P.s. I ate your pizza

Tämä juttu alkaa kaukaa. Puhutaan valovuosista ja aikakausista... tai sitten vain kourallisesta kuukausia ja maasta, joka tuossa meren toisella puolen sijaitsee. Oli aika jolloin kaikki oli mennä pieleen. Ei ollut kulkuneuvoa, ei paikkaa nukkua ja vain pään täydeltä kysymysmerkkejä.
Kun sarkarimme (itsehän en tunnusta mitään) pysähtyivät tien kulmaan miettimään, mitä ihmettä nyt tehdään, ei vastausta ollutkaan niin vaikea löytää.

Ovi avautui pieneen ravintolaan jossain syrjäisellä kadulla, ei kovinkaan mieleenpainuva paikka noin muutenkaan. Mutta silloin se oli juuri sitä mitä tarvittiin, uunissa paahtuivat rapean pohjat ja juusto suli pehmeäksi peitoksi muiden täytteiden ylle. Jo ensimmäisellä puraisulla oli varmaa, että kaikki vielä järjestyisi parhain päin.

On paikka, jossa auringonlaskun kuoruttama taivas värjää järven iltaisin violetiksi. Siellä on myös ilmassa alituinen kananmunan katku, vulkaanista maaperää siitä kai käy syyttäminen. Pizza mahan lämmikkeenä eivät kuitenkaan epämääräiset hajut mieltä paina, vaan kelpaa katsella järvelle ja miettiä asioita. Kaikkein päälimmäisenä ehkä tunne, että tästä se alkaa samalla kun haukkaa uuden palan pizzaa.

Kerran nuo söivät pizzaa puun varjossa, kuumana päivänä samalla kun maailman toisella puolen juhlittiin toisen maan itsenäisyyttä. Voidaan sanoa, että nuo pizzat olivat sitä juhlistamaan, mutta näin meidän kesken... todellisuudessa vain teki tuhottomasti mieli hyvää pizzaa.

Joitakin viikkoja myöhemmin sankarimme saapuivat pieneen merenrantakaupunkiin, jossa hiekasta pistivät esiin limaiset ja siniset olennot ja jonka kallioilla merileijonat paistattelivat päivää. Täältä löytyi vastaus arvoitukseen iänikuiseen: onko olemassa pizza slicea, jolla saisi vatsasta täyteen? Sieltä se löytyi, meren ääreltä paikasta joka viisasti kysyi: why not cafe? Kahvihan kelpaa aina ja kun sen viereen saa vielä siivun maailman parasta pizzaa, puhutaan jo äärimmäisestä luksuksesta. Makuja löytyi monia, täytteitä ei oltu säästelty ja taustalla lauloivat dodokuorot. Voi jospa vielä joskus saisin maistaa tuota pizzaa... vaikken siis itsestäni tässä puhukaan.

Kului pitkä aika muunlaisten ruokien ja kokemusten äärellä, kunnes matkalaiset pysähtyivät uuden järven luo, jälleen kristallinkirkkaan ja sinisen kuin taivas yläpuolella. Nousi kuitenkin odottamaton kylmyys, eikä suojana ollut muuta kuin hapertunut teltta ja ohuet makuupussit. Puhuttiin kuitenkin vuoden viimeisestä päivästä, joten tuntui pizza ansailtulta. Olihan sinne kylmään telttaankin helpompi käpertyä, kun oli lämpöä vatsanpohjalla. Pizza jouduttiin haalimaan pakaste-altaan jäähileiden joukosta, lisäksi odoteltiin miljoonan ja kuudentoista nälkäisen retkeilijän joukossa ja ihmeteltiin paikallista uunia. Pitänee tuota kuitenkin ylistää, sillä siihen nähden mistä tuo oli lähtöisin, ei parempaa olisi toivoa voinut.

