The King under the Sea

Okei eli nyt me ollaan tätä merkintää kirjoittaessa jo oltu Christchurchissa kolmatta päivää, mutta koska emme ole päässeet mitään merkintöjä kirjoittamaan tai iskemään blogiin niin palatkaamme ajassa taaksepäin tiistaiaamuun.. n. kello kuuteen.

Kuudelta herätyskello soi hetken ennen kuin se tavoitti aivotoimintamme rippeet. Hämmentävää kyllä, pääsimme kämpästä ulos n. vartissa ja sitten lähdettiin laukkuinemme Whalewatch Kaikoura-mestaan josta oltiin varattu edellisenä päivänä liput. Mukava setä siellä otti meiltä meidän kantamukset talteen siksi aikaa kun käytäisiin cruisailemassa pitkin poikin Kaikouran vesistöjä. Itkettiin siinä sitten joku puoli tuntia kun ei ole kahvia saatavilla eikä sen suuremmin ruokaakaan.. mutta tietysti sitten kun lähdettiin kävelemään bussiin, huomattiin että siinä vieressä oli kahvila auki. Tottakai.

Bussi vei meidät sitten toiselle puolelle Kaikouraa ja noustiin sellaiseen laiva.. vene.. johonkin botskiin, jonka voimin lähdettiin merelle. Samalla joku tyttö siellä kertoili meille että mitä merkkejä meidän pitää etsiä taivaanrannasta, jotta löydettäisiin niitä valaita. Hetken puksuteltuamme, pysähdyttiin ja meidät päästettiin kannelle hillumaan ja etsimään vesisuihkuja.. Eikä mennyt ehkä kuin pari minuuttia kun ensimmäinen sellainen bongattiin. Kyseessä oli Tiaki-niminen valas, joka tytsyn mukaan on saanut nimensä siitä että se puolustaa nuorempia valaita. Siinä oli kuulkaas herkkä hetki kun todisti jotain niin jäätävän kokoista otusta ensimmäistä kertaa elämässään.

No Tiaki sitten sukelsi ja hetken oli hiljaista.. Mutta sitten joku bongasi toisen valaan ja lähdettiin sitä katsomaan. Tämä kyseinen Whalewatch Kaikoura-yritys lupasi 1-2 valasta per kierros joten ei sitä oikein osannut kovin montaa valasta enää odottaakaan.. Vaan kannatti herätä siinä kuudelta aamulla ja lähteä päivän ensimmäiselle cruiselle. Tämä toinen valas.. No sillä ei selvästi ollut kiire mihinkään, koska se vain lillui paikallaan ja puuskautteli vettä aika-ajoin ulos sisuksistaan. Saatiin hetki kökkiä siinä vierellä ennen kuin se sitten päätti että nyt riittää.. ja sukelsi pois.

Ja kuulkaas sitten alkoi tapahtua! Siinä ympäristössä pyöri meidän lisäksi toinenkin turistilaiva, joka sitten bongasi jonkun valaan ja me sitten siinä siivellä lähtiin samaa otusta katsomaan. Ja sitä hämmästellessämme, joku bongasi tulosuunnassamme toisen valaan! Eli siis neljä otusta puolentoista tunnin sisään! No tämä kolmas kaiffari sitten sukelsi tiehensä, minkä jälkeen me lähdettiin vasta-aallokkoon kohti sitä neljättä toveria. On muuten aika hienoa seisoa siellä botskin kärjessä kun pusketaan vasten sellaisia megaisoja aaltoja. Jännää.

Tämä neljäs dude ei sitten kauaa meitä viitsinyt katsella vaan lähti kälppimään melko nopeasti, minkä jälkeen oltiin jo sillä kannalla että nyt lähdetään varmaan kotiin.. Ja niin me kai lähdettiinkin, vaikkakin se matka jäi lyhyeen kun bongattiin lauma delfiinejä. Niitä sitten mentiin ihastelemaan ja niitä oli aivan sairas määrä! Ja kuten kaikissa leffoissa, ne lähti meidän botskin edelle hyppimään ja taisipa meidän kapteeni niitä hieman haastaakin pomppimaan siihen eteen painamalla tallan pohjaan. Upeita otuksia vaikkakin melkoisia show-offeja!

