Plant your trees, watch them grow

Noniin nyt kun idiotismista on hieman toivuttu (hah lol) niin voidaan taas palata pohtimaan että mitäs me ollaan tehty parina viime päivänä. Kuvia nyt ei valitettavasti taaskaan ole mitenkään järisyttäviä määriä, koska järkkäri oli unten mailla ja sain sen ladattua vasta eilen. Mutta joo! Edellinen merkintä taidettiinkin kirjoittaa Nelsonin hippikommuunin eteisessä, seinään kytkettyinä joten siitä jatkakaamme!

Tuossa samalla kun istuttiin ja kirjoiteltiin tuota edellistä merkintää, muistimme että mehän lähdetään aamulla jo niin varhain ettei respa ole auki. Hyvä että tajuttiin, koska muuten Willun ajokortti olisi jäänyt hengailemaan Nelsonin Paradiso-hostelliin toviksi jos toiseksikin. Osoitettiin kuitenkin jonkinlaisia älynlahjoja ja menin sitten respaan kysymään että kuis.. Ja kiva setä respasetä sitten sanoi että vaihtaa meidän bussiliput niin että bussi tulee noukkimaan meidät aamulla siitä Paradison pihasta. Tämä tarkoitti sitä että saatiin nukkua hieman pidempään ja ajokorttikin pääsi palautumaan omistajalleen! Jee!

Illalla oli jossain jotkut bileet, joihin 3-4 meidän kämppistä lähti rälläämään.. mutta aamulla noista vain yksi oli kotiutunut. Ties mihin ne muut sitten olivat jääneet. Me kuitenkin noustiin reippaina, pukeuduttiin hippikuteisiin ja paineltiin syömään ilmaiset safkat ja etenkin juomaan ne ilmaiset kahvit. Tämän jälkeen saapasteltiin sinne Paradison pihalle komeasti puoli tuntia ajoissa, johtuen siitä että ollaan stressipyllyjä ja setä respasetä oli illalla sanonut että meidän on parasta olla siellä silloin kun bussi tulee koska jos ei olla niin bussi ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa. Ilman meitä. Iiks!

Selvittiin kuitenkin bussiin, jonka kyydissä sitten huristeltiin taas Blenheimin kautta kohti Pictonia. Kaikkien niiden Kingstonien ja Franz Josefin pikkukylien jälkeen Picton vaikutti melkeinpä suurelta kaupungilta, toisin kuin mitä se oli silloin edellisellä visiitillä ollut. Ja taas sitä kiertävät vuoret vaikuttivat nyt pikkunyppylöiltä Mount Cookin ja Southern Alpsien jälkeen.

Tämä löyty Pictonin terminaalista ja Willu sekos.

Pictonissa meillä oli aikaa sellainen 2,5 tuntia ja koska meidän LotR-tour varaus ei ollut mennyt läpi niin juostiin sitten samantien paikalliseen i-siteen itkemään että mitä me tehdääään.. Ja kiva täti saittitäti sitten ystävällisesti soitteli pariin paikkaan ja hommasi meille sellaisen kokopäivä-tourin keskiviikolle. Maksoi vaan 15 dollaria enemmän kuin se meidän puolenpäivän tour mitä yritettiin itse hommailla, joten uu! Ja päästään teelle Rivendelliin, kelatkaapa sitä!

Tämän jälkeen kirmattiin sitten ulos sieltä i-sitesta ja tajuttiin ettei meillä ole yöpaikkaa enää keskiviikon jälkeen ja bussi Tongariroon lähtisi aamusta.. Mutta tämäkin hoitui sitten kun päästiin Wellingtonin päädyn hostelliin.