Pian koitti jo aika palata pohjoiseen. Ja kuin mieltään virkistääkseen, pysähdyttiin vielä muutaman tutun pizzan äärelle ohikulkiessa, kuin olisi vielä kerran lausuttu jäähyväiset. Viimeinen pala pizzaa meren rannalla ja luvattiin, että tullaan vielä joskus takaisin. Sekä siellä, missä kerran seikkailun alkua tunnusteltiin. Niin monia teitä kuljettuina, ristiin rastiin ja umpisolmuun, niin monta suuntaa mistä valita, mutta joskus tie vie takaisin tuttujen paikkojen. Tuttujen asioiden, tutun pizzan luo. Paikkaan, jossa nimi on kirjoitettu väärin kauppakuitteihin.

Niin monta kertaa pizza oli pelastus, kun vatsa huusi äärimmäistä nälkää. Matkalle mahtui monia täytteitä, ohuita ja paksuja pohjia, pieniä ja suuria paloja. Mutta koskaan eivät pysähtyneet huonon pizzan luo.

Tuon maan viimeinen pizza syötiin hetkeä ennen auringonlaskua, jälleen avoimen taivaan alla suurten rakennusten keskellä, mikä sinänsä oli harvinaista. Jokaisen palan kohdalla pysähdyttiin muistelemaan jotain, asioita jotka eivät unohdu. Ja vaikka pizza katosi lautaselta viimeiseen muruseen, pysyivät muistot paikallaan.

Kysymys tähän väliin. Jos ei voi sanoa käyneensä paikassa, jossa vierailee vain välilaskun ajan, niin missä ne yhdet pizzat sitten syötiin?

Matka jatkui meren yli, uusien pizzamahdollisuuksien luo. Löytyi kantapaikka, pizzan syöntiin sopiva. Paljon uusia makuja, ohuella pohjalla. Listan täydeltä yllätyksiä. Kerran kokeiltiin toistakin paikkaa, mutta sen pizzan pienuutta suorastaan järkytyttiin, vaikka maku olikin kohdallaan.

Kun matka alkaa painua iltaan, päättettiin kokeilla vielä yhtä uutta paikkaa. Hyytävässä ilmassa eteen tarvottiin, kunnes pizzan luo lopulta saavuttiin. Oli täytettä poikineen ja kokoakin kiitettävästi, eli kyllä tällä kertaa mahat täyteen saatiin.

Vaikka... kai sitä ensi viikolla täytyy nauttia vielä yhden kerran pizzaa. Ainakin.

Kiitos kaikille niille pizzoille jotka olette olleet osat There and back again -matkaa. Ilman teitä oltaisiin menty monta kertaa nälkäisinä nukkumaan ja maailma olisi säästynyt osapuilleen miljoonalta typerältä pizza -vitsiltä. Jokaista teistä muistellaan lämmöllä, vaikkei sitä aina teille kerrottu koska oli niin kiire kiskoa teidät napaan. Vielä kerran kiitos, ilman teidän panostanne tämä reissu olisi ollut täysin erilainen.

"Mun sielu valuu korvasta ulos kuin öljy Pirkan pakastepizzasta"

Noniin! Tällä hetkellä vaikutamme (välihuomautus verbistä "vaikuttaa", josta tuli juuri nyt mieleen korvavaikutus. Kertonee jotain juttujen tasosta ja huom. samassa paikassa ollaan oltu n. puolitoista tuntia) Pasilassa. Hämmentävää on se että Mira on lähtenyt tälle reissulle jo kahdesti ja Willu ei kertaakaan, mutta ei se tahtia haittaa! Huomenna poistumme Pasilasta viiden aikoihin aamulla ja klo 8.15 lähdemme kohti Amsterdamia, jonka kautta kurvaamme siis Hong Kongiin ja sieltä viimein, noin 40 tunnin jälkeen, Aucklandiin. Juttujen tasoa ajatellen sääliksi käy niitä raukkoja, jotka ovat päättäneet huomenna matkustaa Amsterdamiin..

