Let the wind carry us!

Aamun sarastus Suomen jäädessä taakse

Hong Kongin syvän hiljaisuuden jälkeen matka jatkui sitten vielä kymmenisen tuntia kohti Aucklandia ja tosiaan viimeisen välin lentoyhtiönä toimi Air New Zealand, jolle pitäisi kirjoittaa vähintään tuhat rakkausrunoa. Ensinäkin lentokone itsessään; jalat mahtuivat jopa allekirjoittaneella (Mira) suoraksi edessä olevan penkin alle, mikä on todellakin luksusta ja helpotti pitkää lentoa huomattavasti! Toisekseen stuertit pitivät meistä huolta kuin omista lapsista ja, toki kulttuurellinen juttu mutta kuitenkin, aina kysymykset ja vastaukset alkoivat tai päättyvät sanoihin “darling” ja “love”, mitkä tietysti hymyilyttivät ainakin meitä. Siitä mieleen koneessa oli myös kaksi muuta suomalaista ja oho ne istui meidän edessä! Hauska hetki muuten oli se kun yksi stuerteista tajusi meidän kaikkien olevan Suomesta ja kysyi tunnetaanko me toisemme ja molemmat porukat vastasivat suomalaisittain “ei”... ja siihen loppui se keskustelu tai tutustuminen, haha!

Kuten tuossa Hong Kongissa pähkäiltiinkin niin kyllä sieltä koneen leffatarjonnasta löytyi sekä Hobitit että LotRit (ja lauma muita Wetan tuotoksia) ja näille kaikille oli omistettu oma “New Zealands choice”-kategoria. Päädyttiin sitten pitämään LotR-maratonia, joskin nukuttiin kaksi tuntia ekasta leffasta ja enemmän tai vähemmän tokasta.. ja no kolmas jäi loppujen lopuksi katsomatta koska aika loppui, joten voikohan tätä nyt edes maratoniksi sanoa.. Yritys ainakin ja aika meni nopeasti!

Kiinalaisista päätellen tämä on Amsterdamista.

Sanotaanko niin että tämän reissun sisäistäminen on yhä kesken ja Aucklandiin laskeutuminen meni melko rauhanomaisesti, mitä nyt pientä friikkausta oli huomattavissa. Telttamme joutui paikallisen lain syynättäväksi, jottei se toisi mukanaan liiallista määrää suomalaista pask-.. maaperää ja romuttaisi koko maan ekosysteemiä. Takaisin saatiin se kuitenkin ja oli muuten superihanat virkailijat meitä vastassa! Ei melkein jännittänyt yhtään.. Ja siinä telttaa odotellessamme bongattiin ensimmäinen kääpiö!

Täs me ja Durinin väkeä!

Kääpiöistä mieleen Air New Zealand on tehnyt kaksi Hobittiin liittyvää turvallisuusvideota, joista uudempaa saatiin ihastella tänään koneessa.. Tai siis eilen.

Jotain pikku naposteltavaa Hong Kongin loungessa.

Lentokentältä suunnattiin jonkun vihertaksin voimin City Garden Lodge-majataloomme, jonka räjäytimme kamoinemme alta puolessa tunnissa minkä jälkeen lähdettiin etsimään paikallisia puhelinliittymiä. Samalla matkaan lähti myös kaksi jäätävän kokoista tyynyä, pari makuupussia, makuualustat ja retkeilyastiasto. Nyt kun saadaan auto niin hankitaan sinne myös vedenkeitin ja sitten voidaan dorkailla luonnon armoilla! Tuli myös huomattua kuinka mäkinen kaupunki Auckland on. Kaikki kadut joko nousevat tai laskevat ja mäet ovat tosiaan jyrkkiä! Nimimerkillä hiking in new zeeealaand.

Käytiin tänään myös vähän Downtownissa tutkimassa ja nauttimassa kahvia.. ja etsimässä ruokakauppa, jota saikin hetken aikaa metsästää. Melko ajoissa kuitenkin palattiin takaisin majapaikkaamme koska väsymys alkaa ottamaan ylivaltaa. Nyt röhnötetään pienessä söpössä kämpässämme ja pohditaan mihin huominen meidät viekään..

Just äsken otettu kuva meidän ikkunasta just nyt.