Nää on kuulemma läskipalloja :3

Laivamatka meni oikein mukavasti, vaikka huutavia kakruja tuntui olevan joka nurkalla. Syötiin Fish&Chipsit ja hengailtiin.. Ja kun rantauduttiin Wellingtonin satamaan, oltiin sitten kauniisti väärässä paikassa nimittäin autokannella. Sieltä me sitten kirmattiin hissin avuin takaisin ylös odottelemaan että meidät turvenuijatkin vapautettaisiin Wellingtonin ihmeelliseen maailmaan. Kivasti meni 2 dollaria maksava bussikin suoraan melkein hostellin pihaan, joten ei tarvinut tällä kertaa vedellä painavia laukkuja perässä pitkin maita ja mantuja!

Ei, tämä ei ole meidän hostelli vaan hieno rakennus.

Hostellilla saatiin tosiaan yksi lisäyö kun kauniisti pyydettiin, minkä jälkeen vallattiin yksi kahden hengen huone käyttöömme ja räjäytettiin kamamme. Mitään jännää emme eilen enää duunailleet, muuta kuin kävimme kaupassa ruokaa ostamassa. (Btw. Lake Townin theme soi päässä varmaan viidettä päivää). Sitten lahnattiin ja harrastettiin hieman käsitöitä, iskemällä uusia pätsejä meidän turistilaukkuihin! Ja sitten mentiinkin tutimaan joskus yöllä.. vain jotta aamulla voitaisiin herätä siihen että joku dude tekee remonttia meidän käytävässä. Yhyy!

... say what?

Tiedättekö muuten miten kaksi typerää nörttituristia saa harrastamaan liikuntaa? Iskemällä kuusikerroksisen hostellin rappuihin LotR ja Hobitti-julisteita. Tuli vähän juoksenneltua tänään, mutta koska kamera ei ollut mukana niin ette saa niistä todisteita. En juokse toista kertaa, kaikella rakkaudella. Sitäpaitsi Thorin on alemmissa kerroksissa.

Ne läks mukaan! Muahhaahaha!

Mussutettiin tuttuun tapaan aamiaista, käytiin keittämässä kahvit alakerran keittiössä ja sitten lähdettiin hillumaan kaupungille. Oli meillä suuri päämääräkin, mutta eksyimme polulta yhteen levykauppaan josta käteen jäi Hobitin vikan osan soundtrackit ja koska en suostunut estämään Willua vaan päinvastoin rohkaisin sitä.. Se osti myös Sherlockin kakkoskauden soundtrackin. I'm not here to save you, darling, I'm here to destroy you..

Tywinin naama!

Levyostosten jälkeen kirmattiin sitten kohti 162 Cuba streetiä, jossa tuntui olevan vaikka ja mitä. Ainakin joka kerta kun tänään olen googlaillut jonkun mestan olinpaikkaa, se antoi osoitteeksi 162 Cuba streetiin. No anyway sinne kiiruhdettiin kuin Smaugin tuli pyllyn alla.. Vain jotta voitaisiin jäädä tutisemaan siihen ulkopuolelle hetkeksi, koska meni yksi Rhosgobelin pupu pöksyyn! Jännä miten tämmöiset jännät mestat aina jännittää ihan sikana!

Lopulta sitten uskaltauduttiin sisään. Ja puoli tuntia myöhemmin meidät heitettiin ulos sieltä. Kädet elmukelmuihin käärittyinä ja typerät virneet naamalla.. Ja hyvin hämmentyneinä siitä mitä juuri oli tapahtunut.

Plant your trees, watch them grow.

Okei vähän tarkemmin! Mentiin siis sellaiseen mestaan kuin ALC Speakeasy Tattoo, jossa viiksidude nimeltä Graigy Lee otti meidät viiksineen vastaan ja tosiaan, puoli tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli tammenterhot ihoa koristamassa. Kymmenen minuuttia meni per tatuointi, mikä on ihan käsittämätöntä! Mä siinä suunnittelin ottavani Willusta kuvan kun se kärsii, mutta rehellisyyden nimissä en ehtinyt kun se oli jo ohi! Vikkelä viiksidude.

Tikkarit ehdittiin jo syödä yhyy.

