Se on hauskempaa kun nostaa käpälät ylös!

Kyllä kuulkaas pojat ja tytöt on niin, että kunnon yöunet kunnollisessa sängyssä tekee todella gutaa. Allekirjoittaneelle (Willu) tämä aamu oli merkityksellinen ihan jo siinäkin mielessä, että Amsterdamista lähtien sekaisin ollut masu alkoi vihdoin osoittaa toipumisen merkkejä ja siinä hieman ennen kymmentä herätessä tajusin, että jumalauta kun on nälkä. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulla rymistelin alas yläpediltä Mirakin heräsi uuteen päivään Aucklandissa ja vetelimme aamiaiseksi niitä vähäisiä eväitä joita olimme edellisenä iltana onnistuneet kaupasta haalimaan eli pääsääntöisesti hedelmiä ja sipsejä.

Maisematkin on ihan ok.

Tavanomaisesta aamujumituksesta toivuttuamme aloimme kiskoa kamoja niskaan ja suunnistimme bussipysäkille, jolta olimme tarkistaneet pääsevämme Auckland Zoolle. Kätevinä tyttöinä varmistimme myös matkakustanukset etukäteen, jotta meillä olisi tarvittava raha heti valmiina bussia varten. Oli hämmentävää muuten kun on tottunut suomalaisten kolikoiden olevan aina jostain 2000-luvulta, kun paikallisesta valuutasta puolestaan löytyy kolikoita jostain 90-luvulta asti.

Näitä dudeja taitaa vituttaa..?

Tukka.

“Onks nää sama raha... näyttää erilaisilt. Eiku joo toinen on vanhaa parikyt vuotta aikasemmin painettu.”
“Joo no sama dude niis on kummaskii.”
“Sanoit just queen Elizabethia dudeks.”

"Äiti, haluun lemmikkikilppariduden"

Joskus kahdentoista jälkeen päästiin lopulta lähtemään ja onnistuttiin jopa löytämään ihan oikea pysäkkikin, vaikka varmistettiin vielä pysäkillä henganneelta tädiltä et mihin bussiin kuuluu nousta. Bussi tuli ihan nopeasti, vaikka matka kestikin lähemmän tunnin bussin tsuippailessa ilmeisesti jotain kiertoreittiä. Tämä oli kuitenkin ihan jees, koska Aucklandin kaupunkimaisemaa katselee ihan mielellään. Tästä ei pitäisi enää varmaan edes yllättyä, mutta sanottakoon kuitenkin että bussikuskisetäihminen oli leppoisa ja avulias dude. Tässä menomatkan bussissa oli myös se kätsy juttu, että pysäkit kuulutettiin aina ja screenillä näkyi reittikartta.

“Bussitkin on täällä ystävällisempii ku jengi Suomessa!”

Vastedes syödään aina näin.

Apinadudeja.

Kuis sit. Hetki haettiin oikeaa suuntaa, mutta löydettiin sitten kuitenkin yllättävän kätsysti itse eläintarhaan. Ekana nähtiin söpöjä ja pörröisiä kultapandoja (onks ne ees niitä.. alkaa suomalaiset termit olla vähän hakusessa jo) ja saukkokin olisi pitänyt nähdä, mutta se oli lähtenyt jonnekin muualle dudeilee. Sit spotattiin kahvila ja hilpastiin nauttimaan maailman parhaat cappucinot sekä hedelmäsalaatit siihen kylkiäisiks. Maisematkin oli siinä ihan jees.

Omg!

Myhäilevä apina.

Keesiapinadude.

Kahvin jälkeen mentiin katsomaan tiikereitä, jotka oli aika laiskoissa tunnelmissa. Joku muksukin pani tän merkille ja hoilotti vieressä hätääntyneenä “Dad, dad! The tiger is dead!” Mikä oli meistä aika hilpeetä joten päätettiin jakaa se tännekin.

It's alive!!

"Mis mä oon?"

Derp.

