lauantai 4. lokakuuta 2014

High above the clouds somewhere

Jokainen vannoo joskus tekevänsä jotain, mikä tuntuu mahdottomalta. Kuulija nyökyttää päätään ja antautuu tarinaan täysillä mukaan, vaikka molemmat tietävät, että kyseessä on pelkkä korkealentoinen haave joka ei ehkä milloinkaan toteudu. Se ei ole väärin, unelmat antavan tavoitteita ja niiden avulla on mahdollista kivuta edes vähän korkeammalle kuin jos tyytyy vain siihen, mikä on helposti saavutettavissa.


Joskus kuitenkin käy niin, että tällainen haave jää pakottamaan selkärankaa niin sitkeästi, ettei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä toteuttamaan sitä. Kaksi vuotta sitten syntyi ajatus, jonka lähtökohtana oli ajatus ”Jos joku toinen, niin miksemme mekin?”

Kuluneet sanonnat ovat usein niitä tehokkaimpia, siksi käytän tässä niistä yhtä. Tämä blogi kertoo siitä, miten mahdottomasta lähdettiin tekemään mahdollista.


On epäoikeudenmukaista antaa sana rakkaus vain ihmisten väliseen käyttöön. Ilman rakkautta J.R.R. Tolkienin luomaa ja Peter Jacksonin upeasti tulkitsemaa maailmaa kohtaan emme olisi nyt tässä, valmiina seikkailuun ja edessämme kaksi kuukautta Uudessa-Seelannissa ja kuusi viikkoa USA:n länsirannikolla. Lentolippuja ostimme osapuilleen kuukauden välein toukokuusta heinäkuuhun, yksi matkaväli kerrallaan. Hieman tavallisesta poiketen, ostimme lentoliput takaperin järjestyksessä. Ensimmäisenä paluuliput Los Angelesista Helsinkiin, sitten Aucklandista Los Angelesiin ja viimeisenä liput Helsingistä Aucklandiin. Välilaskukohteita riittää, samoin lentoyhtiöitä joten koettavaa ja nähtävää riittää varmasti paljon jo pelkän matkanteon osalta.


Se mikä oli mahdoton haave 27. marraskuuta vuonna 2012 on nyt toteutumassa, sillä päivälleen tasan kaksi vuotta Hobitti: Odottamaton matka –elokuvan premieren jälkeen suunnistamme Uuteen-Seelantiin nähdäksemme Hobitti –trilogian viimeisen osan siellä, missä Tarun sormusten herrasta heräsi eloon yli kymmenen ja Hobitti kaksi vuotta sitten. Nyt kolmen elokuvan mittainen tarina on päättymässä ja jos Jacksonia on uskominen, ei Keski-Maa enää herää eloon valkokankaalla. Me haluamme lähteä paikanpäälle todistamaan, miten tarina viedään loppuun ja kokea elämämme seikkailun, johon kaksi suosikkitrilogiaamme on meidät yllyttänyt. Ja vaikka Jacksonin osuus Keski-Maassa päättyisikin, tulee se aina olemaan osa Uutta-Seelantia.

Tämä on meidän matkamme sinne ja takaisin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti