P.s. I ate your pizza

Tämä juttu alkaa kaukaa. Puhutaan valovuosista ja aikakausista... tai sitten vain kourallisesta kuukausia ja maasta, joka tuossa meren toisella puolen sijaitsee. Oli aika jolloin kaikki oli mennä pieleen. Ei ollut kulkuneuvoa, ei paikkaa nukkua ja vain pään täydeltä kysymysmerkkejä.
Kun sarkarimme (itsehän en tunnusta mitään) pysähtyivät tien kulmaan miettimään, mitä ihmettä nyt tehdään, ei vastausta ollutkaan niin vaikea löytää.

Ovi avautui pieneen ravintolaan jossain syrjäisellä kadulla, ei kovinkaan mieleenpainuva paikka noin muutenkaan. Mutta silloin se oli juuri sitä mitä tarvittiin, uunissa paahtuivat rapean pohjat ja juusto suli pehmeäksi peitoksi muiden täytteiden ylle. Jo ensimmäisellä puraisulla oli varmaa, että kaikki vielä järjestyisi parhain päin.

On paikka, jossa auringonlaskun kuoruttama taivas värjää järven iltaisin violetiksi. Siellä on myös ilmassa alituinen kananmunan katku, vulkaanista maaperää siitä kai käy syyttäminen. Pizza mahan lämmikkeenä eivät kuitenkaan epämääräiset hajut mieltä paina, vaan kelpaa katsella järvelle ja miettiä asioita. Kaikkein päälimmäisenä ehkä tunne, että tästä se alkaa samalla kun haukkaa uuden palan pizzaa.

Kerran nuo söivät pizzaa puun varjossa, kuumana päivänä samalla kun maailman toisella puolen juhlittiin toisen maan itsenäisyyttä. Voidaan sanoa, että nuo pizzat olivat sitä juhlistamaan, mutta näin meidän kesken... todellisuudessa vain teki tuhottomasti mieli hyvää pizzaa.

Joitakin viikkoja myöhemmin sankarimme saapuivat pieneen merenrantakaupunkiin, jossa hiekasta pistivät esiin limaiset ja siniset olennot ja jonka kallioilla merileijonat paistattelivat päivää. Täältä löytyi vastaus arvoitukseen iänikuiseen: onko olemassa pizza slicea, jolla saisi vatsasta täyteen? Sieltä se löytyi, meren ääreltä paikasta joka viisasti kysyi: why not cafe? Kahvihan kelpaa aina ja kun sen viereen saa vielä siivun maailman parasta pizzaa, puhutaan jo äärimmäisestä luksuksesta. Makuja löytyi monia, täytteitä ei oltu säästelty ja taustalla lauloivat dodokuorot. Voi jospa vielä joskus saisin maistaa tuota pizzaa... vaikken siis itsestäni tässä puhukaan.

Kului pitkä aika muunlaisten ruokien ja kokemusten äärellä, kunnes matkalaiset pysähtyivät uuden järven luo, jälleen kristallinkirkkaan ja sinisen kuin taivas yläpuolella. Nousi kuitenkin odottamaton kylmyys, eikä suojana ollut muuta kuin hapertunut teltta ja ohuet makuupussit. Puhuttiin kuitenkin vuoden viimeisestä päivästä, joten tuntui pizza ansailtulta. Olihan sinne kylmään telttaankin helpompi käpertyä, kun oli lämpöä vatsanpohjalla. Pizza jouduttiin haalimaan pakaste-altaan jäähileiden joukosta, lisäksi odoteltiin miljoonan ja kuudentoista nälkäisen retkeilijän joukossa ja ihmeteltiin paikallista uunia. Pitänee tuota kuitenkin ylistää, sillä siihen nähden mistä tuo oli lähtöisin, ei parempaa olisi toivoa voinut.

Pian koitti jo aika palata pohjoiseen. Ja kuin mieltään virkistääkseen, pysähdyttiin vielä muutaman tutun pizzan äärelle ohikulkiessa, kuin olisi vielä kerran lausuttu jäähyväiset. Viimeinen pala pizzaa meren rannalla ja luvattiin, että tullaan vielä joskus takaisin. Sekä siellä, missä kerran seikkailun alkua tunnusteltiin. Niin monia teitä kuljettuina, ristiin rastiin ja umpisolmuun, niin monta suuntaa mistä valita, mutta joskus tie vie takaisin tuttujen paikkojen. Tuttujen asioiden, tutun pizzan luo. Paikkaan, jossa nimi on kirjoitettu väärin kauppakuitteihin.

Niin monta kertaa pizza oli pelastus, kun vatsa huusi äärimmäistä nälkää. Matkalle mahtui monia täytteitä, ohuita ja paksuja pohjia, pieniä ja suuria paloja. Mutta koskaan eivät pysähtyneet huonon pizzan luo.

