pictonin terminaalista ja Willu sekos.

Pictonissa meillä oli aikaa sellainen 2,5 tuntia ja koska meidän LotR-tour varaus ei ollut mennyt läpi niin juostiin sitten samantien paikalliseen i-siteen itkemään että mitä me tehdääään.. Ja kiva täti saittitäti sitten ystävällisesti soitteli pariin paikkaan ja hommasi meille sellaisen kokopäivä-tourin keskiviikolle. Maksoi vaan 15 dollaria enemmän kuin se meidän puolenpäivän tour mitä yritettiin itse hommailla, joten uu! Ja päästään teelle Rivendelliin, kelatkaapa sitä!

Tämän jälkeen kirmattiin sitten ulos sieltä i-sitesta ja tajuttiin ettei meillä ole yöpaikkaa enää keskiviikon jälkeen ja bussi Tongariroon lähtisi aamusta.. Mutta tämäkin hoitui sitten kun päästiin Wellingtonin päädyn hostelliin.

Nää on kuulemma läskipalloja :3

Laivamatka meni oikein mukavasti, vaikka huutavia kakruja tuntui olevan joka nurkalla. Syötiin Fish&Chipsit ja hengailtiin.. Ja kun rantauduttiin Wellingtonin satamaan, oltiin sitten kauniisti väärässä paikassa nimittäin autokannella. Sieltä me sitten kirmattiin hissin avuin takaisin ylös odottelemaan että meidät turvenuijatkin vapautettaisiin Wellingtonin ihmeelliseen maailmaan. Kivasti meni 2 dollaria maksava bussikin suoraan melkein hostellin pihaan, joten ei tarvinut tällä kertaa vedellä painavia laukkuja perässä pitkin maita ja mantuja!

Ei, tämä ei ole meidän hostelli vaan hieno rakennus.

Hostellilla saatiin tosiaan yksi lisäyö kun kauniisti pyydettiin, minkä jälkeen vallattiin yksi kahden hengen huone käyttöömme ja räjäytettiin kamamme. Mitään jännää emme eilen enää duunailleet, muuta kuin kävimme kaupassa ruokaa ostamassa. (Btw. Lake Townin theme soi päässä varmaan viidettä päivää). Sitten lahnattiin ja harrastettiin hieman käsitöitä, iskemällä uusia pätsejä meidän turistilaukkuihin! Ja sitten mentiinkin tutimaan joskus yöllä.. vain jotta aamulla voitaisiin herätä siihen että joku dude tekee remonttia meidän käytävässä. Yhyy!

... say what?

Tiedättekö muuten miten kaksi typerää nörttituristia saa harrastamaan liikuntaa? Iskemällä kuusikerroksisen hostellin rappuihin LotR ja Hobitti-julisteita. Tuli vähän juoksenneltua tänään, mutta koska kamera ei ollut mukana niin ette saa niistä todisteita. En juokse toista kertaa, kaikella rakkaudella. Sitäpaitsi Thorin on alemmissa kerroksissa.

Ne läks mukaan! Muahhaahaha!

Mussutettiin tuttuun tapaan aamiaista, käytiin keittämässä kahvit alakerran keittiössä ja sitten lähdettiin hillumaan kaupungille. Oli meillä suuri päämääräkin, mutta eksyimme polulta yhteen levykauppaan josta käteen jäi Hobitin vikan osan soundtrackit ja koska en suostunut estämään Willua vaan päinvastoin rohkaisin sitä.. Se osti myös Sherlockin kakkoskauden soundtrackin. I'm not here to save you, darling, I'm here to destroy you..

Tywinin naama!

Levyostosten jälkeen kirmattiin sitten kohti 162 Cuba streetiä, jossa tuntui olevan vaikka ja mitä. Ainakin joka kerta kun tänään olen googlaillut jonkun mestan olinpaikkaa, se antoi osoitteeksi 162 Cuba streetiin. No anyway sinne kiiruhdettiin kuin Smaugin tuli pyllyn alla.. Vain jotta voitaisiin jäädä tutisemaan siihen ulkopuolelle hetkeksi, koska meni yksi Rhosgobelin pupu pöksyyn! Jännä miten tämmöiset jännät mestat aina jännittää ihan sikana!