Ulos lentäessämme meillä oli mukana myös pienet paperipussit, jossa oli perus ohjeet, pari tarraa, esitelehtinen ja tikkari! Vähän kuin pienenä kun käytiin hammaslääkärissä ja sai tikkarin jos oli reipas. Oltiin kai sitten aika reippaita tapauksia, vai kuis?

Ensitöiksemme riennettiin tietysti paikalliseen apteekkiin, jonka jälkeen lagattiin yhdellä puiston penkillä hetki ja oltiin hysteerisiä. Ainiin! Tässähän on vielä yksi stoori kerrottavana tästä kyseisestä tatuointimestasta! Muistatte varmaan silloin kun käytiin Hobittilassa? No tämä viiksidude tykkäili silloin aika urakalla meidän Hobittila-kuvista minkä takia nyt tietysti tiemme vei juuri hänen luokseen. Ovela viiksidude. No mutta tästä voi päätellä että joko viiksidude on hyvin ovela tapaus ja aisti mahdolliset asiakkaat instan läpi tai sitten kyseessä on joku LotR-fani. Niin tai näin, ajateltiin sitten että jos kyseessä on LotR-fani.. ja meidän huonolla enkunääntämisellä se kuulisi “acorn” sanan vahingossa väärin ja iskisi meidän nahkoihin Aragornin naamat. Ja kelatkaa kun homma tosiaan oli ohi 10 minuutissa niin ei siinä olisi ehtinyt juuta eikä jaata sanomaan, olisi vain kohta huomannut että sun kämmenselkää tai rannetta koristaa Aragornin naama! Ja siis pelkkä naama. Olisi ollut.. noh, aika venkaa. Ei sillä etteikö Arska olisi kova jäbä mutta sen naama kämmenselässä? Oh..

Päätön Willu ja sen julisteet.

Aikamme friikkailtuamme, päätettiin sitten lähteä jostain metsästämään kahvia ja sellaisen jälkeen taas lähdettiin vain pyörimään kaupoissa. Ja otan täyden vastuun siitä että Willulta meni rahaa kaikkeen Doctor Who-sälään kuten kahteen julisteeseen. Käytiin parissa nörttikaupassa, jossa noita myytiin ja se yritti epätoivoisesti taistella vastaan mutta tuloksetta, koska sen korvanjuuressa sähisi pikkuruinen ääni.. “Do it.. you know you want it.. just do it.. do iiit...” Ja niin se osti pari julistetta. Tosin ostin mäkin Tywin Lannister-pinssin! Haha! Pelkkä naama. Tietysti.

Nyt lagaillaan meidän hostellihuoneessa ja kirjotellaan merkintää. Kohta lähdetään varmaan vielä kaupassa käymään ja sitten seuraa perinteinen paranoidi-yö uusien tatuointien kanssa. Huomenna tiedossa ehkä jotain jännää ja jos ei niin keskiviikkona viimeistään.. See ya! Muistakaa jättää kommentia chattiin tai merkintään, niitä on kiva lukea! 
 

Se on vähän niinku kuningas.. ston. Oho.

Noniin hyvää joulua nyt sitten vaan kaikille! Me ollaan vietetty nyt kaksi päivää pikkukylässä nimeltä Kingston, josta lisää myöhemmin.. Ensin täytyy jutskata hieman tuosta Queenstownista, jossa pyörähdettiin parin yön verran!

Tai no hypätäänpä ensimmäisenä välille Wanaka-Queenstown, jossa oli jälleen kerran pari "Oho katso lokaatio"-hetkeä. Köröteltiin sellaista pientä vuoristotietä pitkin ja alhaalla sitten virtasi sellainen kirkkaan sininen, aika iso joki. Samalla paikallinen bussikuski sitten selitti mitä kaikkea aktiviteettejä kyseisellä joella voikaan harrastaa.. Ja samalla mainitsi että jos kyydissä on LotR-faneja niin heitä saattaa kiinnostaa se tosiasia että kyseinen joki toimi Anduinina Sormuksen Ritareissa. Kaksi "Desolation is coming"-paitaista dudea bussin takapenkeillä oli taas haavit auki että mitä hittoaaah.. Ja sitten se kuvien räpsiminen alkoi kuten oikean nörttituristin arkeen kuuluukin.