Tässä mielentilassa ei kai ole muuta sanottavaa. Ainiin! Ehdittiin kävellä ehkä kilsa kun jotkut paikalliset pikkupojat halus meidän viskaavan niille niiltä karanneen pallon takaisin.. yli aika hurjan liikenneväylän. Siitä mieleen vasen kaista vaikuttaa jo nyt autottomana aika jännältä, liikenneympyrät sitäkin jännemmältä eikä sovi unohtaa sitäkään että ratti tulee olemaan tietysti väärällä puolella..

Nyt menemme nukkumaan koska en tajua enää itsekään tekstiäni.. Öitä! Tai siis.. hyvää päivän jatkoa!

Remember what Bilbo used to say...

“Remember what Bilbo used to say: It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”

Kuten edellisessä merkinnässä lupailtiin, seuraava (eli tämä) merkintä tulee Hong Kongista! Meillä on täällä vielä rutkasti aikaa ennen kun kone lähtee siinä 17:50 paikallista aikaa kohti Aucklandia! Nythän kello on tosiaan kahdeksan aamulla ja päivä on kai perjantai...

Täs me Amsterdamin koneessa!

Mitenkäs reissu sitten on alkanut? Värikkäästi ja monivaiheisesti, sillä ei me ehditty edes lentokentälle asti kun bussin ilmastointi (or something like that) alkoi savuttamaan ja meidän piti ulostautua bussista, ennen kuin se räjähtäisi tai mitään muuta yhtälailla arvattavissa olevaa. Oltiin kuitenkin ajoissa liikkeellä ja korvaava bussi saapui abouttiarallaa kymmenessä minuutissa joten ei kai siinä mitään. Paitsi, että ykkös terminaalin kohdalla tuon bussit ovet alkoivat valskaamaan että silleenkä. Kovasti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että huono päivä oli kuljettajalla eikä meillä.

Tekniikan ihmelapsia kuin olemme pällistelimme aikamme huulet pyöreinä automaatti check-iniä, mutta lopulta meillä oli liput käsissämme ja saatoimme siirtyä kansainväliselle alueelle ja sitä kautta pois Suomen maaperältä. I DID MY WAITING!!! 13 YEARSS!!! IN FINLAND!!!

Täs Mira ja superkallis Helsinki-Vantaan katkarapuleipä.

Katsellessamme ikkunasta Helsingin etääntyviä valoja tuli myös sanottua hyvästit suoraan sydämenpohjasta: ei tule ikävä.

Matkalla Amsterdamiin nautimme Finnairin tarjoamasta hienosta menusta: kämäistä kahvia ja vettä. Onneksi siinä lähtöhepulissa aika kului nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo heittämässä rinksaa Amsterdamin lentokentällä.

Amsterdamissa tietty portit olivat toisistaan melkein niin kaukana kuin mahdollista, joten päästiin siinä kivalle pikku aamulenkille.Suht helposti se löytyikin ja maamerkkinä toimi lauma aasialaisia, jotka olivat löytäneet jo tiensä portille.

"Me ja miljoona kiinalaista! Ha ha! Hei kiinalaiset, miten menee?"
"No Kiinaan menee! heheHAHHAHAA!"
Ja niinhän sitä mentiin.

Damista Hong Kongiin meidät kuljetti Cathay Pacific Airways. Heti aluksi tarkistettiin, että tavarat olivat selvinneet vaihdosta ja olivat edelleen menossa mukana. Hyvä tietää, etteivät kamppeet ainakaan Euroopan kamaralle jääneet! Kyllä tuli kahdelle idiootille turvallinen fiilis ja meistä pidettiin hyvä huoli koko lennon ajan. Tasaisin väliajoin oltiin tarjoamassa ruokaa ja kun Willun maha alkoi vetää ripaskaa siinä kävi sitten useampikin stuertti kiikuttamassa karkkia, vettä ja oksennuspusseja sekä antamassa hyviä neuvoja. Oli turvallisempi olo kuin Suomen arvauskeskuksissa... Willun osalta lähes koko matka meni torkkuen siinä Mira jutteli ikkunapaikalla istuvan hollantilaisen duden kanssa, joka oli menossa yllättämään tyttöystävänsä Filippiineille. Lisäksi Mira katseli Hobittia mikä ei tässä vaiheessa enää ketään jaksa yllättää... (Tässä välissä oli tauko kun tajuttiin, että screenillä vipeltää kiivin poikasia ja Uuden-Seelannin maisemia). Mutjoo, seuraavaksi Air New Zealandin kyyditsemänä kohti Aucklandia ja kuka tietää, ehkä päästään vielä matsaamaan katsellaanko lennolla Hobittia vai Sormusten herraa...

