And the Oscar goes to..

Sunnuntai meillä kului Oscar -humun merkeissä. Ei nyt sitten oltu lähelläkän rikospaikkaa, koska meillä ei tosiaan ollut mitään mahiksia päästä minkäänlaiselle näköetäisyydelle ja lisäksi on olemassa se tosiasia, että meidän koivissa jöpöttää tuoreet tatuoinnit joiden puolesta friikataan jo muutenkin ihan tarpeeksi... Joten ostettiin läjä märssyä (joista puoles syötiin jo ennen kuin red carpet -osiokaan oli alkanut) ja hautauduttiin sängylle niiden sekaan. Se oli kyllä jännää, ettei tarvinut valvoa läpi yön vaan Oscarit pyörivät mitä parhaimpaan telkkarin katseluaikaan. Ulkonakin satoi joten ihan jees.

photo: here

Red Carpet -osio kestikin täällä sellaiset...melkein neljä tuntia. Eikä siinä osassa tapahtunut melkein mitään jännää. Turhia dudeja, jotain lätinää puvuista ja muodista turhien dudejen päälllä ja näin. Jossain vaiheessa saatiin sentään Benedict Cumberbatch rutuun ja meiksi heitteli telkkariruutua sydämensä riekaleillla. Voi sitä onnekasta naista, joka tuon kanssa on päässyt perhettä perustamaan.

Mut asiaan! Tuo riittääkin tuosta Red Carpetista koska se oli tosiaan aikasta boring, joten siirrytään sisätiloihin. Pari sanaa Neilin juontomeiningeistä vaikkapa tähän alkuun... Mies veti hyvin ja rempseästi ja alkubiisikin oli oikein muikea... vaikkei ole tai tule koskaan olemaankaan Boob Songin voittanutta.

photo: here

Käydäänpä sitten käsiksi voittajiin ja meidän veikkauksiin. Sanotaan heti alkuun, ettei oltu nähty noita dokkareita, vieraskielisiä tai lyhäreitä joten sivuutetaan ne tässä nyt karusti, pystytte varmasti kaivamaan ne jostain muualtakin. Feast lyhärianimaatioista oli ainut mikä oltiin nähty ja se vei myös pystin! Jee! Kiva pikku pätkä, mikä pisti kaksi idioottia parkumaan ihan vain näyttämällä, miten koira syö lihapullia... Gröhöm... Juu, mutta sitten näitä joista meillä on jotain sanottavaa. En muista enää tarkkaa järjestystä jossa pystit jaettiin, joten nää tulee vähän mutu -tuntumalla. Koittakee kestää.

Ensimmäisenä jaettiin miessivuosan pysti joka meni J.K. Simmonsille. Meillä sekä veikkaus, että suosikki ehdokas oli Edward Norton koska no... ei oltu noista kategorian leffoista nähty muuta kuin Birdman ja siinä Edward veti kyllä hyvin, muttei siitä sitten voittoa kuitenkaan tullut.

kuva tumbrlista, linkki katos.

Naissivuosa veikattiin Emma Stonelle Birdmanista. Nähty oltiin myös Meryl Streep Into the Woodsissa ja Keira Knightley The Imitation Gamessa, mutta noista kumpikaan ei oikein vakuuttanut joten Emma Stone oli helppo valinta. Pystin vei kuitenkin Patricia Arquette Boyhoodista, joten metsään mentiin tässäkin.

Puvustuksessa osuttiin ensimmäisen kerran napakymppiin kun pysti meni Grand Budapest Hotelin dudeille ja tuo leffa oli meillä valittuna niin omaksi suosikiksi kuin myös voittajaksi. Aika hyvin siis! Kunnia meikeistä ja kampauksista meni niinikään Grand Budapest Hotelille joten sekin veikattiin nappiin! Vaikka osa allekirjoittaneen sydämestä kuuluukin Guardians of the Galaxylle koska no... sininen Lee Pace. Mutta kyllä GBH oli pystinsä ansainnut.

photo: here

Production design:in (jonka suomenkielinen termi katos just) pysti meni myös Grand Budapest Hotellille, joskin me veikattiin vatipäinä Interstellaria. Suosikeissa meillä oli kyllä voittaja sekä sen kaverina Imitation Game, joten... oli sekin jotain, eh? Erikoistehosteista Interstellar sitten palkittiinkin, joskin me oltaisiin se pysti annettu mieluummin Dawn of the Planet of the Apesille koska no... Weta. Ollaan puolueellisia. Veikattiin kyllä Interstellaria.