Siitä jatkettiin Aussie Walkaboutille, joka (kuten nimestäkin voi päätellä) käsitti kaikenlaisia australialaisia elukoita kuten kenguruita, emuja ja niin edespäin. Ja Terolle terveisiä, että käytiin myös taratulassa (eli jonkinlaisessa hämppymestassa) tsekkailemassa oltaisiinko saatu taratelloista kuvia, mutta huonoin tuloksin. Toivottavasti et ole nyt kamalan pettynyt, mutta me yritetään sit hämähäkkien kuvausta uudemman kerran kun päästään telttailee!

"Onko mitään viimeisiä sanoja?" "E-ei.."

VARPAAT O_O

Naaaww..

Seuraavaksi reittimme varrelle osui kaikenlaisia hilpeitä apinaotuksia, joihin samaistuimme kuvasti. Ei oikein osata nyt sanoa niistä mitään, mutta antaa nyt kuvien puhua puolestaan. Nähtiin myös King Julien kavereineen (“Se on hauskempaa kun nostaa käpälät ilmaan!” on päivän fraasi) sekä niiden naapurissa asustavat leppoisat alligaattori dudet. Meistä oli hauskaa, että siinä alligaattorimestan yhteydessä oli seinään ripustettu pelastusrengas siltä varalta jos joku plumpsahtaa laidan yli veteen. Paljonkos siitä renkaasta iloa siinä vaiheessa on kun olet keskellä alligaattoreita joilla on about kovin puruvoima mitä olla voi. Niinpä.

Pikku-Smaugeha kasassa.

Olotila Hobitin jälkimainingeissa?

Hmm?

Seuraavaksi käytiin katsastamassa Uuden-Seelannin rannikkoeläimistöä eli hylkeitä ja pingviineitä. Satuttiinpa olemaan sopivasti ruokinta-aikaan pingviinimestalla.

Siitä lähdettiin käymään Afrikassa tai ainakin alueella joka käsitti Afrikan eläimistöä. Serval kissa loisti poissaolollaan ja epäiltiin sen liittyneen osaksi King Julienin alulle panemaa vallankumousta eläintarhassa. Mut ei kai sit kun King Julienkin löytyi lopulta aitauksestaan. Tai sit ne vaan hämäs meitä.
Mut ei enempää sellasta mitä ei nähty vaan mitä nähtiin. Kuten punapersepaviaani, niissä perseissä olikin melkoisesti näkemistä! Beba! Hehehe. Heitettiin tää Afrikka -rinksa itse asiassa kaksi kertaa, koska ekalla kierroksella oli vielä niin kuuma että kaikki kissaeläimet lekotteli varjossa, mutta kun myöhemmin taivas iski pienen sateenpoikasen niskaan päätettiin käydä tsekkaamassa jos kisutkin olisivat virkistyneet ja alkaneet liikkua enemmän. Tämä myös todisti todeksi sen mitä dokkarit (lue: Hobitin extended editionin extrat) ovat Uuden-Seelannin säästä sanoneet: se on ailahtelevainen ja voi muuttua minuutissa.

Mössää banaania

Nomnom.

Nomnom kaksi

Kaikenlaisia elukoita nähtiin, eikä tässä nyt jokaista erikseen lueteltu. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen etsimme käsiimme bussipysäkin (matkan varrella tutustuimme ja ihastuimme paikalliseen ojaan) ja lähdettiin takaisin kohti keskustaa. Osattiin ihan itse, jeejee!

Mä tahtoo veivaa veivaa!

Rhinoo

Keskustassa käytiin syömässä vähän thaimaalaista ruokaa jossain food alleyssa, jossa oli tarjolla jos jonkinmoista pääsääntöisesti itämaista ruokaa. Nyt muuten hämmennyin kun kirjoitin itämaista, vaikka tällä hetkellä itä on lännessä... eikun... wait, what? Mut joo, saatiin myös jättää terveisiä post it -lapun muodossa mestan seinälle ja sehän me mieluusti tehtiin koska Uutta-Seelantia on pakko joka välissä vähän hypettää. Kipaistiin vielä ruokakaupassa sekä kahvilla lähellä satamaa, ennen kuin alettiin tallustaa kotia kohti rantaa pitkin. Alkaa muuten tuntua kotoisalta rämpiä saatanan pitkää mäkeä ylöspäin. Koti on aina lähellä sitä missä on vitun jyrkkä ylämäki.