Tunnelma on epätodellinen, lagaava, jännittynyt, hilpeä, mielenvikainen, klonkkumainen, hysteerinen, friikahtava, epätoivoinen, pelokas, odottavainen, toiveikas, tärinäätäynnä, vapinaa vaativa, äänekäs, vaikertava, älämölöinen, yliääninen, ei-yhtään-anteeksipyytävä, satumainen, riskialtis, kuolemanhaluinen, huuruinen, pizzanhajuinen, rasvainen, panikoiva, kahvinmakuinen, pinkki, itsekäs, antivittuuntunut, leijuva, löllyvä, onnekas, unelmoiva, haaveileva, hobittimainen, kääpiön kokoinen, melkein kuin hautaan olisi menossa, spoilaava, hupsahtava, itsetuhoinen, (moi äidit), nariseva, lennokas, vittuileva, HUOPAAN KÄÄRIYTYNYT, varoittava ja ennen kaikkea sellainen dreams coming true-fiilismäinen. Sounds about right, right?

Laukut on pakattu ja valmiina lähtöön. Kohta isketään kaikki paperit kondikseen ja sitten aletaan varmaan katsomaan Hobitin kakkososan extroja, koska.. noh, mitäs muutakaan sitä nyt sitten voisi tehdä tässä odotellessa?

Thirteen years!! ... In Finland!!

Tänään jo sanottua;
"Mun sielu valuu korvasta ulos kuin öljy Pirkan pakastepizzasta."
"Tää on vähän kuin Nuuskamuikkunen ois.. lähtee etelään talveksi."

Ei tässä nyt oikein muuta tällä hetkellä! Seuraavan kerran kun päivitämme, päivitämme varmaan Hong Kongista käsin ja silloin on toivottavasti jo jotain muuta sanottavaa kuin litanja adjektiiveja. Ainiin! Jos haluat että tehdään jotain hauskaa tai ääliömäistä liittyen Hobittiin ja Sormusten herraan niin jätäppäs kommenttia niin voidaan ehkä jopa yrittää toteuttaa asioita! Esimerkiksi voidaan etsiä se THE paikka, missä Legolas sanoi "They are taking the hobbits to Isengard" ja toteuttaa kyseinen pätkä kyseisellä paikalla.. if you know what we mean? Ehdottakaa niin katsellaan mahdollisuuksien mukaan mitä tehdään!

Nyt me aletaan katsoa niitä Smaugin extroja ja puimaan kysymystä siitä miksi Jackson pihtaa Dain Ironfootia. Heippa ja nähdään Hong Kongissa!

Oh no someone's at the door

"Losiin? Vau, kai te meette jollekin keikalle? Siellä on varmasti jotain, mikä saa kaikki täällä kiehumaan kateudesta."

Kysymyksen muoto on vaihdellut, mutta todella moni on tätä kysynyt kun olemme puhuneet reissumme osuudesta Californiaan. Joka kerta olemme vastanneet myöntävästi, vaikkei varmaa tietoa olekkaan ollut siitä mitä bändiä menisimme katsomaan ja milloin. Monet kiinnostavat bändit eivät tuntuneet olevan kiertueella LA:ssa samaan aikaan meidän kanssa, mutta ajatus tuntemattomasta paikallisesta bändistä ei ollut lainkaan huono.

photo: here

Kunnes sitten kolmisen viikkoa sitten selaillessani facebookkia naamalleni lätkähti ilmoitus. Hardcore Superstarilla olisi keikka legendaarisessa Whiky A Go-Go:ssa. Katselin ilmoitusta, mietin miten hienoa olisi olla kyseisellä keikalla ja miten Suomeen ei taaskan ole tiedossa keikkaa, vaikka eihän sillä sinänsä väliä ole koska olen lähdössä täältä pois yli kolmeksi kuukaudeksi.

Sitten sen iski. Katsoin keikkapäivää: 24. tammikuuta, kaksi päivää sen jälkeen kun olisimme Miran kanssa rantautuneet Losiin.