Kuvauksesta me uskottiin pystin menevän Grand Budapest Hotelille, joka oli myös allekirjoittaneen suosikki tässä kategoriassa siinä missä Mira vannoi Birdmanin nimeen, joka pystin sitten lopulta veikin. Leikkaus -kategoriassa rysäytettiin jälleen metsään koska veikattiin American Sniperia ja rakastettiin Imitation Gamea, mutta Whiplash (jota ei siis olla nähty) vei voiton.

photo: here

Animaatiokategoria oli jännä, sillä meiksi veikkasi voittajaksi Big Hero 6, vaikka henkilökohtaisella tasolla How to Train Your Dragon 2 onkin lähempänä sydäntä. Miralla tämä oli toisin päin, eli vaihdettiin noita päiksemme. Ehehe, tajusko joku? Ai ei? No ei sitten. No, Big Hero 6 voitti eikä allekirjoittanut siitä mitenkään katkeroitunut, koska törkeen hyvä leffa kuitenkin kyseessä.

Äänimiksauksessa oltiin jälleen kerran jossain täysin väärässä ulottuvuudessa, koska veikattiin American Sniperia ja suosikiksi nostettiin Birdman. Vaan ei, kun palkinto menikin Whiplashille. Äänileikkaus olikin sitten jännempi kategoria, koska se oli ainut jossa meidän rakas kultimuru Hobitti 3 oli ehdolla ja totta kai liputettiin sen puolesta, vaikka Mira veikkasikin voittajaksi Interstellaria ja meiksi American Sniperia, joka sitten lopulta voitti. Jee?

photo: here

Seuraavaksi musakategoriat. Original scoren (suomenkieli katos taas johkuu Siperiaan) voittajaksi veikattiin onnistuneesti Grand Budapest Hotelia, joka oli allekirjoittaneen suosikki siinä missä Mira liputti Interstellarin puolesta. Biiseistä ainut joka oikeastaan edes nappasi millään tasolla oli Everything is Awesome, joten se oli meidän voittajasuosikki. Meiksi uskalsi veikata sitä myös voittajaksi, siinä missä Mira osui nappiin Glorylla. Josta mä en sanokaan yhtään sen enempää, ettei kenellekään tule paha mieli.

photo: here

Sovitetusta kässäristä iskettiin veikkaus Theory of Everythingiin, vaikka liputettiinkin Imitation Gamen puolesta. Hämmennys olikin melkoinen, kun Imitation Game sitten menikin voittamaan pystin. Allekirjoittanut tunnustaa pirauttaneensa pari kyyneltä kiitospuheen aikana... Originaalista kässäristä veikattiin voittajaksi Boyhoodia, siinä missä meiksin suosikiksi nousi Grand Budapest Hotel ja Miran Birdman. Ja Birdmanille voitto sitten menikin.

Ohjauksen pysti oli meiksille hankala veikattava, joten matkin Miraa ja veikkasin voittajaksi Wes Andersonia Grand Budapest Hotelista. Metsään mentiin taas kerran niin, että ryminä kävi kun Oskari ojennettiin Alejandro G. Iñárritulle Birdmanista. No, ei huono!

photo: here

Tässä kohtaan alettiinkin sitten olemaan jännän äärellä, kun noita viimeistä kolmea pystiä jaettiin. Miespääosasta oma suosikki oli Pentti Benedict Cumberbatch, koska no... Daa? Ei olla puolueellisia tai mitää. Mutta no, veikattiin kyllä Eddie Redmaynea ja tuolle se menikin, ihan ansaitusti kylläkin. Eddien kiitospuhe olikin jotain niin suloista, ettei kaukana ollut että oltaisiin taas kyyneleitä tirauteltu. Sori, Benkku, ehkä ensi kerralla...

photo: here

Naispääosan veikkaus oli aikamoista feilaamista, koska Miran check -listalla oli ainoastaan Theory of Everything ja meiksillä Gone Girl sen lisäksi. Veikattiin sitten Rosamund Pikea voitajaksi aika jokerilla ja metsään tietysti mentiin, kun voittajaksi kruunattiin Julianne Moore Still Alicesta.