Lopulta sitten uskaltauduttiin sisään. Ja puoli tuntia myöhemmin meidät heitettiin ulos sieltä. Kädet elmukelmuihin käärittyinä ja typerät virneet naamalla.. Ja hyvin hämmentyneinä siitä mitä juuri oli tapahtunut.

Plant your trees, watch them grow.

Okei vähän tarkemmin! Mentiin siis sellaiseen mestaan kuin ALC Speakeasy Tattoo, jossa viiksidude nimeltä Graigy Lee otti meidät viiksineen vastaan ja tosiaan, puoli tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli tammenterhot ihoa koristamassa. Kymmenen minuuttia meni per tatuointi, mikä on ihan käsittämätöntä! Mä siinä suunnittelin ottavani Willusta kuvan kun se kärsii, mutta rehellisyyden nimissä en ehtinyt kun se oli jo ohi! Vikkelä viiksidude.

Tikkarit ehdittiin jo syödä yhyy.

Ulos lentäessämme meillä oli mukana myös pienet paperipussit, jossa oli perus ohjeet, pari tarraa, esitelehtinen ja tikkari! Vähän kuin pienenä kun käytiin hammaslääkärissä ja sai tikkarin jos oli reipas. Oltiin kai sitten aika reippaita tapauksia, vai kuis?

Ensitöiksemme riennettiin tietysti paikalliseen apteekkiin, jonka jälkeen lagattiin yhdellä puiston penkillä hetki ja oltiin hysteerisiä. Ainiin! Tässähän on vielä yksi stoori kerrottavana tästä kyseisestä tatuointimestasta! Muistatte varmaan silloin kun käytiin Hobittilassa? No tämä viiksidude tykkäili silloin aika urakalla meidän Hobittila-kuvista minkä takia nyt tietysti tiemme vei juuri hänen luokseen. Ovela viiksidude. No mutta tästä voi päätellä että joko viiksidude on hyvin ovela tapaus ja aisti mahdolliset asiakkaat instan läpi tai sitten kyseessä on joku LotR-fani. Niin tai näin, ajateltiin sitten että jos kyseessä on LotR-fani.. ja meidän huonolla enkunääntämisellä se kuulisi “acorn” sanan vahingossa väärin ja iskisi meidän nahkoihin Aragornin naamat. Ja kelatkaa kun homma tosiaan oli ohi 10 minuutissa niin ei siinä olisi ehtinyt juuta eikä jaata sanomaan, olisi vain kohta huomannut että sun kämmenselkää tai rannetta koristaa Aragornin naama! Ja siis pelkkä naama. Olisi ollut.. noh, aika venkaa. Ei sillä etteikö Arska olisi kova jäbä mutta sen naama kämmenselässä? Oh..

Päätön Willu ja sen julisteet.

Aikamme friikkailtuamme, päätettiin sitten lähteä jostain metsästämään kahvia ja sellaisen jälkeen taas lähdettiin vain pyörimään kaupoissa. Ja otan täyden vastuun siitä että Willulta meni rahaa kaikkeen Doctor Who-sälään kuten kahteen julisteeseen. Käytiin parissa nörttikaupassa, jossa noita myytiin ja se yritti epätoivoisesti taistella vastaan mutta tuloksetta, koska sen korvanjuuressa sähisi pikkuruinen ääni.. “Do it.. you know you want it.. just do it.. do iiit...” Ja niin se osti pari julistetta. Tosin ostin mäkin Tywin Lannister-pinssin! Haha! Pelkkä naama. Tietysti.

Nyt lagaillaan meidän hostellihuoneessa ja kirjotellaan merkintää. Kohta lähdetään varmaan vielä kaupassa käymään ja sitten seuraa perinteinen paranoidi-yö uusien tatuointien kanssa. Huomenna tiedossa ehkä jotain jännää ja jos ei niin keskiviikkona viimeistään.. See ya! Muistakaa jättää kommentia chattiin tai merkintään, niitä on kiva lukea!