Toinen "Oho"-hetki koettiin sitten kun lähestyttiin Queenstownia. Räpsittiin edelleen kuvia Anduinista kun bussikuski, joka selvästi haistoi LotR-fanit takapenkillä, huomautti että vasemmalla puolella kohoaa sellainen vuorijono kuin The Remarkables.. joka saattaa myöskin LotR-fanin silmään näyttää tutulta koska kyseessä on nyt sitten Mordorin vuoret. Turha ehkä edes sanoa että kaksi dorkaa oli saada sydärin siinä hetkessä ja kamerat sen kuin lauloivat!

(Tässä kohtaa tuli kirjoittamisessa pieni tauko koska Willu laittoi kännykästä soimaan sellaisen biisin kuin "Sons of Durin", jonka voitte kuunnella tuolta alhaalta. Ah!)

Anduin!

Queenstownissa meillä oli sitten sellainen leirintäalue kuin "Lake view holiday park" ja ajateltiin että no se on varmaan kivasti siinä järven vieressä.. No, mentiin aika metsään sillä kyseinen leirintäalue oli sellaisen pitkän, jyrkän mäen päällä. Ja sinne me taas raahattiin meidän matkalaukkuja kun muut karavaanarit ajoivat iloisesti lauleskellen ohi. Ei siinä, päästiin pian perille ja alettiin pystyttää telttaa. Ja sitten oltiin saada sydänhalvaus koska jostain kuului ääni, joka suomeksi kysyi meiltä että "mitä naapurit?". Kävi ilmi että vieressä kököttävässä pakussa punkkasi joku suomalaisdude, joka oli kuitenkin kadonnut siitä aamuun mennessä.. no more comments.

Great River aka Anduin!

Illalla päätettiin vielä harrastaa vähän aktiviteettejä ja lähdettiin sellaisella jännällä gondolalla vieressä olevan vuoren huipulle katselemaan vähän maisemia ja toivo pikkiriikkisestä kahvikupposesta takaraivossa. No kahvia ei saatu, mutta aika jäätävät maisemat kyllä. Siellä ne Mordorin vuoret taas kököttivät taivaan rannassa ja ylipäätään kyseisistä vuorista tuli koko Queenstownin juttu. On edelleen hieman pureskeltavaa siinä tosiasiassa että ne oli ihan oikeasti Mordorin vuoret (ja tässä tuli taas tauko koska Willu laittoi kännykästä biisin The Fallen.. Hobitin nähneet voi ehkä arvata kenen biisistä on kyse).

Anduin!

Gondolan jälkeen silpailtiin sitten Queenstownin keskustaan etsimään kahvia, jota ei sieltä ylhäältä enää siihen aikaan saatu, ja samalla kierreltiin kaikkia supermyöhään auki olevia matkamuistomyymälöitä niinkuin nyt turistien kuuluu. Liikkellä oli meidän lisäksi varmaan se tuhat aasialaisturistia. Kahvia saatiin eikä rahaakaan mennyt aivan hirvittävän kamalasti! Jossain vaiheessa illalla sitten rämmittiin takaisin teltalle ja friikattiin tavanomaiseen tapaamme hetki ennen kuin sitten nukahdettiin pylly vasten pyllyä.

Mordorin vuoret siellä tönöttää!