Parhaassa elokuvassa meiksi mennä rymisteli pöpelikköön ihan ittekseen, koska veikkasin voittajaksi Boyhoodia ja omaksi suosikiksi nostin Imitation Gamen, kun taas Mira se veikkasi Birdmania, joka oli myös tuon oma suosikki. Miralla siis meni niin nappiin kuin mennä voi, koska Birdman tuon pystin sitten lopulta voitti.

photo: here

Oli oikein mukava gaala, jota oli jännä katsella koska ei ollut yksittäistä leffaa joka olisi putsannut pöydän joka kategoriassa. Ikimuistoista oli myös Neil lavalla pelkät kalsarit jalassa!

Eipä kai tuosta mitään sen jännempää sanottavaa ole. Hämmentävää oli, kun ei gaalan päätyttyä kaatunut sänkyyn tai juossut töihin/kouluun pää kolmantena jalkana...

P.S. Enää pari viikkoa aikaa, ääääks! Yritetään tällä viikolla tehdä jotain edes etäisesti kiinnostavaa, jos koivet vaan sallii...

Sinä, minä ja pikku poro

Torstaina keskeytettiin multimaalisen lahnauksen ajanjakso lähtemällä aamulla jälleen kohti Long Beachia. Tällä kertaa oli meiksin, eli Willun, vuoro mennä nakutettavaksi. Ääääapua! No, aika oli varattu ja ennakkomaksu maksettu joten ei siinä auttanut kuin ottaa hirveä sarvista (höhö) ja astella sisään Outer Limitsiin jossa Jhon meitä jo odottelikin.

Okei, koska liki suurin osa lukijoista on varmaan jo tietoinen mitä siihen nahkaan sitten nakutettiin niin kerrotaan se nyt teillekin jotka ette ole tietoisia, kyseessä on siis valkoinen urospeura (joskin black&grey tekniikalla tehtynä). Palataan vielä merkinnän lopussa paremmin siihen, mistä se ajatus oikeastaan lähti.

Tosiaan paikan päällä suunniteltiin vielä tuo kuva ja koko, kun aikaa varatessa tuo keskustelu oli lähinnä suuntaa antava. Meiksillä oli varuiksi puhelimen tallennettu varmaan joku 20 kuvaa erilaisista sarvipäistä, mutta loppujen lopuksi yksikään niistä ei ollut yhtä kaunis kun se minkä Jhon oli meiksille jostain internetin syövereistä kaivanut. Hauskaa on, että kun tuota sarvipäätä ensimmäistä kertaa mielessäni pyöritellessäni se oli värillinen, kokokuva, katsoi suoraan eteenpäin ja lisäksi sisälsi tekstiä. Teksti tipahti pois jo ennen kuin aikaa oli edes varattu, ajanvaraushetkessä jäivät pois värit (jos olisin pidättäytynyt väreissä, istuisin siellä penkissä varmaan vieläkin) ja kun torstaina päätettiin lopullisesta kuvasta, päätyi siihen vain yläkroppa sivuprofiilina. Kaikista näistä muutoksista huolimatta, sain parempaa mitä uskalsin edes toivoa!

Siinä muuten ennen kuin tatuointia alettiin nakuttaa, Jhon sattui hoksaamaan huivin Miran kaulassa ja kysyi, onko kyseessä herra Grun huivi. No, Universalin fanisäläkaupastahan se silloin jokunen aika sitten hommattiin... Hauskaa on, että kyseessähän on siis ihan vain mustaharmaaraidallinen huivi, joten aika kova Itse ilkimys -fani saa olla, jotta sen menee tunnistamaan. Miran vastattua myöntävästi Jhon sitten rullasi housunlahkeensa ylös ja esitteli meille minion -tatskaa oikeassa sääressään. Kuulemma tatuointi oli minion -versio Jhonin vaimosta ja vastaavasti herran vaimolla on minion-Jhon jossain päin kroppaansa. Die hard faneja jos jotkus... Onneks me ei olla fanaattisia tai mitään.

No, sitten koitti se hetki elämästä kun karkuun ei enää päässyt ja oli aika aloittaa nakutus. Olin koko aamun ja edellisen yön ollut jännäkakka housussa muistellessani Miran maanantaisia kärsimyksiä sekä sitä, miten kovaa tuo pikkanen tammenterho kirpaisi silloin Wellingtonissa. No siis joo, kyllähän se tuntui ja välillä vihlaisi enemmänkin, mutta missään vaiheessa ei käyty lähelläkään sietämätöntä eivätkä kyynelkanavatkaan olleet koetuksella. Hyvin pystyin lähes koko viiden tunnin (ja risat) rutistuksen puhumaan, nauramaan ja miettimään kaikkea jännää. Mira näytti siltä kuin joulu olisi peruttu, koska en vääntelehtinyt missään eeppisissä tuskissa.

