In a hole in the ground..

Tänään oli aivan tavallinen päivä Uudessa Seelannissa. Aurinko paistoi ja sinisellä taivaalla oli vain pari valkeaa pilvenhaituvaa. Ihmiset heräilivät töihinsä ja aamu Rotoruassa käynnistyi hitaasti. Tai sitten ei. Tai varmaan tuokin on totta, mutta tämä päivä oli oikeasti kaikkea muuta kuin tavallinen. Tänään kolmentoista vuoden pitkä odotus viimein palkittiin, mutta aloittakaamme päivämme Läskistä Koirasta!

Moderneja lampaita, eikö?

Tai no aloitetaan itseasiassa viime yöstä, koska istuttiin tässä johonkin kahteen saakka ja pohdittiin että mitäs hittoa me tehdään nyt kun lähdetään Rotoruasta. No varattiin sitten bussiliput Taupoon, mikä on tuolla etelämpänä about tunnin ajomatkan päässä. Ja siis isoisoiso järvi kyseessä! Pohdittiin myös että mitä kautta sitä Tauposta jatkettaisiin matkaa kohti Wellingtonia, koska ensi viikon tiistaina pitäisi olla siellä! Meille jäi kaksi vaihtoehtoa; joko jatkaa Tauposta Napieriin itärannikolle tai sitten Turangiin Lake Taupon eteläpuolelle. Vielä ei tiedetä miten jatketaan, mutta katsellaan sitä sitten Taupossa!

Aamulla suunnattiin ensimmäiseksi metsästämään aamukahvia ja sellainen löytyikin tänään paikasta nimeltä Fat Dog. Ja taas oltiin darlingeja ja hämmennettiin päivän ensimmäistä tapausta suomalaisuudellamme. Tänään tosiaan kolme vai neljä ihmistä kysyi meiltä että mistä me ollaan ja aina kun sanottiin että Suomesta niin vastaus oli lähinnä "Whoa!"
Fat Dog oli oikein kotoisa pikkukahvila ja tilattuamme kahvit, saatiin pöytäämme sorsa joka sitten kertoi kahviladudeille keille kahvit pitää toimittaa! Oikein söpö sorsadude. Lisäksi siinä ympärillä pyöri joku lokki joka vähän hämmensi meitä derppauksellaan.

Kahvit nautittuamme lähdettiin sitten etsimään Rotoruan Tourist Informationia, josta lähtisi yksi tietty pikkubussi matkaan n. tunnin kuluttua. Siellä infossa me sitten pyörittiin aikamme kuluksi hetki ja hamstrattiin lisää esitteitä Uudesta Seelannista. Nyt niitä alkaa olla jo aika läjä, kai..

ERROR

Tsuibailtuamme sitten aikamme, bussi saapui hakemaan meitä. Bussi, jonka kyljessä luki Hobbitontours (jonka voi ehkä ymmärtää että Hobittilakierrokset tai Hobitti kiertueella, hmm?). Sinne sitten iloisena hypättiin ja lähdettiin seikkailemaan kohti Matamataa! Hämmentävää oli se että osa tyypeistä nukkui bussissa ja loput olivat lähinnä hiljaa ja katselivat maisemia. Liekö jännitystä tulevasta vai onko kaikki Hobitin hardcore fanit nyt jo Wellingtonissa vai kuoliko ne Lontooseen premiereen vai siis mitä..? Joka tapauksessa hiljaista oli, mutta onneksi me tasoitettiin tilannetta suomalaisella älämölöllämme.

Maisemakuvia piti sitten napsia taasen, kuinkas muutenkaan! Ja mitä lähemmäs Matamataa tultiin, sitä enemmän kaikki maisemat alkoivat näyttää Konnulta. Ja jotkut onnelliset vielä asuivat ja työskentelivät jossain alle viiden kilsan päässä Hobittilasta. Tuli siinä päätettyä että jos en onnistu elokuva-alalla, lähden Uuteen Seelantiin ja perustan lammasfarmin.. Eikä siitä sitten sen enempää.

Vähän päälle tunti siinä sitten köröteltiin.. Ja sitten bussi viimein pysähtyi. Vain jotta kuski voisi käskeä meitä pitämään perseemme penkissä ja olemaan poistumatta bussista sillä välin kun hän kävisi hakemassa meille oppaan. Aika paljon pyydetty siinä vaiheessa, mutta toteltiin kiltisti niiinkin vaikeaa kuin se olikin. Matka kuitenkin jatkui vielä oppaan selittäessä kuinka sillä alueella on joku 30 000 lammasta.. ja se mainitsi myös McDonaldsin samassa yhteydessä jokseenkin sarkastisen läpän muodossa. Ja sitten se pysähtyi ja kysyi onko kyydissä joku, joka ei ole nähnyt Sormusten Herraa ja jos joku olisi vastannut kieltävästi, olisi se se joku kuulemma siinä hetkessä potkittu ulos bussista.

