This quest is ours and ours alone

Tänään oli kaunis päivä. Satoi taas vettä ihan vitusti.. ja kaksi idioottia juoksenteli pitkin Wellingtonia päättömästi kuin Durinin pojat. Syy tähän on Middle of Middle-Earthin järjestämä Custome Trail, joka piti sisällään hienoja hotelleja, museoita, leffateattereita, lentokentän ja paikallisen Stockmannin. Siis että mitäkö?

Let's hunt some dwarves!

Pohjustetaanpa vähäsen; tuossa Hobitin ensi-illassa pyöriessämme bongattiin Bomburin, Bofurin ja Bifurin asut aulassa ja yläkerran kahvilassa. Oltiin että vaau ja vähän ehkä mietittiin jo silloin että missä on Thorin, Fili ja Kili.. ja mikseivät he ole Embassyssa kun aika isossa osassa elokuvaa kuitenkin ovat. Eilen sitten käytiin siellä Roxy Cinemassa, jossa meitä vastassa oli Ori, Nori ja Dori. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida; asuja on levitelty pitkin kaupunkia? Nähtiinhän me pari haltia-customeakin Te Papa-museossa jokunen päivä takaperin. No sitten vähän googleteltiin.. ja sen myötä seuraavan päivän aktiviteetti alkoi muodostua.

Täs me yhen hotellin seiskakerrokses.

Huom. Teksti sisältää Viiden armeijan taistelu-spoilereita, joten jos et ole leffaa vielä nähnyt (niin häpää) lue omalla vastuulla.

Willu kuolee.

.. I can't even.

Kyseessä on siis Middle of Middle-Earthin järjestämä Custome Trail, joka tarkoitti sitä että 13 kääpiötä ja pari muuta dudea oli levitelty pitkin kaupunkia. Saatiin Tourist Infosta kyseisen trailin kartta ja sitten lähdettiin juoksemaan.. Ainiin muuten! Tauriel oli kyseisessä infossa, joten siitä tämä metsästyksemme sitten alkoi.

Tauriel

Toinen kohteemme oli sitten Info-pisteen Taurielin jälkeen West Plaza Hotel, joka sijaitsi aika liki infoa vastapäätä. Syöksyimme sisään ja bongasimme ensitöiksemme Balinin.. joka leffassa istui itsekseen nurkassa itkemässä kun Thorin alkoi sekoamaan, vältteli kaikkia Thorinin päätöksiä ja.. hymyili aina niin ymmärtäväisesti. Unohtamatta sitä että se bondaa kokoajan Bilbon kanssa.

Balin

Kolmas kohteemme oli Grey streetillä sijaitseva Intercontinental Wellington, joka.. on ilmeisesti Wellingtonin ainoa viiden tähden hotelli. No syöksyttiin sinnekin sisään vettä valuen ja hysteerisinä. Löydettiin sieltä, ahhahha, Gandalf the Grey! Gandalf ja Gandalfin kyseenalaiset ajoitukset ja alituinen myöhästely (“The wizard is never late...”) on ollut tänään kuuma puheenaihe, koska hei.. se piippu. Nyt vähän tahdikkuutta kiitos, vaikka ajatus kiva olikin.. tai jotain.

Gandalf

Seuraava kääpiö oli sitten Gimlin isä, master Gloin, joka löydettiin Ibis Hotellista. Jälleen kerran aika hieno hotelli kyseessä.. mutta kuten aina, respa ei ollut meistä moksiskaan vaan tuntuivat tottuneen jo siihen että Hobittifaneja syöksyy aika-ajoin sisään, friikkaa.. ja juoksee ulos. Gloiniin kannattaa BotFA:ssa kiinnnittää huomiota etenkin leffan alussa, jolloin nähdään kääpiöt ensimmäisen kerran kiellekkeellä katselemassa Smaugin aiheuttamaa tuhoa Järvikaupungissa. Kääpiöparka tuijottaa vain aneemisesti eteenpäin eikä miestä voi siitä syytääkkään, koska onhan tuon velipoika tuhon keskellä.. eikä varmuutta takaisin perheen luokse pääsemisestä oikein ole, mikäli Smaugia ei saada alas.

Gloin

Seuraavaksi löydettiin herra Reppuli shoppailemasta paikallisessa Stockmannissa yhdessä joulupukin kanssa. Ihmeellistä kyllä, jengi jonotti enemmän Joulupukin luo kuin Bilbon. Se hämmensi hirvittävästi. Jaa mitä Bilbo tekee leffassa? No on esim. Päähenkilö ja masentuu loppuelämäkseen koska menettää tärkeän ystävän elämästään. Jouduttuaan ensin seuraamaan ja kokemaan kuinka kulta ja Arkkikivi ajoivat tuota ystävää hulluksi. Btw. Se ystävä ei ole tuo turisti kuvissa.