Täs me Honkkarin loungessa.

Nyt ollaan tosiaan Honkkarissa asti. Passin ja laukkujen tarkastukseen jonottaessa Willu sattui vilkaisemaan ikkunasta pihalle ja tipautti leukansa polviin. Mira lagasi hetken ja mietti, että onpa jännän muotoisia pilviä ennen kuin tajusi, että siellä lasin toisella puolella aamunhämyn ja pilvien seassa avautui kaunista ja jylhää vuorimaisemaa. Vastaavaa onkin luvassa seuraavat pari kuukautta ja Uuden-Seelannin vuorijonot tuskinpa vain häviävät loistossaan noille, jotka nytkin voimme nähdä ikkunasta.

Tällä hetkellä istuskellaan Plaza Premiun Loungessa ja vedetään napaan kaikkea, mihin käsi vain yltää. Vähän hämmentää, että täällä on ihan helkkarin hiljaista ja rauhallista mikä ei oikein vastaa kuvaa Hong Kongista, vaikka varmasti tuolla kaupungissa meininki onkin erilainen. Tuntuu vain vaikealta käsittää, että ollaan nyt selvitty tänne asti. Alle vuorokausi niin ollaan perillä!

P.S. Meidän bloggeri on tällä hetkellä kiinaksi! o.o

"Mun sielu valuu korvasta ulos kuin öljy Pirkan pakastepizzasta"

Noniin! Tällä hetkellä vaikutamme (välihuomautus verbistä "vaikuttaa", josta tuli juuri nyt mieleen korvavaikutus. Kertonee jotain juttujen tasosta ja huom. samassa paikassa ollaan oltu n. puolitoista tuntia) Pasilassa. Hämmentävää on se että Mira on lähtenyt tälle reissulle jo kahdesti ja Willu ei kertaakaan, mutta ei se tahtia haittaa! Huomenna poistumme Pasilasta viiden aikoihin aamulla ja klo 8.15 lähdemme kohti Amsterdamia, jonka kautta kurvaamme siis Hong Kongiin ja sieltä viimein, noin 40 tunnin jälkeen, Aucklandiin. Juttujen tasoa ajatellen sääliksi käy niitä raukkoja, jotka ovat päättäneet huomenna matkustaa Amsterdamiin..

Tunnelma on epätodellinen, lagaava, jännittynyt, hilpeä, mielenvikainen, klonkkumainen, hysteerinen, friikahtava, epätoivoinen, pelokas, odottavainen, toiveikas, tärinäätäynnä, vapinaa vaativa, äänekäs, vaikertava, älämölöinen, yliääninen, ei-yhtään-anteeksipyytävä, satumainen, riskialtis, kuolemanhaluinen, huuruinen, pizzanhajuinen, rasvainen, panikoiva, kahvinmakuinen, pinkki, itsekäs, antivittuuntunut, leijuva, löllyvä, onnekas, unelmoiva, haaveileva, hobittimainen, kääpiön kokoinen, melkein kuin hautaan olisi menossa, spoilaava, hupsahtava, itsetuhoinen, (moi äidit), nariseva, lennokas, vittuileva, HUOPAAN KÄÄRIYTYNYT, varoittava ja ennen kaikkea sellainen dreams coming true-fiilismäinen. Sounds about right, right?

Laukut on pakattu ja valmiina lähtöön. Kohta isketään kaikki paperit kondikseen ja sitten aletaan varmaan katsomaan Hobitin kakkososan extroja, koska.. noh, mitäs muutakaan sitä nyt sitten voisi tehdä tässä odotellessa?

Thirteen years!! ... In Finland!!

Tänään jo sanottua;
"Mun sielu valuu korvasta ulos kuin öljy Pirkan pakastepizzasta."
"Tää on vähän kuin Nuuskamuikkunen ois.. lähtee etelään talveksi."

Ei tässä nyt oikein muuta tällä hetkellä! Seuraavan kerran kun päivitämme, päivitämme varmaan Hong Kongista käsin ja silloin on toivottavasti jo jotain muuta sanottavaa kuin litanja adjektiiveja. Ainiin! Jos haluat että tehdään jotain hauskaa tai ääliömäistä liittyen Hobittiin ja Sormusten herraan niin jätäppäs kommenttia niin voidaan ehkä jopa yrittää toteuttaa asioita! Esimerkiksi voidaan etsiä se THE paikka, missä Legolas sanoi "They are taking the hobbits to Isengard" ja toteuttaa kyseinen pätkä kyseisellä paikalla.. if you know what we mean? Ehdottakaa niin katsellaan mahdollisuuksien mukaan mitä tehdään!