Tuon maan viimeinen pizza syötiin hetkeä ennen auringonlaskua, jälleen avoimen taivaan alla suurten rakennusten keskellä, mikä sinänsä oli harvinaista. Jokaisen palan kohdalla pysähdyttiin muistelemaan jotain, asioita jotka eivät unohdu. Ja vaikka pizza katosi lautaselta viimeiseen muruseen, pysyivät muistot paikallaan.

Kysymys tähän väliin. Jos ei voi sanoa käyneensä paikassa, jossa vierailee vain välilaskun ajan, niin missä ne yhdet pizzat sitten syötiin?

Matka jatkui meren yli, uusien pizzamahdollisuuksien luo. Löytyi kantapaikka, pizzan syöntiin sopiva. Paljon uusia makuja, ohuella pohjalla. Listan täydeltä yllätyksiä. Kerran kokeiltiin toistakin paikkaa, mutta sen pizzan pienuutta suorastaan järkytyttiin, vaikka maku olikin kohdallaan.

Kun matka alkaa painua iltaan, päättettiin kokeilla vielä yhtä uutta paikkaa. Hyytävässä ilmassa eteen tarvottiin, kunnes pizzan luo lopulta saavuttiin. Oli täytettä poikineen ja kokoakin kiitettävästi, eli kyllä tällä kertaa mahat täyteen saatiin.

Vaikka... kai sitä ensi viikolla täytyy nauttia vielä yhden kerran pizzaa. Ainakin.

Kiitos kaikille niille pizzoille jotka olette olleet osat There and back again -matkaa. Ilman teitä oltaisiin menty monta kertaa nälkäisinä nukkumaan ja maailma olisi säästynyt osapuilleen miljoonalta typerältä pizza -vitsiltä. Jokaista teistä muistellaan lämmöllä, vaikkei sitä aina teille kerrottu koska oli niin kiire kiskoa teidät napaan. Vielä kerran kiitos, ilman teidän panostanne tämä reissu olisi ollut täysin erilainen.

One step closer to the paradise

Tänään ajateltiin hölistä ensimmäinen merkintä niin että istutaan molemmat samassa paikassa. Vähän harjoistusta tulevaa trippiä varten, koska silloin me ollaan aina  samassa paikassa. Kohtalokasta. Mutta kuitenkin! Nyt vähän selvitystä siitä miten ollaan valmistauduttu tähän reissuun.. konkreettisesti! Aloitetaan siis lentolippujen hankinnasta.

Kun alettiin suunnittelemaan reissuamme kaksi vuotta sitten, on sanomattakin selvää ettei meidän lennoista ollut silloin vielä mitään tietoa. Kun ensimmäisen kerran katsottiin lentoja, olivat ne melkein tonnin suuntaansa.. Eli yhteensä melkein kolme tonttua! Ei siis kannata hätäillä niiden lentolippujen kanssa ja tyytyä siihen tuttuun ja turvalliseen Finnairiin, koska suurella todennäköisyydellä saat halvemmat lennot odottamalla ja etsimällä. Me maksettiin lopulta lennoista yhteensä 1400 euroa per naama, joten odottamalla saatiin tiputettua hinta puoleen.. Ja mitähän sillä säästetyllä 1600 eurolla voisi Uudessa Seelannissa tehdä, hmm? Niinpä.

Lentolipuista vielä sen verran että emme myöskään ostaneet niitä yhdellä kertaa vaan jaoimme ne kolmeen. Hauskaa on että ostimme ensimmäiseksi Los Angeles - Helsinki - välin ja sitten Auckland - Los Angelesin ja lopuksi Helsinki - Aucklandin. Syy tähän oli tietysti juurikin odottelemamme halpalennot ja se tosiasia että tiesimme Norwegianin lentävän tuota kyseistä LA-Helsinki- väliä alle 300 eurolla. Ja tuleehan se nyt elämisen kannalta edullisemmaksi ostaa liput erikseen kuin yhdessä köntissä, koska muuten kumpikaan meistä ei olisi syönyt muuta kuin kynsiä koko kesänä. Ja sisäiset kulinaristimme eivät moiseen olisi suostuneet.

Kun lennot oltiin sitten saatu kasaan, oli aika kääntää katseet ja ajatukset viisumeihin. Uuteen Seelantiin ja Jenkkeihin ei viisumia tarvitse, jos matka on vain loma ja maassa pysytään alle kolme kuukautta. Varsinaiset matkakohteemme eivät siis olleet huolenaiheitamme, vaan välipysäkit Hong Kong ja Melbourne. Hong Kongiin emme tarvitse mitään vaihtaaksemme konetta, mutta Australiasta emme ole niin varmoja vielä. Jos emme poistu kansainväliseltä alueelta niin sitten emme tarvitse, mutta jos matkatavaramme eivät sirry automaattisesti lennolta toiselle ja joudumme ne itse hakemaan niin poistumme sieltä väkisinkin eli jonkinlainen kauttakulkuviisumi täytyisi olla. Tätä asiaa selvittelemme vielä ja jos joku siellä ruudun takana tietää asiasta, saa kommentoida! Otamme tosin silti yhteyttä Suomen lähetystöön ja varmistelemme asiaa.