Bilbo Reppuli

Ja sitten matkamme jatkui Rydges hotelliin, joka on ilmeisesti voittanut pystin poikineen. Ja siellä hän oli. Seisoi ylväänä vitriinissä. Melko päättömänä tosin, mutta kuitenkin majesteettisena. King under the Mountain. The one dwarf I could follow. The one who has the only right. Thorin Oakenshield. Oho suomenkieli katosi. Koska spoilereista on varoitettu niin voinemme iloksemme todeta ääneen; Kun Thorin kuolee, hän tietää tasantarkkaan mitä tekee. Hän voisi ehkä pelastaa itsensä ja jatkaa Ereborin kuninkaana, mutta sen sijaan hän päättää tappaa Azogin ja varmistaa ettei tuo enää tapa jengiä. Siitäkin huolimatta että se tulee maksamaan myös hänen oman henkensä. Can we die now? Nope.
If more people value home above gold.. the world would be a merrier place.

Thorin Oakenshield

Seuraavaksi löydettiin sitten Thorinin uskollinen ystävä ja henkivartija, joka on seissyt miehen vierellä alusta saakka; Dwalin. Hän seisokeli jättibootseissaan James Cook Hotel Grand Chancellorissa. Jälleen kerran respa ei edes sanonut meille mitään kun rynnättiin aulaan.. muut turistit tosin vähän hämmästelivät meitä ja seisoivat kaiken lisäksi meidän ja Dwalinin välissä. Aargh! Dwalinista voisi nostaa vaikka mitä esiin.. kuten sen keskustelun Thorinin kanssa, minkä jälkeen Thorin lähtee haahuilemaan kultalattialle. Mutta sen sijaan nostetaan esiin kohtaus, jossa Bilbo hyvästelee kääpiöt; siellä meidän kovis räpyttelee silmiään oikein todenteolla ja kieltäytyy selvästi itkemästä. Miehet eivät itke.

Dwalin

Sitten me lähdettiin Legolasin kanssa kahville! Tämä olikin taas ostoskeskuksen tavoin hieman hankalampi löytää.. ainakin jos satut olemaan yhtä tyhmä kuin allekirjoittaneet. Seisottiin nimittäin kyseisen rakennuksen edessä ja tuijotettiin sitä viereistä pienempää rakennusta ihmetellen mihin suuntaan pitäisi lähteä. Willu ihmetteli myös kuinka tuijottamamme talo on valkoinen, mutta kartassa olevan kuvan rakennus on musta.. Ja sitten fiksuina olentoina käännettiin päätä 45 astetta oikealle.. ja tajuttiin että siinä vieressähän se oikea rakennus seisoo. No ei siinä sitten vielä kaikki vaan kierrettiin kyseinen rakennus ympäri, koska ei löydetty ovea. Lopulta kuitenkin päästiin sisään, saatiin kahvit ja istuttiin sitten Legolasin kanssa sumpeille. Btw. Legolasin ja Bolgin taiston päätös oli aika pähee.

Legolas Greenleaf

Radagast löytyi Museom Art Hotelista.. tai siis sen ulkoseinässä olevasta näyteikkunasta, koska ilmeisesti kyseisen lafkan työntekijät eivät halunneet riesakseen kaiken maailman tahmaisia Hobittifaneja. Tätäkin saatiin muuten myös hetki metsästää, mutta ei läheskään niin kauaa kuin tuota Legolasia.. Radagastilla on muuten eriparikengät jos joku ei ole huomannut! Aika söpöä. Ja sen asu hämmensi aika jäätävästi, koska se näytti niin laihalta ja oudolta ilman partaa.

Radagast the Brown

Ja sitten olikin ongelmallisin haasteemme tähän mennessä.. ja oikeastaan ylipäätään, koska meidän piti löytää Copthorne Oriental Bay-hotelli. Ensin käveltiin tietysti ihan sairaasti kyseisen hotellin ohi, koska ihasteltiin merta ja hoilattiin LotR-musaa samalla kun mietittiin kuinka kiivetään Mount Victorialle. Sitten piti tallustaa takaisinpäin ja lopulta löydettiinkin oikea ovi.. Rynnättiin taas sisään, katsottiin pikaisesti ympärillemme aulassa.. ja juostiin ulos pakokauhun vallassa. Aulassa ei näkynyt ketään vitriiniin sullottua Keski-Maan asukkia! Kamalaa! Hetki siinä sitten panikoitiin ja pohdittiin että mitäs nyt, mutta sitten päätettiin että mennään rohkeasti kysymään siltä respatytsyltä että onko niillä sattumoisin Bard täällä jossakin. Kuinka yllättävää ettei respaneiti ollut yhtään yllättynyt ja oikeastaan vastasi kysymykseen jo ennen kuin ehdittiin sitä täysin esittääkkään.. Bard löytyisi hotellin seiskakerroksesta ja sinnekkös me sitten kiiruhdettiin. Melko akward moment etten sanoisi. Bard kuitenkin löytyi, friikattiin pikaisesti, otettiin maisemapose.. ja juostiin uudestaan ulos.