Tarpeetonta sanoakaan, että siitäkös riemu repesi. Onhan se hieman hassua, että ensimmäisen varmistunut keikkamme Losissa on HCSS, joka on lähtöisin tuosta Pohjanlahden toiselta puolelta, naapurimaastamme Ruotsista siis. No, ei tässä mitään koska molemmat tykkäämme bändistä erittäin kovasti ja jokusta keikkaa aikaisemmin todistaneena voin sanoa, että toimii livenä erittäin hyvin! Ja kaikista Losin keikkapaikoista pääsemme todistamaan bändiä juuri Whiskyyn, ei siis voi todellakaan valittaa.

Hieman ehdimme kuumotella, mitenhän käytännössä saisimme liput. Pienen tutkiskelun myötä kuitenkin huomasimme, että tiketit sai ostettua kätevästi netin kautta ja tulostin pölläytti ne syliin, kuin mille tahansa suomalaiselle keikkapaikalle e-tikettiä ostaessa. Kätevää kuin mikä, nyt tarvitsee vain pitää liput tallessa keikkapävään asti. Päiväkin on mitä sopivin, sillä ehdimme toipua enimmästä aikaerosta ja hieman katsella myös ympärillemme. Mitä mainioin tapa aloittaa LA:n valloitus! Katsellaan, jääkö HCSS ainoaksi keikaksemme Losissa vai eksymmekö vielä useammallekin.

Just turn the radio on down the Malibu Beach

Toisinaan tulee huomattua, että Uutta-Seelantia hypettäessä se vetää reissumme osuuden Californiassa kokonaan varjoonsa. Missään nimessä ei pidä erehtyä luulemaan, että se vähentäisi matkamme toisen etapin arvoa ja meillä on ehdottoman rutkasti suunnitelmia kyseisen osavaltion varalle ja siksi pidämmekin tänään oppitunnin siitä, mitä kaksi idioottia odottaa Los Angelesin taipaleelta. Lista on tosiaan nyt tiivistetty pelkään LA:han, koska siellä pääsääntöisesti majaa pidämme ja katselemme sitten myöhemmin, miten pääsemme tutustumaan (ja terrorisoimaan) muualle Californiaan.

10. Malibu Beach
Olen jo aika selvästi maalannut tämän kohtauksen verkkokalvoilleni. Uikkarit ja pyyhkeet mukaan, jotain pientä purtavaa laukkuun ja rannalle paistattelemaan päivää ja nauttimaan huikeasta merimaisemasta ja rantaan lyövistä aalloista! Samalla taustalla soi musiikki… kuinka moni osaa arvata mikä on ensimmäinen biisi joka tuolla rannalla pärähtää ilmoille? Näinpä. Vanhan kunnon Hanoi Rocksin Malibu Beach Nightmare.

psst. Tämä ei ole pannukakku.

9. Pannukakut Ihop restaurantissa
Jokainen teistä varmasti on törmännyt jenkkikliseeseen, jossa vedetään hervotonta pannukakkukekoa naamariin kaikenmaailman lisukkeiden kera. Vaahterasiirappia, marjoja, hilloa, kermavaahtoa, suklaakastiketta… ah, niitä övereitä odotellessa! Sokerihumala ja siihen liittyvä tärinää, täältä me tullaan! Pieni nippelitieto tähän loppuun: Ihop:illa on myös ympäri vuorokauden auki olevia ravintoloita, joten ei tarvitse huolehtia vaikka pannukakkuhammasta alkaisi kolottaa keskellä yötä!

8. Kat Von D’s
Ai miksikö? Jos multa kysytään, niin LA on ehdottomasti tatuointien Mekka ja Kat Von D sen jumala. LA:n tatskaskeneen pitää muutenkin päästä tutustumaan ja Kat Von D:n studio on takuulla vierailemisen arvoinen, vaikka jonot itse tatuointipenkkiin ovatkin varmasti sitä luokkaa, ettei meillä ole aikaa siihen istahtaa.