Kunekune = pyöreä ja lihava.

Loppukaneetiksi vielä, että todettiin tässä Aucklandin olevan todella sininen kaupunki. Meri on sininen ja rakennuksistakin monet, jopa ikkunlaseja myöten. Jotenkin tosi scifimäinen tunnelma, silleen ihan kaikella positiivisuudella.

Tässä toisen päivän tunnelmat, katsellaan mihin huominen meidät pudottaa!

Let the wind carry us!

Aamun sarastus Suomen jäädessä taakse

Hong Kongin syvän hiljaisuuden jälkeen matka jatkui sitten vielä kymmenisen tuntia kohti Aucklandia ja tosiaan viimeisen välin lentoyhtiönä toimi Air New Zealand, jolle pitäisi kirjoittaa vähintään tuhat rakkausrunoa. Ensinäkin lentokone itsessään; jalat mahtuivat jopa allekirjoittaneella (Mira) suoraksi edessä olevan penkin alle, mikä on todellakin luksusta ja helpotti pitkää lentoa huomattavasti! Toisekseen stuertit pitivät meistä huolta kuin omista lapsista ja, toki kulttuurellinen juttu mutta kuitenkin, aina kysymykset ja vastaukset alkoivat tai päättyvät sanoihin “darling” ja “love”, mitkä tietysti hymyilyttivät ainakin meitä. Siitä mieleen koneessa oli myös kaksi muuta suomalaista ja oho ne istui meidän edessä! Hauska hetki muuten oli se kun yksi stuerteista tajusi meidän kaikkien olevan Suomesta ja kysyi tunnetaanko me toisemme ja molemmat porukat vastasivat suomalaisittain “ei”... ja siihen loppui se keskustelu tai tutustuminen, haha!

Kuten tuossa Hong Kongissa pähkäiltiinkin niin kyllä sieltä koneen leffatarjonnasta löytyi sekä Hobitit että LotRit (ja lauma muita Wetan tuotoksia) ja näille kaikille oli omistettu oma “New Zealands choice”-kategoria. Päädyttiin sitten pitämään LotR-maratonia, joskin nukuttiin kaksi tuntia ekasta leffasta ja enemmän tai vähemmän tokasta.. ja no kolmas jäi loppujen lopuksi katsomatta koska aika loppui, joten voikohan tätä nyt edes maratoniksi sanoa.. Yritys ainakin ja aika meni nopeasti!

Kiinalaisista päätellen tämä on Amsterdamista.

Sanotaanko niin että tämän reissun sisäistäminen on yhä kesken ja Aucklandiin laskeutuminen meni melko rauhanomaisesti, mitä nyt pientä friikkausta oli huomattavissa. Telttamme joutui paikallisen lain syynättäväksi, jottei se toisi mukanaan liiallista määrää suomalaista pask-.. maaperää ja romuttaisi koko maan ekosysteemiä. Takaisin saatiin se kuitenkin ja oli muuten superihanat virkailijat meitä vastassa! Ei melkein jännittänyt yhtään.. Ja siinä telttaa odotellessamme bongattiin ensimmäinen kääpiö!

Täs me ja Durinin väkeä!

Kääpiöistä mieleen Air New Zealand on tehnyt kaksi Hobittiin liittyvää turvallisuusvideota, joista uudempaa saatiin ihastella tänään koneessa.. Tai siis eilen.

Jotain pikku naposteltavaa Hong Kongin loungessa.

Lentokentältä suunnattiin jonkun vihertaksin voimin City Garden Lodge-majataloomme, jonka räjäytimme kamoinemme alta puolessa tunnissa minkä jälkeen lähdettiin etsimään paikallisia puhelinliittymiä. Samalla matkaan lähti myös kaksi jäätävän kokoista tyynyä, pari makuupussia, makuualustat ja retkeilyastiasto. Nyt kun saadaan auto niin hankitaan sinne myös vedenkeitin ja sitten voidaan dorkailla luonnon armoilla! Tuli myös huomattua kuinka mäkinen kaupunki Auckland on. Kaikki kadut joko nousevat tai laskevat ja mäet ovat tosiaan jyrkkiä! Nimimerkillä hiking in new zeeealaand.