En nyt kuitenkaan sano, että tuokaan olisi mitenkään rentouttavaa ollut. En tiedä mikä siinä oli, mutta vasen jalka sätki melkein koko ajan kuin riivattu niin, että koko kroppa oli lähteä nytkimään sen tahdissa. Lisäksi se reippaan viiden tunnin samassa asennossa paikallaan olo (paria venyttelytaukoa lukuunottamatta) sai koko kropan puutumaan ja varsinkin jalat tuntuivat mössöltä kuin rutistus viimein oli ohi. Niska kiittää edelleen eilisestä.

Kuollut Willu.

Tällainen pieni random juttu tähän väliin, että yhdellä studion tietokoneista oli kaiken aikaa kuva meiksin porosta. Sitä ei siinä vaiheessa enää käytetty mitään koska Jhonin omat mallikuvat olivat työpisteen luona, joten joku (luultavasti Matt) keksi käydä lisäämässä tuolle tietokoneen ruudulla olevalle porolle aurinkolasit... Noille sitten naureskeltiin ja Jhon lupasi, että voi lisätä nekin sitten lopuksi, mutta jätettiin ne sitten kuitenkin tekemättä... Hauskaa on myös se, että meiksin varauslapussa lukee tatuoinnin kuvaus kohdassa “white stagg” ja me ollaan tuolle tupla-g:lle naureskeltu, että kuulostaa joltain paskalta räppäriltä ja että saan luultavasti poron aurinkolaseilla ja bling bling -koruilla. No, ne arskat ei loppujen lopuksi sitten niinkään kaukana mahdollisesta olleet...

Siinä kun Jhon meiksi nahkaa nakutteli kävi itse studion omistajaksin tuloillaan olevaa tatuointia ihmettelemässä koska “Jhon, why it's taking so long?” Meitä hämmensi, että kyseessä oli nainen koska valtaosa tatuointiartisteista tuntuu olevan miehiä, varsinkin johtoportaassa. Mut siistii hei!

Ei kuulemma sattunu. Yhtää.

Joskus puoli seitsemän aikoihin tatuointi oli vihdoin valmis. Jhon otti tuosta vielä jokusen kuvat instaan spämmättäväksi ja laittoin meiksin jalan sitten kirjaimellisesti pakettiin. Sain oikein pinkkiä sidenauhaa kun se sopi kuulemma niin kivasti yhteen mun sukan kanssa... Olin iloinen, jee!

Kun lopulta päästiin lähtemään käytiin vielä Long Beachin Panda Expressissä syömässä ennen kuin otettiin bussi alle ja painettiin takaisin Torranceen. Nyt me otetaan jokunen päivä rauhallisesti ja leputetaan jalkoja. Huomenna pitäisi jostain saada läjä märssyä, että ne on valmiina sunnuntaina kun katsellaan Oscareita.

Koska en vielä tuosta porosta ole päässyt tarpeeksi paasaamaan, kerrotaanpa tähän loppuun vielä stoori tatuoinnin takaa, varokee pikkusta spoileria Smaugin extendedistä. Kolmisen kuukautta sitten katselin tuota versiota ensimmäistä kertaa kotisohvallani ja pidennetyssä Mirkwoodissa hortoilu -kohtauksessa, kun company ylittää lumottua lampea näkyy lyhyen hetken ajan valkoinen urospeura, joka katsoo suoraan Thoriniin ja Bilboon, pelkäämättä ja enemmänkin haastaen. Thorin yrittääkin sitten tuota peuraa ampua, muttei osu kohteeseen. Uskomuksen mukaan valkoisen peuran/hirven ampuminen tuo huono onnea, mutta Biltsan tuosta sanoessa Thortsa vain toteaa ettei moiseen usko.

Poro, peura, Stag, Stagg, yksisarvinen, Bambin isä.. mitä näit nyt on.

Jo tuossa vaiheessa kohtaus jäi jotenkin häiritsevästi kaivelemaan mieltä ja tatuointi-idea alkoi kypsyä ajatuksesta. Reissuun lähtöön oli tuossa vaiheessa enää ehkä kaksi viikkoa, joten tavallaan löysin itseni noista Thorinin sanoista. En usko onneen, se ei saanut meiksiä lähtemään elämäni parhaimmalle matkalle vaan se, että tein itse jotain asian hyväksi. I don't believe in luck, we make our own luck.