Nyt me aletaan katsoa niitä Smaugin extroja ja puimaan kysymystä siitä miksi Jackson pihtaa Dain Ironfootia. Heippa ja nähdään Hong Kongissa!

One step closer to the paradise

Tänään ajateltiin hölistä ensimmäinen merkintä niin että istutaan molemmat samassa paikassa. Vähän harjoistusta tulevaa trippiä varten, koska silloin me ollaan aina  samassa paikassa. Kohtalokasta. Mutta kuitenkin! Nyt vähän selvitystä siitä miten ollaan valmistauduttu tähän reissuun.. konkreettisesti! Aloitetaan siis lentolippujen hankinnasta.

Kun alettiin suunnittelemaan reissuamme kaksi vuotta sitten, on sanomattakin selvää ettei meidän lennoista ollut silloin vielä mitään tietoa. Kun ensimmäisen kerran katsottiin lentoja, olivat ne melkein tonnin suuntaansa.. Eli yhteensä melkein kolme tonttua! Ei siis kannata hätäillä niiden lentolippujen kanssa ja tyytyä siihen tuttuun ja turvalliseen Finnairiin, koska suurella todennäköisyydellä saat halvemmat lennot odottamalla ja etsimällä. Me maksettiin lopulta lennoista yhteensä 1400 euroa per naama, joten odottamalla saatiin tiputettua hinta puoleen.. Ja mitähän sillä säästetyllä 1600 eurolla voisi Uudessa Seelannissa tehdä, hmm? Niinpä.

Lentolipuista vielä sen verran että emme myöskään ostaneet niitä yhdellä kertaa vaan jaoimme ne kolmeen. Hauskaa on että ostimme ensimmäiseksi Los Angeles - Helsinki - välin ja sitten Auckland - Los Angelesin ja lopuksi Helsinki - Aucklandin. Syy tähän oli tietysti juurikin odottelemamme halpalennot ja se tosiasia että tiesimme Norwegianin lentävän tuota kyseistä LA-Helsinki- väliä alle 300 eurolla. Ja tuleehan se nyt elämisen kannalta edullisemmaksi ostaa liput erikseen kuin yhdessä köntissä, koska muuten kumpikaan meistä ei olisi syönyt muuta kuin kynsiä koko kesänä. Ja sisäiset kulinaristimme eivät moiseen olisi suostuneet.

Kun lennot oltiin sitten saatu kasaan, oli aika kääntää katseet ja ajatukset viisumeihin. Uuteen Seelantiin ja Jenkkeihin ei viisumia tarvitse, jos matka on vain loma ja maassa pysytään alle kolme kuukautta. Varsinaiset matkakohteemme eivät siis olleet huolenaiheitamme, vaan välipysäkit Hong Kong ja Melbourne. Hong Kongiin emme tarvitse mitään vaihtaaksemme konetta, mutta Australiasta emme ole niin varmoja vielä. Jos emme poistu kansainväliseltä alueelta niin sitten emme tarvitse, mutta jos matkatavaramme eivät sirry automaattisesti lennolta toiselle ja joudumme ne itse hakemaan niin poistumme sieltä väkisinkin eli jonkinlainen kauttakulkuviisumi täytyisi olla. Tätä asiaa selvittelemme vielä ja jos joku siellä ruudun takana tietää asiasta, saa kommentoida! Otamme tosin silti yhteyttä Suomen lähetystöön ja varmistelemme asiaa.

Tänään täytimme ESTA-hakemukset koska tosiaan matkamme kattaa myös pahamainesen USA:n! Tästä täytyy sanoa sen verran että kannattaa todella katsoa kuinka paljon on estasta maksamassa, koska me melkein maksettiin siitä 70 dollaria ylimääräistä koska oltiin tekemässä se suomenkielisen sivuston kautta! Älkää maksako liikaa estastanne ja muistakaa että oikea hinta on aina 14 dollaria. Tarkistakaa se ennen kuin menette maksamaan mitään, koska tosiaan sillä 70 dollarilla voi matkakohteessa tehdä vaikka mitä! Se kannattaa pitää mielessä estaa täytellessä. Jos on epävarma englanninkielen käyttäjä, suomenkieliseltä sivustolta voi käydä lukaisemassa esta:n kysymykset mutta mitään muuta siellä ei kannatakkaan tehdä. Täyttäkää esta täällä ja käyttäkää säästämänne rahat elämänne seikkailuun!