Seuraavana aamuna herättiin kauniiseen, paahtavaan aurinkoon joka muutti meidän telttaa paraikaa saunaksi. Willun ekat sanat sinä aamuna oli "Se on poissa!" eikä siitäkään sitten sen enempää. (Tässä kohtaa tuli tauko koska Willu soitti kännykästään biisin The Ravenhill..)
Niin siis! Aamulla päätettiin sitten vihdoin alkaa puhdistamaan meidän hamsterin häkeiltä haisevia matkalaukkuja paskaisista, Franz Josefin jälkeisesti märistä vaatteista; pestiin koko vaatekasamme, käytettiin ne kuivausrummussa ja sitten vielä leviteltiin kauniisti auringonpaisteeseen kuivumaan. Ja voi sitä ilon määrää kun vaatteet olivat vaihteeksi kuivat! Ihanaa! Te Anauta sitten odotellessa..

Pyykkien pesun jälkeen lähdettiin sitten kaupungille kahvia hamstraamaan, minkä jälkeen ostettiin myös paikalliset jäätävän kokoiset jätskitötteröt. Niitä natustellen suunnattiin sitten kiertelemään vähän Queenstown Gardensia ja pulahdettiinpa uimassakin.. Yllättäen, Mordorin vuoret siinä taustalla seisten mikä toi tähän uintireissuun omanlaisensa viban. Tämän jälkeen palattiin sitten etsimään safkaa ja.. no.. köh.. Saaaatettiin eksyä leffaan.

Noniin tuomitkaa jos haluatte, mutta käytiin siis taas katsomassa Hobitti. Se itku ei vaan lopu vaikka mitä tekisi! Nyt pakko sanoa että oli aika karu hetki kun kesken leffan tulee hiljaista.. Ja sopivasti puhutaan tammenterhoista. Meidän salissa vallitsee siis syvä hiljaisuus.. mutta viereisestä salista kuuluu kaikki äänet läpi! Ja siellä menee aikaisempi näytös samaisesta leffasta.. ja mikä siis tekee tästä karua niin se että viereisessä salissa (spoiler) Thorinia paraikaa tapettiin! Ja meillä puhuttiin tammenterhoista!! Camoon! Not cool, man, not cool!

Leffan jälkeen ryömittiin taas kerran takaisin teltalle, itkettiin hetki ja nukahdettiin. Aamulla pakattiin sitten tavaramme, latailtiin akkumme ja lähdettiin viemään matkalaukut lokeroihin missä ne saivat hengata sen nelisen tuntia ennen kuin meidän bussi kohti Kingstonia lähtisi. Sillä välin me käytiin uimassa toistamiseen ja ostamassa jouluksi ruokaa.. Mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska Kingstonissa mikään ei ollut auki joulupäivänä.

Btw. täällä ei voi kävellä edes korukaupan ohi ilman että bongaa jotain Hobittiin liittyvää; nyt on ilmeisesti ilmestynyt jotain uusia official koruja eri korukauppoihin myyntiin ja sellaisia oli esillä yhden Goldfield-nimisen korukaupan ikkunassa. Ai saakeli.. Hetki piti rohkeutta kerätä mutta lopulta syöksyttiin sisään tutkimaan niitä ja aijai! Jänniä asioita saattaa vielä tapahtua ennen kuin täältä lähdetään..

Eilen siis saavuttiin tänne parinsadan asukkaan pikkukylään nimeltä Kingston ja iskettiin teltta pystyyn kaikkine kauniine joulukoristeineen. Pakko sanoa että Kingston-nimestäkin väännettiin sellainen (taas tauko koska Willu laittoi kännykästä biisin To the Death...) asia ilmi, minkä vain typerät nörttituristit voivat vääntää ja se meni jotakuinkin näin; "Kingston.. öhöhöh.. Se on vähän niinku kuningas. Ja sit se on niinku ston..e.. oho."

Mordorin vuoret!

Willu yrittää tappaa mua tässä samalla soittamalla noita The Battle of the Five Armiesin soundtrackin biisejä. Nyt soi Courage and Wisdom. Kuulemma toimii mun personal DJ:nä. Thanks dude.