Tien päällä tuon valkoisen peuran merkitys on vain kasvanut. Muistaakseni unkarilaisessa mytologiassa se yhdistetään seikkailun ja onnen etsimiseen. En muista tarkkaan tarinaa joka on tuon uskomuksen lähteenä, mutta merkitys on tärkein. Valkoinen peura meiksin kintussa muistuttaa tästä reissusta ja siitä, mitä olen tien päällä saanut kokea ja siitä, että samalla asenteella on mentävä myös jatkossa. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomasti, joten parempi mennä heti kun vain voi.

Lopputulos

Losiin tullessa mietin vielä, minkä päässäni muhivista tatuointi-ideoista toteuttaisin. Lopulta päätin, että tuon valkoisen peuran aika on ehdottomasti nyt, eikä sen ottaminen myöhemmin jossain muualla välttämättä olisi tuntunut yhtä tärkeältä.

P.s. Yritin esittää viatonta enkä maininnut Jhonille aikaa varatessa mitään siitä, että ensimmäinen ajatus valkoisen peurasta oli lähtöisin Hobitista. No, torstaina studiolle mentäessä Jhon kuitenkin sanoi, että oli kuvia etsiskellessään löytänyt kuvia Hobitissa esiintyneessä valkoisesta peurasta, että oliko peura siitä lähtöisin? Gröhöm.... juu... onhan se.... Mitähän hakusanoja Jhon -setä olikaan käyttänyt poroja metsästäessään?

Sinä, minä ja pikku Pummi!

Toissapäivänä ei tapahtunut mitään. Tietysti allekirjoittanut täytti vuosia ja sitä juhlistettiin lahnaamalla kotona katsomassa telkkarista tulevaa Marvel-maratonia, joka piti sisällään Avengersin, Thorin ja Captain American. Ja kaikki vissiin kolme kertaa. Eli sainpahan hei synttärilahjaksi viitisen minuuttia Richard Armitagea, not bad!
Käytiin me myös syömässä hampparit In-n-Out Burgerissa ja ne oli aika hjuvat! Ja jengiä oli sikana liikkeellä.

Eilen sitten olikin jännittävämpi ja reilusti tuskaisempi päivä. Herättiin joskus yhdeksän aikoihin, heitettiin vaatteet niskaan ja rynnättiin Starbucksiin hakemaan ruokaa ja kahvia. Jouduttiin tosiaan vaan hakemaan ne sieltä, koska mesta oli täynnä jengiä eikä mahduttu istumaan mihinkään. Jäätiin sitten syömään puiston penkille nom-nom-juusto-hedelmä-crackers-sekoituksiamme. Ja Willua hermostutti mun puolesta niin paljon että se viskoi kahvinsa pitkin puistoa.. twice.

Viimeinen ehtoollinen

Aikamme sapuskaa mutusteltuamme, lähdettiin sitten bussilla kohti Long Beachia. No nyt muistatte ehkä aikaisemmista merkinnöistä että käytiin "randomisti" pari kertaa Long Beachilla aikaa tappamassa.. No ei kyse ollut ihan randomeista kerroista vaan visitoitiin Kari Barba's Outer Limitsissä varaamassa aikaa tatuoinn(e)ille.

Silloin ekalla kerralla kun käytiin, käytiin vain hölisemässä Matt-nimisen duden kanssa siitä että haluttaisiin tatuoinnit ja saatiin selailla Outer Limitsin artistien kirjasia ja valita mieleisemme artisti. Päädyttiin sitten molemmat portrait-tatuointeihin erikoistuneeseen Jhoniin, jolle sitten varattiin keskusteluaika seuraavaksi päiväksi. Jhonin kanssa puhuttiinkin sitten siitä että haluaisin tatuoinnin oikeaan jalkapöytääni, mihin herra rohkaisevasti totesi että se on "the most painfull spot in a human body". Nyökkäilin siinä vaan että joojoo ei mitää, kyl mä kestän. Ja tämän jälkeen alettiinkin metsästää oikeaa kuvaa, minkä haluaisin. Lopulta päädyttiin sitten varaamaan aika parin viikon päähän, minkä jälkeen lähtiin Willun kanssa himaa kohden.

Ainiin! Hauskaa on se että Matt meni kirjoittamaan mun varauspaperiin Gollumin sijaan "Gobum" ja nyt ollaan naurettu GoBumia koko kaks viikkoa. Mene pummi? Okei thanks. Ja sitten eilen toisessa paperissa luki Golem... Matt.. vähän yritystä hei!

Gobum!