Käytiin tänään myös vähän Downtownissa tutkimassa ja nauttimassa kahvia.. ja etsimässä ruokakauppa, jota saikin hetken aikaa metsästää. Melko ajoissa kuitenkin palattiin takaisin majapaikkaamme koska väsymys alkaa ottamaan ylivaltaa. Nyt röhnötetään pienessä söpössä kämpässämme ja pohditaan mihin huominen meidät viekään..

Just äsken otettu kuva meidän ikkunasta just nyt.

Tässä mielentilassa ei kai ole muuta sanottavaa. Ainiin! Ehdittiin kävellä ehkä kilsa kun jotkut paikalliset pikkupojat halus meidän viskaavan niille niiltä karanneen pallon takaisin.. yli aika hurjan liikenneväylän. Siitä mieleen vasen kaista vaikuttaa jo nyt autottomana aika jännältä, liikenneympyrät sitäkin jännemmältä eikä sovi unohtaa sitäkään että ratti tulee olemaan tietysti väärällä puolella..

Nyt menemme nukkumaan koska en tajua enää itsekään tekstiäni.. Öitä! Tai siis.. hyvää päivän jatkoa!

Remember what Bilbo used to say...

“Remember what Bilbo used to say: It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”

Kuten edellisessä merkinnässä lupailtiin, seuraava (eli tämä) merkintä tulee Hong Kongista! Meillä on täällä vielä rutkasti aikaa ennen kun kone lähtee siinä 17:50 paikallista aikaa kohti Aucklandia! Nythän kello on tosiaan kahdeksan aamulla ja päivä on kai perjantai...

Täs me Amsterdamin koneessa!

Mitenkäs reissu sitten on alkanut? Värikkäästi ja monivaiheisesti, sillä ei me ehditty edes lentokentälle asti kun bussin ilmastointi (or something like that) alkoi savuttamaan ja meidän piti ulostautua bussista, ennen kuin se räjähtäisi tai mitään muuta yhtälailla arvattavissa olevaa. Oltiin kuitenkin ajoissa liikkeellä ja korvaava bussi saapui abouttiarallaa kymmenessä minuutissa joten ei kai siinä mitään. Paitsi, että ykkös terminaalin kohdalla tuon bussit ovet alkoivat valskaamaan että silleenkä. Kovasti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että huono päivä oli kuljettajalla eikä meillä.

Tekniikan ihmelapsia kuin olemme pällistelimme aikamme huulet pyöreinä automaatti check-iniä, mutta lopulta meillä oli liput käsissämme ja saatoimme siirtyä kansainväliselle alueelle ja sitä kautta pois Suomen maaperältä. I DID MY WAITING!!! 13 YEARSS!!! IN FINLAND!!!

Täs Mira ja superkallis Helsinki-Vantaan katkarapuleipä.

Katsellessamme ikkunasta Helsingin etääntyviä valoja tuli myös sanottua hyvästit suoraan sydämenpohjasta: ei tule ikävä.

Matkalla Amsterdamiin nautimme Finnairin tarjoamasta hienosta menusta: kämäistä kahvia ja vettä. Onneksi siinä lähtöhepulissa aika kului nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo heittämässä rinksaa Amsterdamin lentokentällä.

Amsterdamissa tietty portit olivat toisistaan melkein niin kaukana kuin mahdollista, joten päästiin siinä kivalle pikku aamulenkille.Suht helposti se löytyikin ja maamerkkinä toimi lauma aasialaisia, jotka olivat löytäneet jo tiensä portille.

"Me ja miljoona kiinalaista! Ha ha! Hei kiinalaiset, miten menee?"
"No Kiinaan menee! heheHAHHAHAA!"
Ja niinhän sitä mentiin.