Eilen me ei oikeen muuta sitten tehtykään kun lagattiin ja hengailtiin.. Ja löydettiin Sormusten Herran kaks ekaa osaa VHS:nä täältä mestan tv-huoneesta! Ja samalla nousi kriisi siitä että mihin Kuninkaan Paluu on viety! Yhyy!
No juu elikkäs.. Tänään me sitten otettiin jalat alle ja lähdettiin kävelemään tonne korpeen ja katselemaan kauniita maisemia. Arviolta joku kymmenen kilsaa tuli talsittua vuorten välissä. Asutusta eikä autoja näkynyt missään! Eikä kuulunut mitään muuta kuin lintuja ja tuuli. Se oli kuulkaas nyt sitä itseään se. Aivan tajuttoman kaunista!

Kun jalat oli sitten kulutettu puhki, päästiin takaisin teltalle. Vaihdettiin uikkarikuteet päälle ja lähdettiin joulu-uinnille siihen samaan järveen missä pulikoitiin eilen ja toissapäivänäkin! Nyt vaan pulikoitiin täällä järven eteläkärjessä. Uinnin jälkeen sitten keiteltiin nuudeleita ja valloitettiin tämä tv-huone. Nyt täällä pauhaa BotFA:n soundtrack ja aika-ajoin kuuluu jotain Wilhelm's Screemiä etäisesti muistuttavia rääkäisyjä. Eikai tässä sen enempää? Hieno joulu anyway!

We’ll ride in the gathering storm

Eilen oli taas sarjassamme jännä päivä, koska ensinäkin oli kaksi viikkoa lähtöön ja toisekseen kuin kohtalon iskusta Hobitin liput Wellingtonin ensi-iltaan tulivat myyntiin aika liki puoli yksitoista illalla Suomen aikaan. Sattumaa? Alamme hiljalleen uskoa siihen ettei sellaista asiaa kuin "sattuma" ole olemassakaan. Joka tapauksessa, nyt olemme kaksi onnellista suomalaista jotka pääsevät todistamaan Hobitin ensi-iltaa Embassy Theatressa, paikoilla E27 ja E28!

Me ollaan noi kaks vihreetä.

Yllä näette screenshotin meidän varaussysteemistä hetkellä, jolla varailtiin lippuja. Nyt heitänkin kysymyksen ilmoille, koska.. Miksi tuo yksi rivi on kokonaan varattu täyteen? Pihdataanko meiltä taas jotain, mitä meille ei vielä ole kerrottu? Onko Jacksonillä jokin ässä hihassa vai onko pari fania vain innostunut hankkimaan liput samalta riviltiä?

photo: here

Tuo lippujen varaaminen jännitti etukäteen ihan sairaasti, koska viime vuonna Willu sai käydä aika taiston suomalaisfaneja ja Finnkinoa vastaan saadakseen varattua liput Finnkinon sivujen kautta Smaugin ensi-iltaan. Ja tottakai me ajateltiin että Wellingtonin teattereissa olisi vähintään vastaava ryysä ellei sitten pahempikin, koska kyse nyt on kuitenkin Wellingtonista. Ja sitten kun kello tuli puoli yksitoista.. Liput Embassyyn eivät tulleetkaan myyntiin! Vähän sitä paniikki ehti nostaa päätään sen suhteen että ollaanko kuitenkin tehty jotain väärin! Onneksi ei kuitenkaan ja liput tulivat vain vähän myöhässä myyntiin.. Ja sitten kaikki sujuivatkin kivuttomasti, Willu sai liput varattua ja ehdittiin hetki pohtia paikkavalintojakin. Ilman mitään todellista kiirettä, vaikka paniikin ja innostumisen välissä sitä vähän hätiköitiinkin. Liput saatiin kuitenkin käteen ja nyt ollaan iloisia!