Eilen sitten tosiaan tassuteltiin Outer Limitsiin, puhuttiin vielä hetkonen Klonkusta Jhonin kanssa ja pistettiin kuva vielä kerran uusiksi. Alunperin jalkaan oli tarkoitus tulla koko Klonkku, mutta päädyttiin sitten vaan naamaan jotta pystyttäisiin keskittymään yksityiskohtiin paremmin. Kyllä Jhon ehdotti sitäkin että vaihdettaisiin paikkaa, mutta pitäydyin tässä most painfull spotissani.

Kun mallikuva saatiin iskettyä nahkaani.. Jhon lähti syömään ja jäätiin kuin knallit kalliolle hetkeksi. Ei siinä mitään, Jhon palasi hyvin nopeasti ja alkoi pistämään kaikkea kuntoon. Samalla joku toinen mestan artisti tuli siihen hehkuttamaan kuinka Gollum on siisti ja jouduttiin sitten selittämään yhteisvoimin Jhonille että onko Gollum hyvä vai paha hahmo ja mitä sormus tekee. Tämä toinen artisti sitten huomautti siitäkin kuinka mun on kuulemma vaan pakko laittaa toiseen jalkaan joskus joko kala tai sormus. Njaa jää nähtäväksi sitten.

Half way there!

Ah niin! Siinä pölistessämme, Jhon myös kertoi kuinka oli vahingossa sattunut Hollywoodiin samana päivänä kun siellä oli Battlen ensi-iltakarkelot ja jäänyt sinne sitten randomisti seisoskelemaan ja ihmettelemään mitä tapahtuu. Ja päätynyt sitten kaikkien näyttelijöiden kanssa yhteiskuviin ja ties mitä. Näinkö kohtalo taas iskee meitä munille? Melkein oltiin kateellisia. Siis melkein. Ei yhtään siis. Jos, niin korkeintaan ihan pikkasen. Ja se raukka ei tunnistanut sieltä kuin Orlando Bloomin...

.. ja sitten se valkoinen muste...

Lopulta sitten alkoi nakutus. Ja hämmennyin ensin melkoisesti, koska se ei tuntunut oikeasti missään! Ehdin jonkun aikaa miettiä paria asiaa; kusettiko Jhon minua sille painfull spotillaan?  Iskikö joku puudutusainetta koipeeni ilman että tajusin? Miksi mun pikkuvarvasta kutittaa ihan sairaasti?
Ensimmäiset 2-3 tuntia menikin aika mukavasti hieman aika-ajoin nipistellen. Mutta sitten taas se katala viimeinen tunti iski ja tajusin että Jhon ei kusettanut, kukaan ei iskenyt puudutsainetta koipeeni ja kyllä, pikkuvarvasta kutittaa koska jalka on tosiaan täynnä hermoja. Willulla oli tosin hauskaa. Mulla ei siinä kohtaa enää niinkään.

Photobottom! hehe

Kyllä, jalkapöytään tatuoinnin ottaminen sattuu ihan saatanasti. Tatuointia alettiin tekemään jalkaterästä eli tuosta varpaiden juuresta, jossa ei tuntunut miltään. Mutta mitä ylemmäs sitä sitten noustiin, sitä enemmän jalka oli vain nahkaa, luuta ja niitä hermoja.. Ja sitä tuskaisammaksi homma muuttui. Ehdollistuin myös siihen että eniten suriseva neula aiheuttaa myös eniten kipua, joten aina kun se pärähti päälle niin valmistauduin jo siihen että kooohta sattuuu! Ja sitten se saatanan "valkoinen muste", joka isketään aina viimeiseksi. Vihaan sitä, koska se sattuu niin pirusti.. Mutta ah kun se tuo nätin lisän tatuointiin. En vaihtaisi sitä.

Lopulta neljän tunnin taiston jälkeen, Jhon ilmoitti vain että "done!" ja hymyili sitten pirullisesti kun meiksi siinä kokosi itseään pöydällä. Eipä siinä, oikein oikein kaunis Klonkku koivessa lohdutti kyllä! On se vaan niin nätti. Matt tuli sitten katsomaan lopputulosta ja totesi että on kyllä makee, mutta että hän ei ottaisi noin isoa tatuointia jalkapöytään. Ehkä pienen, mutta ei niin isoa. Ja Jhon oli samaa mieltä. Olihan se aika.. kiva kuulla kahdelta isolta mieheltä näin jälkikäteen että ne ei suostuisi samaan. Ei se nyt niiiiin paljon sattunut, miehet hyvät!! Hah!