7. Natural History Museum
Pitäähän sitä välillä leikkiä vähän sivistyneempää ja käydä tutustumassa museoihinkin, eiks jeh? Vähän harmittaa, että siellä on ihan just alkamassa iso hämähäkkinäyttely joka valitettavasti ehtii loppua ennen kuin päästään Losiin asti. Olisi ollut muutama hämähäkkirakas tuttu, jolle olisi voitu lähettää kuvia. Mutta eiköhän meille ihan jännää tule ja voidaan samalla kun sivistetään itseämme hämmentää kaikkia paikalle erehtyneitä koululaisryhmiä.

6. Pacific Park
Moni varmaan muistaa nähneensä jossain elokuvassa, tv-sarjassa tai vähintään valokuvassa huvipuiston, joka kököttää laiturin nokassa Tyynimeri taustallaan? LA:ssa huvipuistoja riittää, mutta tämä mesta pitää kokea vähintään sen ikonisuuden vuoksi. Huvipuistossa ei ehkä ole kaikista laajinta laitevalikoimaa, mutta ainakin on sitten helpompi houkutella Mirakin niistä johonkin... No, eiköhän se hattaran avulla onnistu.

5. Disneyland
Jälleen yksi American Dream juttu, nimittäin Disney. Tästä on jotenkin vaikeata sanoa mitään, koska mun käsityksen mukaan puisto on aivan jumalattoman kokoinen ja nähtävää ja koettavaa riittäisi vaikka viikoksi. No, ainakin on paljon paikkoja, joihin mennä Mikki Hiirtä piiloon.

Kenet näet kuvassa?

4. Whisky a go-go
Kun olet kasvanut pienestä angstisesta teinistä… no, siksi mitä nyt ikinä ollaankaan… kuunnellen rockia ja lukien useita vanhojen rock-bändien elämäkertoja on keikan näkemisestä Whiskyssa muodostunut eräänlainen elämäntavoite, jota voisi tällein varovaisen tunnustellen verrata siihen miksi muslimi tekee pyhiinvaelluksen Mekkaan. Ylipäänsä keikkakokemus Losissa on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat olleet esillä siitä asti kun trippiä alettiin alkujaan suunnittelemaan. Nähtäväksi jää, päästäänkö todistamaan jotain pientä tulevaisuuden nimeä vai isompaa legendaa.

Mikä leffa?

3. Page Museum (La Brea Tar Pits)
No siis tervakuoppa, josta on löydetty hengaamasta (eli juuttuneena) ties mitä fossiloituneita esihistoriallisia eläinlajeja… kuten mammutteja! Tälläkin voisi sanoa olevan jonkinlaiset juuret lapsuuteen, koska mulla on muistikuva, että päähenkilöt hengaili jossain tällaisessa mestassa Denver the last dinosaur tv-sarjassa.

2. Universal Studios
Kunnon turisteiluu ja mennään studiokierrokselle yllä mainittuun mestaan tarkoituksenamme löytää Itse ilkimys-elokuvien minioneja niiden luontaisessa ympäristössä. Toki jokunen muukin studiokierros olisi jees, mutta kyllä jos valita pitää niin Universal Studios menee ykköseksi. Ihan vaikka vaan koska minionit.

1. Hollywood / Oscar –gaala
Jo jokusen vuoden meillä on ollut perinteenä valvoa läpi Oscareiden, jotka siis suomenaikaan esitetään keskellä yötä. Joskus kivikaudella tuli jo puheeksi, että Oscareita pitäisi päästä todistamaan paikan päälle. Ja no… nyt oltaisiin menossa. Ei me ainakaan näillä näkymin sisälle Dolby Theatreen päästä, mutta ainakin ulkopuolelle todistamaan sitä hulinaa ja saamaan friikkikohtauksia aina, kun jossain vilahtaa tutumpi naama. Oscar-gaala on se syy, mikä innoitti meidät suunnistamaan Uuden-Seelannin jälkeen kohti Californiaa! Peukut pystyssä, että viimeiselle Hobitti –elokuvalle jaettaisiin edes yksi pysti 22. helmikuuta!

ps. kuvat Miran edelliseltä Losin reissulta vuodelta 2012.
pps. huomaa tossa oikeassa reunassa oleva chatti ja jätä terveisesi! Ja ainiin, saa meitä alkaa seuraamaankin siitä alempaa!