photo: here

Embassy Theatresta sen verran että moinen nimi saattaa kuulostaa LotR/Hobitti-faneille ainakin etäisesti tutulta, eikö vain? Kyseessähän tosiaan on se Uuden Seleannin leffateatteri, jossa Sormusten herrat ja Hobitit ovat saaneet suuret ensi-iltansa vuosien varrella.. Ja jonka ovilla Kuninkaan Paluu ja Odottamaton Matka viettivät world premieriään. Joten pitkä odotus palkitaan taas tässäkin kohtaa!

photo: here

Tehtiin nyt sitten niin että saavutaan Wellingtoniin tiistaina 9.12 ja vietetään siellä aina sunnuntaihin saakka. Yövytään yhdessä paikallisessa hotellissa ja fiilistellään kaikkea sitä Hobitti-hulabaluuta mitä tämä trippi tuo tullessaan! Jos ei mitään muuta niin ravataan leffassa ja nautitaan siitä tosiasiasta että ollaan Keski-Maan sydämessä.

High above the clouds somewhere

Jokainen vannoo joskus tekevänsä jotain, mikä tuntuu mahdottomalta. Kuulija nyökyttää päätään ja antautuu tarinaan täysillä mukaan, vaikka molemmat tietävät, että kyseessä on pelkkä korkealentoinen haave joka ei ehkä milloinkaan toteudu. Se ei ole väärin, unelmat antavan tavoitteita ja niiden avulla on mahdollista kivuta edes vähän korkeammalle kuin jos tyytyy vain siihen, mikä on helposti saavutettavissa.

Joskus kuitenkin käy niin, että tällainen haave jää pakottamaan selkärankaa niin sitkeästi, ettei kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä toteuttamaan sitä. Kaksi vuotta sitten syntyi ajatus, jonka lähtökohtana oli ajatus ”Jos joku toinen, niin miksemme mekin?”

Kuluneet sanonnat ovat usein niitä tehokkaimpia, siksi käytän tässä niistä yhtä. Tämä blogi kertoo siitä, miten mahdottomasta lähdettiin tekemään mahdollista.

On epäoikeudenmukaista antaa sana rakkaus vain ihmisten väliseen käyttöön. Ilman rakkautta J.R.R. Tolkienin luomaa ja Peter Jacksonin upeasti tulkitsemaa maailmaa kohtaan emme olisi nyt tässä, valmiina seikkailuun ja edessämme kaksi kuukautta Uudessa-Seelannissa ja kuusi viikkoa USA:n länsirannikolla. Lentolippuja ostimme osapuilleen kuukauden välein toukokuusta heinäkuuhun, yksi matkaväli kerrallaan. Hieman tavallisesta poiketen, ostimme lentoliput takaperin järjestyksessä. Ensimmäisenä paluuliput Los Angelesista Helsinkiin, sitten Aucklandista Los Angelesiin ja viimeisenä liput Helsingistä Aucklandiin. Välilaskukohteita riittää, samoin lentoyhtiöitä joten koettavaa ja nähtävää riittää varmasti paljon jo pelkän matkanteon osalta.

Se mikä oli mahdoton haave 27. marraskuuta vuonna 2012 on nyt toteutumassa, sillä päivälleen tasan kaksi vuotta Hobitti: Odottamaton matka –elokuvan premieren jälkeen suunnistamme Uuteen-Seelantiin nähdäksemme Hobitti –trilogian viimeisen osan siellä, missä Tarun sormusten herrasta heräsi eloon yli kymmenen ja Hobitti kaksi vuotta sitten. Nyt kolmen elokuvan mittainen tarina on päättymässä ja jos Jacksonia on uskominen, ei Keski-Maa enää herää eloon valkokankaalla. Me haluamme lähteä paikanpäälle todistamaan, miten tarina viedään loppuun ja kokea elämämme seikkailun, johon kaksi suosikkitrilogiaamme on meidät yllyttänyt. Ja vaikka Jacksonin osuus Keski-Maassa päättyisikin, tulee se aina olemaan osa Uutta-Seelantia.

Tämä on meidän matkamme sinne ja takaisin.