No delfiinit lopulta kyllästyivät jahtaamaan meitä ja oli aika yrittää uudestaan rantaan.. Paitsi että joku bongasi taas yhden valaan! Joten siitä huolimatta että meidän tour alkoi hiljalleen vedellä viimeisiään, lähdettiin me vielä moikkaamaan sitä viidettäkin valasta. Ja sitten olikin kuulkaas niin tajuttoman kaunista! Vuoret siellä taustalla, melkein pilvetön taivas. Puhtaan sininen meri.. ja jäätävän kokoinen valas siinä uiskentelemassa. Thank you, New Zealand.

Valasjahdin jälkeen paineltiin sitten viimein aamukahville ja etsimään ruokaa. Mentiin kahvilaan nimeltä “Why Not Cafe” ja siellä oltiin käyty jo edellisenäkin päivänä. Siellä pizza maksoi 5 dollaria, isot kakkupalat 3,5 dollaria ja cappuccinot sen perus 4,5! Eli melkoisen halpaa vai kuinka? Syötiin massukkamme täyteen ja hetken pohdittuamme, heitettiin kamamme info-pisteeseen turvaan ja sen jälkeen suunnattiin nukkumaan rantahiekalle hetkeksi. Ja kuten arvata saattaa.. ilman aurinkorasvaa, joka tosin oli laukussa mukana ei siinä mitään.

Neljän aikoihin lähdettiin sitten bussilla kohti Christchurchia ja ensimmäistä kertaa uni otti vallan niiden maisemien sijaan. Christchurchissa meillä ei taas ollutkaan majapaikkaa, mutta sellainen kiva campig area löytyi sitten jonkun neljän kilsan kävelyn jälkeen. Ja täällä ollaan nyt kolmatta päivää, koska bussi Greymouthin kautta Franz Josef Glacieriin lähtee vasta huomenna.

Muutama sana Christchurchista? Meillä ei nyt ole hirveästi kuvia koska ollaan vaan lahnattu nämä päivät. Aika hiljaiseksi kuitenkin vetää, koska 2010-vuoden maanjäristys näkyy edelleen aika karulla tapaa katukuvassa; luhistuneita rakennuksia ja tiesulkuja on joka paikassa. Ja niiden keskellä pieniä muistutuksia siitä millainen kaupunki oli ennen tuhoa; kauniita siltoja, kellotorneja, vanhoja rakennuksia ja ties mitä. Täällä on jotenkin erilainen fiilis kuin muualla, mikä on toki ymmärrettävää. Mutta hienoa on kuitenkin se että kaupunki on tuhosta huolimatta jatkanut elämäänsä ja sekin näkyy ja tuntuu kaduilla.

Eilisestä on vielä pakko sanoa pari sanaa tähän loppuun ennen kuin lähdetään etsimään kahvilaa jossa saataisiin paitsi kahvia, myös wifi jolla nämä kaksi merkintää nettiin. Meidän suuri aikomuksemme oli nyt sitten vuokrata auto puoleksitoista viikoksi ja sen voimin ajella pitkin etelä-saarta.. No ei mene aina suunnitelmat niin kuin on suunniteltu, varsinkaan jos niitä alkaa toteuttaa edellisenä päivänä. Päädyttiin sitten paikalliseen I-site turisti-infoon ja siellä Michelle-niminen dude sitten tuli kysymään meiltä että tarvitaanko apua.. Ja sanottiin että halutaan auto. Oh well..

Kolme tuntia myöhemmin meillä ei ollut autoa, mutta meillä oli kahden viikon edestä bussimatkoja, telttapaikkoja, turistikierroksia ja laiva takaisin Wellingtoniin. Willu oli laota siinä hetkessä, koska könttäsumma oli aika.. hmm.. mittava. Mutta hei! Nyt ei ainakaan tarvitse miettiä busseja tai yöpymispaikkoja kahteen viikkoon!

The King under the Sea

Eipä tässä kai sitten sen ihmeempää ole tapahtunut kuluneiden neljän päivän aikana. Huomenna tosiaan lähdetään aamubussilla Southern Alpsien yli Creymouthiin ja sitä kautta Franz Josef Glacieriin katsomaan vauvakiivejä! Ja siitä sitten lisää joskus.. jos enää koskaan ollaan wifin äärellä. Heippa!