One step closer to the paradise

Tänään ajateltiin hölistä ensimmäinen merkintä niin että istutaan molemmat samassa paikassa. Vähän harjoistusta tulevaa trippiä varten, koska silloin me ollaan aina  samassa paikassa. Kohtalokasta. Mutta kuitenkin! Nyt vähän selvitystä siitä miten ollaan valmistauduttu tähän reissuun.. konkreettisesti! Aloitetaan siis lentolippujen hankinnasta.

Kun alettiin suunnittelemaan reissuamme kaksi vuotta sitten, on sanomattakin selvää ettei meidän lennoista ollut silloin vielä mitään tietoa. Kun ensimmäisen kerran katsottiin lentoja, olivat ne melkein tonnin suuntaansa.. Eli yhteensä melkein kolme tonttua! Ei siis kannata hätäillä niiden lentolippujen kanssa ja tyytyä siihen tuttuun ja turvalliseen Finnairiin, koska suurella todennäköisyydellä saat halvemmat lennot odottamalla ja etsimällä. Me maksettiin lopulta lennoista yhteensä 1400 euroa per naama, joten odottamalla saatiin tiputettua hinta puoleen.. Ja mitähän sillä säästetyllä 1600 eurolla voisi Uudessa Seelannissa tehdä, hmm? Niinpä.

Lentolipuista vielä sen verran että emme myöskään ostaneet niitä yhdellä kertaa vaan jaoimme ne kolmeen. Hauskaa on että ostimme ensimmäiseksi Los Angeles - Helsinki - välin ja sitten Auckland - Los Angelesin ja lopuksi Helsinki - Aucklandin. Syy tähän oli tietysti juurikin odottelemamme halpalennot ja se tosiasia että tiesimme Norwegianin lentävän tuota kyseistä LA-Helsinki- väliä alle 300 eurolla. Ja tuleehan se nyt elämisen kannalta edullisemmaksi ostaa liput erikseen kuin yhdessä köntissä, koska muuten kumpikaan meistä ei olisi syönyt muuta kuin kynsiä koko kesänä. Ja sisäiset kulinaristimme eivät moiseen olisi suostuneet.

Kun lennot oltiin sitten saatu kasaan, oli aika kääntää katseet ja ajatukset viisumeihin. Uuteen Seelantiin ja Jenkkeihin ei viisumia tarvitse, jos matka on vain loma ja maassa pysytään alle kolme kuukautta. Varsinaiset matkakohteemme eivät siis olleet huolenaiheitamme, vaan välipysäkit Hong Kong ja Melbourne. Hong Kongiin emme tarvitse mitään vaihtaaksemme konetta, mutta Australiasta emme ole niin varmoja vielä. Jos emme poistu kansainväliseltä alueelta niin sitten emme tarvitse, mutta jos matkatavaramme eivät sirry automaattisesti lennolta toiselle ja joudumme ne itse hakemaan niin poistumme sieltä väkisinkin eli jonkinlainen kauttakulkuviisumi täytyisi olla. Tätä asiaa selvittelemme vielä ja jos joku siellä ruudun takana tietää asiasta, saa kommentoida! Otamme tosin silti yhteyttä Suomen lähetystöön ja varmistelemme asiaa.