Valmis dude koivessani. Gobum, Golem, Klonkku, Pummi.. rakkaalla lapsella monta nimeä.

Jhon sitten otti vielä pari kuvaa Klonkusta minkä jälkeen ohjeisti vielä perushoito-ohjeet.. Kertoen myös ettei saisi nyt kävellä iiihan kamalan paljoa, koska on aika liikkuvaisessa paikassa nyt sitten. Pitänee siis maata tässä nyt vaan vuodepotilaana pari päivää ennen kuin torstaina on sitten pakko nostaa perse ylös penkistä. Mut hei! Aivan törkeen siistiä! No regrets! On se vaan komea mies koivessa.

Vähän tähän loppuun taustaa; Klonkku nyt edustaa nimenomaan LotRia ja sitä miten se on vaikuttanut mun elämään. Opettanut kaikkea, osoittanut suunnan elämässä.. ohjannut elokuva-alalle ja no, oikeaan suuntaan. Alunperin tarkoitus oli laittaa sille sormus käteen ja pistää se sneekyilemään eteenpäin, mutta noh.. ideat muuttuu mutta perustarkoitus pysyy. Klonkku lisäksi kuuluu nimenomaan jalkaterään, koska se edustaa myös eteenpäin menemistä. Siinä teille syvällisyyttä! Hah! Nyt meen pitämään Luihua hyvänä, heippa!

He's my friend and a whole lot more!

Hei! Kerrankin jotain kerrottavaa koska ollaan oltu nyt enemmän tai vähemmän jännän äärellä kaksi päivää! Ei siis olla vaan lahnattu ja oltu tekemättä mitään, köh.. No ehkä vähän sitäkin, mutta ollaan myös hilattu pyllyjämme pitkin Losin katuja! Whii!

Eilen olikin rankkaa kun piti herätä jo yhdeksältä aamulla ja yrittää jotenkin raahautua juomaan kahvia ja sitten taas bussein ja metroin lähteä suuntaamaan kulkua kohti Wilshirea. Samalla hyräiltiin vähän Denver the last dinosaurin tunea. Sanooko Denver muuten kenellekään mitään?

No aikamme bussissa istuttuamme, saavuttiin lopulta oikealle pysäkille ja siitä sitten käveltiin aikamme johonkin Museum Squarelle tai vastaavalle. Meinattiin ensin mennä väärään museoon, koska niitä oli siellä jokunen, mutta lopulta nähtiin mammutteja jumittuneina tervakuoppaan ja löydettiin tämän johtolangan myötä Page Museumiin.

Page Museum on nyt siis sellainen mesta, mikä keskittyy jääkauteen ja nähtiin paljon sapelihammastiikereiden ja mammuttien ja ties minkä sukupuuttoon kuolleiden otusten jämiä. Jännää tässä oli nyt tietysti se että nuo kaikki luut oli kaivettu esiin tämän museon alapuolella sijaitsevasta terva.. voisiko sitä nyt sanoa tervapelloksi tai kammioksi tai mikä nyt olikaan. Joku semmonen.

Meidän museossa hillumisemme alkoi sitten sopivasti kierroksella, jossa meille kerrottiin että seisoskellaan paraikaa tuollaisen tervapellon päällä ja että alueelta on kaivettu esiin miljoonia fossiileja, isompia ja pienempiä aina mikrokokoisiin saakka. Yksi ihminenkin näiltä tervapelloilta on löytynyt!

 

Yleisesti näitä tervajutskia kai kutsutaan kuopiksi tai.. lammiksi tai mitä vielä, mutta opas kertoi senkin että oikeastaan "tervakuopat" on enemmänkin ihmisten tekemä juttu eikä niitä ilmeisesti juurikaan ollut jääkaudella. Eläimet, joiden luita näistä tervakuopista on kaivettu, eivät suinkaan hukkuneet tai uponneet tervaan vaan jäivät yksinkertaisesti jumiin. Opas kertoi että jäätävän kokoisen mammutin tarvi astua neljän tuuman verran tälläiseen tervaläjään ja siihen se sitten jäi, päätyen joko kuolemaan nälkään tai sitten villipetojen lounaaksi. Joskus toki kävi niinkin että nämä villipedot sitten aterioimisensa jälkeen jäi nekin kiinni ja se siitä sitten. Toivottavasti oli maittava viimeinen ateria.