Damista Hong Kongiin meidät kuljetti Cathay Pacific Airways. Heti aluksi tarkistettiin, että tavarat olivat selvinneet vaihdosta ja olivat edelleen menossa mukana. Hyvä tietää, etteivät kamppeet ainakaan Euroopan kamaralle jääneet! Kyllä tuli kahdelle idiootille turvallinen fiilis ja meistä pidettiin hyvä huoli koko lennon ajan. Tasaisin väliajoin oltiin tarjoamassa ruokaa ja kun Willun maha alkoi vetää ripaskaa siinä kävi sitten useampikin stuertti kiikuttamassa karkkia, vettä ja oksennuspusseja sekä antamassa hyviä neuvoja. Oli turvallisempi olo kuin Suomen arvauskeskuksissa... Willun osalta lähes koko matka meni torkkuen siinä Mira jutteli ikkunapaikalla istuvan hollantilaisen duden kanssa, joka oli menossa yllättämään tyttöystävänsä Filippiineille. Lisäksi Mira katseli Hobittia mikä ei tässä vaiheessa enää ketään jaksa yllättää... (Tässä välissä oli tauko kun tajuttiin, että screenillä vipeltää kiivin poikasia ja Uuden-Seelannin maisemia). Mutjoo, seuraavaksi Air New Zealandin kyyditsemänä kohti Aucklandia ja kuka tietää, ehkä päästään vielä matsaamaan katsellaanko lennolla Hobittia vai Sormusten herraa...

Täs me Honkkarin loungessa.

Nyt ollaan tosiaan Honkkarissa asti. Passin ja laukkujen tarkastukseen jonottaessa Willu sattui vilkaisemaan ikkunasta pihalle ja tipautti leukansa polviin. Mira lagasi hetken ja mietti, että onpa jännän muotoisia pilviä ennen kuin tajusi, että siellä lasin toisella puolella aamunhämyn ja pilvien seassa avautui kaunista ja jylhää vuorimaisemaa. Vastaavaa onkin luvassa seuraavat pari kuukautta ja Uuden-Seelannin vuorijonot tuskinpa vain häviävät loistossaan noille, jotka nytkin voimme nähdä ikkunasta.

Tällä hetkellä istuskellaan Plaza Premiun Loungessa ja vedetään napaan kaikkea, mihin käsi vain yltää. Vähän hämmentää, että täällä on ihan helkkarin hiljaista ja rauhallista mikä ei oikein vastaa kuvaa Hong Kongista, vaikka varmasti tuolla kaupungissa meininki onkin erilainen. Tuntuu vain vaikealta käsittää, että ollaan nyt selvitty tänne asti. Alle vuorokausi niin ollaan perillä!

P.S. Meidän bloggeri on tällä hetkellä kiinaksi! o.o

"Mun sielu valuu korvasta ulos kuin öljy Pirkan pakastepizzasta"

Noniin! Tällä hetkellä vaikutamme (välihuomautus verbistä "vaikuttaa", josta tuli juuri nyt mieleen korvavaikutus. Kertonee jotain juttujen tasosta ja huom. samassa paikassa ollaan oltu n. puolitoista tuntia) Pasilassa. Hämmentävää on se että Mira on lähtenyt tälle reissulle jo kahdesti ja Willu ei kertaakaan, mutta ei se tahtia haittaa! Huomenna poistumme Pasilasta viiden aikoihin aamulla ja klo 8.15 lähdemme kohti Amsterdamia, jonka kautta kurvaamme siis Hong Kongiin ja sieltä viimein, noin 40 tunnin jälkeen, Aucklandiin. Juttujen tasoa ajatellen sääliksi käy niitä raukkoja, jotka ovat päättäneet huomenna matkustaa Amsterdamiin..

Tunnelma on epätodellinen, lagaava, jännittynyt, hilpeä, mielenvikainen, klonkkumainen, hysteerinen, friikahtava, epätoivoinen, pelokas, odottavainen, toiveikas, tärinäätäynnä, vapinaa vaativa, äänekäs, vaikertava, älämölöinen, yliääninen, ei-yhtään-anteeksipyytävä, satumainen, riskialtis, kuolemanhaluinen, huuruinen, pizzanhajuinen, rasvainen, panikoiva, kahvinmakuinen, pinkki, itsekäs, antivittuuntunut, leijuva, löllyvä, onnekas, unelmoiva, haaveileva, hobittimainen, kääpiön kokoinen, melkein kuin hautaan olisi menossa, spoilaava, hupsahtava, itsetuhoinen, (moi äidit), nariseva, lennokas, vittuileva, HUOPAAN KÄÄRIYTYNYT, varoittava ja ennen kaikkea sellainen dreams coming true-fiilismäinen. Sounds about right, right?