Tänään täytimme ESTA-hakemukset koska tosiaan matkamme kattaa myös pahamainesen USA:n! Tästä täytyy sanoa sen verran että kannattaa todella katsoa kuinka paljon on estasta maksamassa, koska me melkein maksettiin siitä 70 dollaria ylimääräistä koska oltiin tekemässä se suomenkielisen sivuston kautta! Älkää maksako liikaa estastanne ja muistakaa että oikea hinta on aina 14 dollaria. Tarkistakaa se ennen kuin menette maksamaan mitään, koska tosiaan sillä 70 dollarilla voi matkakohteessa tehdä vaikka mitä! Se kannattaa pitää mielessä estaa täytellessä. Jos on epävarma englanninkielen käyttäjä, suomenkieliseltä sivustolta voi käydä lukaisemassa esta:n kysymykset mutta mitään muuta siellä ei kannatakkaan tehdä. Täyttäkää esta täällä ja käyttäkää säästämänne rahat elämänne seikkailuun!

Sitten matkamme majoituspuolesta, jota emme ole Uuden Seelannin osalta vielä oikeastaan suunnitelleet yhtään.. Emmekä aiokkaan, jos totta puhutaan. Suunnitelmissa on varata jonkunlainen hostelli Aucklandista pariksi päiväksi saapumisen jälkeen, mutta siitä eteenpäin aiomme vain katsoa mitä tuleman pitää. Otamme Sonispherestä selvinneen veteraanitelttamme mukaan ja yövymme Uuden Seelannin leirintäalueilla. Mielestämme kyseinen maa sitäpaitsi on nimenomaan telttailumaa eikä maa, jossa asutaan hienostohotelleissa. Me ei haluta herätä hienoista, pehmeistä sängyistä vaan kylmästä, kolkosta teltasta keskeltä ei mitään.. Sumuisena aamuna auringonnousussa, keittää retkikeittimellä sumpit ja vain nauttia siitä kauniista hiljaisuudesta.
Los Angelesin päädyssä sen sijaan asumme mukavasti paikallisen perheen nurkissa.

Ja nyt koska emme ole vielä ihan niin extremejä että ostaisimme kolme kamelia ja kävelisimme Uuden Seelannin läpi (piilomainos; menkää katsomaan Tracks), aiomme hankkia kyseisetä maasta auton jolla huristella pitkin vasenkaistaista liikennettä. Varsinaisesta auton hankinnasta ehkä lisää jossain vaiheessa, mutta jotta Uudessa Seelannissa saa edes ajaa autoa, tarvitsee kansainvälisen ajokortin sen oikean suomalaisen ajokortin oheen. Tämmöisen saa hankittua autoliitolta alle 30-50 eurolla riippuen kortista ja voimassaoloajasta. Sitä varten täytyy kopioida ajokortti, hankkia kaksi nimmaria todentamaan se oikeaksi ja sitten lähettää se autoliitolle; parin viikon kuluttua kyseinen kortti tipahtaa postiluukusta ja jee! Saat ajaa kansainvälisesti.

Viimeiseksi vähän listaa siitä mitä kaikkea on hankittu tai hankittava reissua varten!

• Adapteri, jotta saadaan sähköä sielläkin missä on erilaiset pistokkeet kuin Suomessa. 
• Kännyköiden ja miniläppärin autolaturit, koska jostain ne akut on ladattava siellä keskellä metsää.
• Matkatavaravaaka, jotta ollaan selvillä siitä mitä matkataravat painaa ettei tule ikäviä yllätyksiä lentokentällä.
• Jonkinlainen ensiapupaketti; särky- ja pahoinvointilääkkeitä. Laastareita ja sen semmoista pientä. Mitään erikoisia rokotuksia ei muuten tätä reissua varten tarvitse.
• No se teltta! Joskin sehän meillä jo oli valmiiksi olemassa. Tyynyt ja peitot hankitaan sitten Uuden Seelannin päädyssä. Ja se retkikeitin.
• Kansio kaikille tärkeille papereille, jotta pysyy paperit ojennuksessa! Me saatetaan vielä tehdä niin että tulostetaan molemmille omat kansiot siltä varalta että toisen tavaroille tapahtuu jotain.
• Muistikirjoja, jotta voidaan ikuistaa kaikkea muuallekin kuin tänne blogiin ja sosiaaliseen mediaan! Hah! Ette ehkä saakkaan tietää kaikkea.
• Luettavaa pitkille 41 tunnin lentomatkoille.. 
• Ja kaikkea muuta sälää kuten esim. pari vaatekertaa ja hygieniajuttuja ja mitä nyt kuvittelisit tarvitsevasi tämmöisellä tripillä.