Ja sitten viimein saavuttiin Hobittilaan! ("Sitten me menti hobittila. Ja sitten me friikatti. Ja sitten me menti pois.") Ensimmäinen asia mitä nähtiin oli se kivimuurein reunustettu polku jota pitkin Gandalf ja Frodo ajelivat kärryllä Hobittilaan.. Ja jota pitkin Bilbo lähti seikkailuun. Ja kuulkaas se on semmonen juttu että se Hobittila mikä siellä taustalla siintää, on aito. Kaikin puolin aito. Ei lisättyjä koloja tai kasvillisuutta tai mitään. Hobittilassa on 39 hobitinkoloa, joista muistaaksemme kolmea ei ole vielä nähty Sormusten Herrassa eikä Hobitissa.

Tähän väliin hauska pieni yksityiskohta siitä mitä mieltä Peter Jackson.. anteeksi, sir Peter Jackson on uusiseelantilaisista lampaista; hänen mielestään ne olivat aivan liian moderneja Sormusten Herraan ja Hobittiin joten mitä hän ratkaisi tämän ongelman? No, hän lennätti Britanniasta vähän vähemmän moderneja lampaita Uuteen Seelantiin kuvauksia varten. Ja kyllä, sana on moderni. Voimme vain kuvitella mitä mieltä Uuden Seelannin tulli on ollut Jacksonin pilkunviilaamisesta...

Hobittilassa on myös yksi ainoa puu, joka ei ole aito mutta muuten kaikki puutarhaistutukset ja puut ovat oikeita. Tämä ei-niin-aito puu on tammi, joka löytyy Repunpään yltä. Se syy miksi aito puu ei kelvannut Jacksonille, on kadonnut muististani mutta luultavasti syy oli yksinkertaisesti se ettei oikeat puut näyttäneet tarpeeksi hyviltä..? Hauska fakta taas kyseisestä puusta; ensinäkin se tuotiin Hobittilaan osissa ja kasattiin vasta paikan päällä. Toisekseen sen kaikki lehdet on yksi kerrallaan liimattu kiinni runkoon.. jonka jälkeen Jackson ilmoitti että väri on väärä ja puunlehdet piti yksikerrallaan maalata uudestaan. Sen homman suuruutta voi jokainen itsekseen kelata.

Kierrettiin siinä sitten hobitinkoloja ja räpsittiin kuvia mikä ehdittiin, samalla kun oikein ystävällinen opas kertoi meille kaikkia faktoja ja kyseli meiltäkin vähän kaikkea.. Kuten mistä ollaan kotoisin, jolloin saatiin taas aikaan se "Whoa!"-reaktio. Kierros huipentui Repunpäähän, jonka ovi on muuten suurin Hobittilan ovista ja kokonsa takia Gandalf ei koskaan saanut lähestyä kyseistä ovea jottei illuusio pienistä hobiteista rikkoutuisi.

Siellä oli sellanen jännä vieraskirja..

Kierroksen jälkeen suunnattiin vielä Green Dragoniin, jossa meille tarjottiin juomisia. Vaihtoehtoina oli omeasiideri, kaksi alkoholiolutta ja yksi alkoholiton. Näiden lisäksi saatiin ostaa syötävää ja me mutustettiin sitten jotain juustokonsseja (kysymysmerkki oikeinkirjoitukselle..). Olivat hyviä kuten arvata saattaa ja nyt on myös nautittu olutta Green Dragonissa!

Green Dragonin jälkeen käytiin vielä matkamuistomyymälässä, joka vilisi kaikkea Hobittila ja Hobitti-sälää mutta matkaan tarttui (ihme kyllä) vain pari postikorttia, magneettia ja pinssi. Wetacavea odotellessa..

Jos nyt pitäisi sanoa jotain fiiliksiä, mitä tämä päivä aiheutti niin ei siihen ole suomenkielessä edes sanoja. Eikä varmaan missään muussakaan kielessä. Odotettiin tätä se kolmetoista vuotta ja siis sanattomaksi vetää. Niin hienoa oli! Tästä Hobittilasta on hyvä aloittaa oma Keski-Maa trippimme ja yrittää suunnata seuraavaksi Mordorin maisemiin..

ps. syötiin äsken pizzaa.
pps. ei, emme osaa karsia kuvia. Tai no niit on 300 et kai me osattii.