Laukut on pakattu ja valmiina lähtöön. Kohta isketään kaikki paperit kondikseen ja sitten aletaan varmaan katsomaan Hobitin kakkososan extroja, koska.. noh, mitäs muutakaan sitä nyt sitten voisi tehdä tässä odotellessa?

Thirteen years!! ... In Finland!!

Tänään jo sanottua;
"Mun sielu valuu korvasta ulos kuin öljy Pirkan pakastepizzasta."
"Tää on vähän kuin Nuuskamuikkunen ois.. lähtee etelään talveksi."

Ei tässä nyt oikein muuta tällä hetkellä! Seuraavan kerran kun päivitämme, päivitämme varmaan Hong Kongista käsin ja silloin on toivottavasti jo jotain muuta sanottavaa kuin litanja adjektiiveja. Ainiin! Jos haluat että tehdään jotain hauskaa tai ääliömäistä liittyen Hobittiin ja Sormusten herraan niin jätäppäs kommenttia niin voidaan ehkä jopa yrittää toteuttaa asioita! Esimerkiksi voidaan etsiä se THE paikka, missä Legolas sanoi "They are taking the hobbits to Isengard" ja toteuttaa kyseinen pätkä kyseisellä paikalla.. if you know what we mean? Ehdottakaa niin katsellaan mahdollisuuksien mukaan mitä tehdään!

Nyt me aletaan katsoa niitä Smaugin extroja ja puimaan kysymystä siitä miksi Jackson pihtaa Dain Ironfootia. Heippa ja nähdään Hong Kongissa!

Oh no someone's at the door

"Losiin? Vau, kai te meette jollekin keikalle? Siellä on varmasti jotain, mikä saa kaikki täällä kiehumaan kateudesta."

Kysymyksen muoto on vaihdellut, mutta todella moni on tätä kysynyt kun olemme puhuneet reissumme osuudesta Californiaan. Joka kerta olemme vastanneet myöntävästi, vaikkei varmaa tietoa olekkaan ollut siitä mitä bändiä menisimme katsomaan ja milloin. Monet kiinnostavat bändit eivät tuntuneet olevan kiertueella LA:ssa samaan aikaan meidän kanssa, mutta ajatus tuntemattomasta paikallisesta bändistä ei ollut lainkaan huono.

photo: here

Kunnes sitten kolmisen viikkoa sitten selaillessani facebookkia naamalleni lätkähti ilmoitus. Hardcore Superstarilla olisi keikka legendaarisessa Whiky A Go-Go:ssa. Katselin ilmoitusta, mietin miten hienoa olisi olla kyseisellä keikalla ja miten Suomeen ei taaskan ole tiedossa keikkaa, vaikka eihän sillä sinänsä väliä ole koska olen lähdössä täältä pois yli kolmeksi kuukaudeksi.

Sitten sen iski. Katsoin keikkapäivää: 24. tammikuuta, kaksi päivää sen jälkeen kun olisimme Miran kanssa rantautuneet Losiin.

Tarpeetonta sanoakaan, että siitäkös riemu repesi. Onhan se hieman hassua, että ensimmäisen varmistunut keikkamme Losissa on HCSS, joka on lähtöisin tuosta Pohjanlahden toiselta puolelta, naapurimaastamme Ruotsista siis. No, ei tässä mitään koska molemmat tykkäämme bändistä erittäin kovasti ja jokusta keikkaa aikaisemmin todistaneena voin sanoa, että toimii livenä erittäin hyvin! Ja kaikista Losin keikkapaikoista pääsemme todistamaan bändiä juuri Whiskyyn, ei siis voi todellakaan valittaa.