Tälläistä ollaan siis tehty ennen reissua! Ja nyt kun joku siellä ajattelee matkavakuutuksia niin kyllä, nekin on olemassa. Ja passit on uusittu viime kesänä! Nyt alkaa Suomessa sää kylmenemään, mutta onneksi me suunnataan kohti Uuden Seelannin kesää ja LA:n ei-niin-kylmää-talvea! 

High above the clouds somewhere

Jokainen vannoo joskus tekevänsä jotain, mikä tuntuu mahdottomalta. Kuulija nyökyttää päätään ja antautuu tarinaan täysillä mukaan, vaikka molemmat tietävät, että kyseessä on pelkkä korkealentoinen haave joka ei ehkä milloinkaan toteudu. Se ei ole väärin, unelmat antavan tavoitteita ja niiden avulla on mahdollista kivuta edes vähän korkeammalle kuin jos tyytyy vain siihen, mikä on helposti saavutettavissa.

Joskus kuitenkin käy niin, että tällainen haave jää pakottamaan selkärankaa niin sitkeästi, ettei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä toteuttamaan sitä. Kaksi vuotta sitten syntyi ajatus, jonka lähtökohtana oli ajatus ”Jos joku toinen, niin miksemme mekin?”

Kuluneet sanonnat ovat usein niitä tehokkaimpia, siksi käytän tässä niistä yhtä. Tämä blogi kertoo siitä, miten mahdottomasta lähdettiin tekemään mahdollista.

On epäoikeudenmukaista antaa sana rakkaus vain ihmisten väliseen käyttöön. Ilman rakkautta J.R.R. Tolkienin luomaa ja Peter Jacksonin upeasti tulkitsemaa maailmaa kohtaan emme olisi nyt tässä, valmiina seikkailuun ja edessämme kaksi kuukautta Uudessa-Seelannissa ja kuusi viikkoa USA:n länsirannikolla. Lentolippuja ostimme osapuilleen kuukauden välein toukokuusta heinäkuuhun, yksi matkaväli kerrallaan. Hieman tavallisesta poiketen, ostimme lentoliput takaperin järjestyksessä. Ensimmäisenä paluuliput Los Angelesista Helsinkiin, sitten Aucklandista Los Angelesiin ja viimeisenä liput Helsingistä Aucklandiin. Välilaskukohteita riittää, samoin lentoyhtiöitä joten koettavaa ja nähtävää riittää varmasti paljon jo pelkän matkanteon osalta.

Se mikä oli mahdoton haave 27. marraskuuta vuonna 2012 on nyt toteutumassa, sillä päivälleen tasan kaksi vuotta Hobitti: Odottamaton matka –elokuvan premieren jälkeen suunnistamme Uuteen-Seelantiin nähdäksemme Hobitti –trilogian viimeisen osan siellä, missä Tarun sormusten herrasta heräsi eloon yli kymmenen ja Hobitti kaksi vuotta sitten. Nyt kolmen elokuvan mittainen tarina on päättymässä ja jos Jacksonia on uskominen, ei Keski-Maa enää herää eloon valkokankaalla. Me haluamme lähteä paikanpäälle todistamaan, miten tarina viedään loppuun ja kokea elämämme seikkailun, johon kaksi suosikkitrilogiaamme on meidät yllyttänyt. Ja vaikka Jacksonin osuus Keski-Maassa päättyisikin, tulee se aina olemaan osa Uutta-Seelantia.

Tämä on meidän matkamme sinne ja takaisin.