Tänään täytimme ESTA-hakemukset koska tosiaan matkamme kattaa myös pahamainesen USA:n! Tästä täytyy sanoa sen verran että kannattaa todella katsoa kuinka paljon on estasta maksamassa, koska me melkein maksettiin siitä 70 dollaria ylimääräistä koska oltiin tekemässä se suomenkielisen sivuston kautta! Älkää maksako liikaa estastanne ja muistakaa että oikea hinta on aina 14 dollaria. Tarkistakaa se ennen kuin menette maksamaan mitään, koska tosiaan sillä 70 dollarilla voi matkakohteessa tehdä vaikka mitä! Se kannattaa pitää mielessä estaa täytellessä. Jos on epävarma englanninkielen käyttäjä, suomenkieliseltä sivustolta voi käydä lukaisemassa esta:n kysymykset mutta mitään muuta siellä ei kannatakkaan tehdä. Täyttäkää esta täällä ja käyttäkää säästämänne rahat elämänne seikkailuun!

Sitten matkamme majoituspuolesta, jota emme ole Uuden Seelannin osalta vielä oikeastaan suunnitelleet yhtään.. Emmekä aiokkaan, jos totta puhutaan. Suunnitelmissa on varata jonkunlainen hostelli Aucklandista pariksi päiväksi saapumisen jälkeen, mutta siitä eteenpäin aiomme vain katsoa mitä tuleman pitää. Otamme Sonispherestä selvinneen veteraanitelttamme mukaan ja yövymme Uuden Seelannin leirintäalueilla. Mielestämme kyseinen maa sitäpaitsi on nimenomaan telttailumaa eikä maa, jossa asutaan hienostohotelleissa. Me ei haluta herätä hienoista, pehmeistä sängyistä vaan kylmästä, kolkosta teltasta keskeltä ei mitään.. Sumuisena aamuna auringonnousussa, keittää retkikeittimellä sumpit ja vain nauttia siitä kauniista hiljaisuudesta.
Los Angelesin päädyssä sen sijaan asumme mukavasti paikallisen perheen nurkissa.

Ja nyt koska emme ole vielä ihan niin extremejä että ostaisimme kolme kamelia ja kävelisimme Uuden Seelannin läpi (piilomainos; menkää katsomaan Tracks), aiomme hankkia kyseisetä maasta auton jolla huristella pitkin vasenkaistaista liikennettä. Varsinaisesta auton hankinnasta ehkä lisää jossain vaiheessa, mutta jotta Uudessa Seelannissa saa edes ajaa autoa, tarvitsee kansainvälisen ajokortin sen oikean suomalaisen ajokortin oheen. Tämmöisen saa hankittua autoliitolta alle 30-50 eurolla riippuen kortista ja voimassaoloajasta. Sitä varten täytyy kopioida ajokortti, hankkia kaksi nimmaria todentamaan se oikeaksi ja sitten lähettää se autoliitolle; parin viikon kuluttua kyseinen kortti tipahtaa postiluukusta ja jee! Saat ajaa kansainvälisesti.

Viimeiseksi vähän listaa siitä mitä kaikkea on hankittu tai hankittava reissua varten!

• Adapteri, jotta saadaan sähköä sielläkin missä on erilaiset pistokkeet kuin Suomessa. 
• Kännyköiden ja miniläppärin autolaturit, koska jostain ne akut on ladattava siellä keskellä metsää.
• Matkatavaravaaka, jotta ollaan selvillä siitä mitä matkataravat painaa ettei tule ikäviä yllätyksiä lentokentällä.
• Jonkinlainen ensiapupaketti; särky- ja pahoinvointilääkkeitä. Laastareita ja sen semmoista pientä. Mitään erikoisia rokotuksia ei muuten tätä reissua varten tarvitse.
• No se teltta! Joskin sehän meillä jo oli valmiiksi olemassa. Tyynyt ja peitot hankitaan sitten Uuden Seelannin päädyssä. Ja se retkikeitin.
• Kansio kaikille tärkeille papereille, jotta pysyy paperit ojennuksessa! Me saatetaan vielä tehdä niin että tulostetaan molemmille omat kansiot siltä varalta että toisen tavaroille tapahtuu jotain.
• Muistikirjoja, jotta voidaan ikuistaa kaikkea muuallekin kuin tänne blogiin ja sosiaaliseen mediaan! Hah! Ette ehkä saakkaan tietää kaikkea.
• Luettavaa pitkille 41 tunnin lentomatkoille.. 
• Ja kaikkea muuta sälää kuten esim. pari vaatekertaa ja hygieniajuttuja ja mitä nyt kuvittelisit tarvitsevasi tämmöisellä tripillä.

Tälläistä ollaan siis tehty ennen reissua! Ja nyt kun joku siellä ajattelee matkavakuutuksia niin kyllä, nekin on olemassa. Ja passit on uusittu viime kesänä! Nyt alkaa Suomessa sää kylmenemään, mutta onneksi me suunnataan kohti Uuden Seelannin kesää ja LA:n ei-niin-kylmää-talvea!