Sisällä kierreltiin sitten aikamme ja nähtiin noita näistä pelloista tai kuopista ylös kaivettuja luurankoja. Kun koko museo sitten oli kierretty läpi, päätettiin nälissämme lähteä etsimään jotain sapuskaa. Sellaistakin saatiin napaamme ja sen tuoksinnassa tajuttiin että oltiin samaisella kadulla kuin pahamainen nörttikauppa Potter-teemoineen eli The Whimsic Alley. Willun kartta tosin väitti että se on kuuden ja puolen kilsan päässä joten uskottiin vahvasti ettemme joudu sen armoille vielä.. Mutta sitten se pomppasi ihan yllättäen vastaan ja oltiin että.. apua. Sisään kuitenkin oli asteltava.

The Whimsic Alley.. Se tosiaan keskittyi enimmäkseen Potteriin ja sieltä löytyi vaikka mitä Potter-krääsää, joista hienoimmat oli taikasauvoja ja tupien väreillä höystettyjä kaulahuiveja/pipoja. Ainakin näin äkkiseltään muisteltuna. Allekirjoittanut tosin osti vain pienen kirjan, Book of Spellsin. Tosin niin paljon nähtävää kaupassa oli jo pelkästään Potterin osalta että sinne on pakko mennä uudestaankin vielä, ihan jo senkin takia että sisäistettävää on ja paljon.
Siinä missä mä kykenin liikkumaan kaupassa Potter-sälien ja Game of Thrones-sälien seassa, Willu jumittui aika liki pieneen huoneeseen joka oli omistettu Sherlockille ja Doctor Wholle. Ostipa se itselleen jäätävän kokoisen kahvimukinkin Doctor-teemalla. Ja Sherlockin naama-pinssin. Muuta ei mukaan lähtenyt, ei ainakaan vielä. Siisti mesta kyllä! Ehkä ensi kerralla uskalletaan/tajutaan ottaa kuviakin siitä.

Kotiuduttiin sitten joskus, lahnattiin ja lopulta nukahdettiin. Tänään saatiin nukkua pitkään, minkä jälkeen olikin sitten mukavaa lähteä Starbucksin kautta jälleen kohti Hollywoodia. Tänään käytiin sitten Madame Tussaudsin vahanukkekabinetissa, jossa tavattiin paljon julkkiksia ja päästiin ihan iholle! Uh! Okei vahanukkeja tosiaan, mutta aivan törkeen aidon näköisiä! Ainakin suurin osa, osa näytti enemmän tai vähemmän pelottavilta.

Ensimmäisenä suunnattiin hissillä kolmoskerrokseen, josta löytyi kaiken maailman pop-muusikkoja aina Lady Gagasta One Directioniin. Willu halusi One Directionin kanssa yhteiskuvan, mutta se ei uskaltanut mennä sinne sekaan peläten että ne herää henkiin ja kuristaa sen. On kuitenkin perjantai kolmastoista ja silleen. Olisi aika epäonnista joutua One Direction-vahanukkejen takia hautaan.

Vähän aikaa pyörittyämme, alkoi tulla sitten meitä enempi kiinnostavia dudeja vastaan, kuten nyt vaikka.. Star Trekin dudet. Joku Wolverine. Sit oli kans Zorro. Ja Rocky. Ja länkkäreitä. Ja John Travolta. Ja Avengers-dudeja kuten Captain America ja Ironman. Ja joku dude kamelin kanssa.. Ja ties mitä jännää! Oli aika hauskaa, etten sanoisi.

Kierroksen jälkeen päästiin sitten katsomaan vielä animoitu Marvel-pätkä 4D:nä ja oli aika jännää kun joku räkii ruudulta sun naamalle tai hipelöi sun nilkkoja yh! Siinä seikkaili Avengers-dudet ja Spiderman ja tietysti Loki aiheutti hämmennystä. Aika hauska pätkä sekin!

Madame Tussaudsin jälkeen käytiin vielä Hot Topicissa, koska Willu halusi ostaa Doctor Who-mekon. Ja koska siellä on aina toinen tuote -50 prossaa niin mä menin sitten ostamaan Maraunders Map-mekon Potterista. Aika hienoja nekin! Tämän jälkeen sitten lähdettiin suuntaamaan kulkumme taas kotia kohti, jottei missattaisi viimeistä bussia ja jäätäisi Crenshawiin.

Eipä tässä kai muuta! Huomenna on ystävänpäivä ja täällä on jotkut pikkutyttökekkerit, joten lähdetään Redondo Beachille evakkoon ja Willu käy kuulemma uimassa. Palaillaan taas astialle! Heipa!