Sitten matkamme majoituspuolesta, jota emme ole Uuden Seelannin osalta vielä oikeastaan suunnitelleet yhtään.. Emmekä aiokkaan, jos totta puhutaan. Suunnitelmissa on varata jonkunlainen hostelli Aucklandista pariksi päiväksi saapumisen jälkeen, mutta siitä eteenpäin aiomme vain katsoa mitä tuleman pitää. Otamme Sonispherestä selvinneen veteraanitelttamme mukaan ja yövymme Uuden Seelannin leirintäalueilla. Mielestämme kyseinen maa sitäpaitsi on nimenomaan telttailumaa eikä maa, jossa asutaan hienostohotelleissa. Me ei haluta herätä hienoista, pehmeistä sängyistä vaan kylmästä, kolkosta teltasta keskeltä ei mitään.. Sumuisena aamuna auringonnousussa, keittää retkikeittimellä sumpit ja vain nauttia siitä kauniista hiljaisuudesta.
Los Angelesin päädyssä sen sijaan asumme mukavasti paikallisen perheen nurkissa.

Ja nyt koska emme ole vielä ihan niin extremejä että ostaisimme kolme kamelia ja kävelisimme Uuden Seelannin läpi (piilomainos; menkää katsomaan Tracks), aiomme hankkia kyseisetä maasta auton jolla huristella pitkin vasenkaistaista liikennettä. Varsinaisesta auton hankinnasta ehkä lisää jossain vaiheessa, mutta jotta Uudessa Seelannissa saa edes ajaa autoa, tarvitsee kansainvälisen ajokortin sen oikean suomalaisen ajokortin oheen. Tämmöisen saa hankittua autoliitolta alle 30-50 eurolla riippuen kortista ja voimassaoloajasta. Sitä varten täytyy kopioida ajokortti, hankkia kaksi nimmaria todentamaan se oikeaksi ja sitten lähettää se autoliitolle; parin viikon kuluttua kyseinen kortti tipahtaa postiluukusta ja jee! Saat ajaa kansainvälisesti.

Viimeiseksi vähän listaa siitä mitä kaikkea on hankittu tai hankittava reissua varten!

• Adapteri, jotta saadaan sähköä sielläkin missä on erilaiset pistokkeet kuin Suomessa. 
• Kännyköiden ja miniläppärin autolaturit, koska jostain ne akut on ladattava siellä keskellä metsää.
• Matkatavaravaaka, jotta ollaan selvillä siitä mitä matkataravat painaa ettei tule ikäviä yllätyksiä lentokentällä.
• Jonkinlainen ensiapupaketti; särky- ja pahoinvointilääkkeitä. Laastareita ja sen semmoista pientä. Mitään erikoisia rokotuksia ei muuten tätä reissua varten tarvitse.
• No se teltta! Joskin sehän meillä jo oli valmiiksi olemassa. Tyynyt ja peitot hankitaan sitten Uuden Seelannin päädyssä. Ja se retkikeitin.
• Kansio kaikille tärkeille papereille, jotta pysyy paperit ojennuksessa! Me saatetaan vielä tehdä niin että tulostetaan molemmille omat kansiot siltä varalta että toisen tavaroille tapahtuu jotain.
• Muistikirjoja, jotta voidaan ikuistaa kaikkea muuallekin kuin tänne blogiin ja sosiaaliseen mediaan! Hah! Ette ehkä saakkaan tietää kaikkea.
• Luettavaa pitkille 41 tunnin lentomatkoille.. 
• Ja kaikkea muuta sälää kuten esim. pari vaatekertaa ja hygieniajuttuja ja mitä nyt kuvittelisit tarvitsevasi tämmöisellä tripillä.

Tälläistä ollaan siis tehty ennen reissua! Ja nyt kun joku siellä ajattelee matkavakuutuksia niin kyllä, nekin on olemassa. Ja passit on uusittu viime kesänä! Nyt alkaa Suomessa sää kylmenemään, mutta onneksi me suunnataan kohti Uuden Seelannin kesää ja LA:n ei-niin-kylmää-talvea!