Hieman ehdimme kuumotella, mitenhän käytännössä saisimme liput. Pienen tutkiskelun myötä kuitenkin huomasimme, että tiketit sai ostettua kätevästi netin kautta ja tulostin pölläytti ne syliin, kuin mille tahansa suomalaiselle keikkapaikalle e-tikettiä ostaessa. Kätevää kuin mikä, nyt tarvitsee vain pitää liput tallessa keikkapävään asti. Päiväkin on mitä sopivin, sillä ehdimme toipua enimmästä aikaerosta ja hieman katsella myös ympärillemme. Mitä mainioin tapa aloittaa LA:n valloitus! Katsellaan, jääkö HCSS ainoaksi keikaksemme Losissa vai eksymmekö vielä useammallekin.

We’ll ride in the gathering storm

Eilen oli taas sarjassamme jännä päivä, koska ensinäkin oli kaksi viikkoa lähtöön ja toisekseen kuin kohtalon iskusta Hobitin liput Wellingtonin ensi-iltaan tulivat myyntiin aika liki puoli yksitoista illalla Suomen aikaan. Sattumaa? Alamme hiljalleen uskoa siihen ettei sellaista asiaa kuin "sattuma" ole olemassakaan. Joka tapauksessa, nyt olemme kaksi onnellista suomalaista jotka pääsevät todistamaan Hobitin ensi-iltaa Embassy Theatressa, paikoilla E27 ja E28!

Me ollaan noi kaks vihreetä.

Yllä näette screenshotin meidän varaussysteemistä hetkellä, jolla varailtiin lippuja. Nyt heitänkin kysymyksen ilmoille, koska.. Miksi tuo yksi rivi on kokonaan varattu täyteen? Pihdataanko meiltä taas jotain, mitä meille ei vielä ole kerrottu? Onko Jacksonillä jokin ässä hihassa vai onko pari fania vain innostunut hankkimaan liput samalta riviltiä?

photo: here

Tuo lippujen varaaminen jännitti etukäteen ihan sairaasti, koska viime vuonna Willu sai käydä aika taiston suomalaisfaneja ja Finnkinoa vastaan saadakseen varattua liput Finnkinon sivujen kautta Smaugin ensi-iltaan. Ja tottakai me ajateltiin että Wellingtonin teattereissa olisi vähintään vastaava ryysä ellei sitten pahempikin, koska kyse nyt on kuitenkin Wellingtonista. Ja sitten kun kello tuli puoli yksitoista.. Liput Embassyyn eivät tulleetkaan myyntiin! Vähän sitä paniikki ehti nostaa päätään sen suhteen että ollaanko kuitenkin tehty jotain väärin! Onneksi ei kuitenkaan ja liput tulivat vain vähän myöhässä myyntiin.. Ja sitten kaikki sujuivatkin kivuttomasti, Willu sai liput varattua ja ehdittiin hetki pohtia paikkavalintojakin. Ilman mitään todellista kiirettä, vaikka paniikin ja innostumisen välissä sitä vähän hätiköitiinkin. Liput saatiin kuitenkin käteen ja nyt ollaan iloisia!

photo: here

Embassy Theatresta sen verran että moinen nimi saattaa kuulostaa LotR/Hobitti-faneille ainakin etäisesti tutulta, eikö vain? Kyseessähän tosiaan on se Uuden Seleannin leffateatteri, jossa Sormusten herrat ja Hobitit ovat saaneet suuret ensi-iltansa vuosien varrella.. Ja jonka ovilla Kuninkaan Paluu ja Odottamaton Matka viettivät world premieriään. Joten pitkä odotus palkitaan taas tässäkin kohtaa!

photo: here

Tehtiin nyt sitten niin että saavutaan Wellingtoniin tiistaina 9.12 ja vietetään siellä aina sunnuntaihin saakka. Yövytään yhdessä paikallisessa hotellissa ja fiilistellään kaikkea sitä Hobitti-hulabaluuta mitä tämä trippi tuo tullessaan! Jos ei mitään muuta niin ravataan leffassa ja nautitaan siitä tosiasiasta että ollaan Keski-Maan sydämessä.