Bard the Bowman

Seuraavaksi otettiin bussi alle ja suunnattiin kohti Wellingtonin lentokenttää, josta pitäisi löytyä kaksi melko suosittua raatoa. Toisesta oli myös scale double jotakuta haltiatytsyä varten. Fili ja Kili, kuten arvata saattaa. Mitä heistä nyt pitäisi sanoa? “Täs on veitsi.. täs on kääpiö.. katso hetki.. oho.” Ja niin se menee. Filikin muuten tuntuu tietävän mitä tekee sillä hetkellä kun lähettää Kilin alempia kerroksia tutkimaan ja suuntaa itse ylös. Ja se sydäntäsärkevä “Run!”? Shokki. Kili taitaa siis olla tästä ylväästä suvusta ainoa, joka ei tiedä todella mitä tekee.. vaikka yritys onkin kieltämättä kova. Huomaatteko? Osataan jo heittää läppää tästä.. ehhe.. eheheh.. ehheheh.. heee... Help us?

Kili ja Kilin scale double

Fili

Lentokentältä bongattiin myös juttuja Custome Trailin ulkopuolelta; katossa Filin ja Kilin yläpuolella lenteli kaksi jäätävän kokoista kotkaa joista toinen oli epäilemättä Gwaihir Tuulenruhtinas. Ainakin niin luultaisiin ja sillä kotkalla Gandalf sitten lenteli. Kotkat oli ilmeisesti sijoitettu lentokentälle kakkos-Hobitin myötä.. ties millä logiikalla, mutta kuitenkin. Tarkalleen otettuna joulukuussa 2013 mikäli jotakuta nyt kiinnostaa.

Kotkat ja Gandalf

Kotkista oikealle lähtiessämme, löydettiin katosta jälleen jäätävän kokoinen otus, tällä kertaa Klonkku ja fisuja sen riemuna. Klonkku ripustettiin kattoon tai seinään ensimmäisen Hobitin myötä silloin ennen premiereä 2012. Se on 13 metriä pitkä ja sen avulla Wellington alkoi muuntautua hiljalleen Keski-Maaksi.. Ja nyt täällä tosiaan tunnutaan elävän juuri sitä itseään.

Klonkku.. vai Smeagol?

Kolmantena saatiin tapella muiden turistien kanssa Smaugista, joka oltiin lätkäisty Check-In-alueelle vasta viime kuussa joten oikein tuore lohari oli kyseessä! Kyseinen patsas on 75% oikean Smaugin koosta eli aika iso, muttei kuitenkaan vedä vertoja leffojen ruhtinaalle. Sen silmä reagoi aina kun joku käveli ohi ja seurasi sitä katseellaan.. eli aika creepyä, eikös? Sir Richard Taylor, jonka tiellä me eilen siis seisottiin, on sanonut että Smaug on Wetan suurin luomus eikä sitä käy tietysti kieltäminenkään!

Smaug ja kaks turistii

Lentokentän jälkeen lähdetittiinkin sitten viimeiseen kohteeseemme, joka muuten sijaitsi sopivasti kotimatkalla The Embassy Theaterilta hotellille. Jännä sattuma. Yhtään ei suunniteltu tätä etukäteen tai mitään. Jokatapauksessa! Kuka puuttuu? Oin! Siellä se seisoskeli CQ Hotel Wellingtonissa. Täytyy muuten mainita nyt että Oinhan siis kuolee myöskin Hobittien ja LotRien välissä olevan kuudenkymmenen vuoden aikana ja hänen turmiokseen koituu Morian järvessä uiskenteleva lonkeromörkö. There is no grave.

Oin

Sitten tapahtui hassuja! Jotain mitä kukaan ei varmasti voi uskoa todeksi! Riennettiin päät kolmansina jalkoina takaisin The Embassylle, ostettiin liput Hobittiin ja oho.. taas istuttiin salissa. Haisten valkosipulilta ja parkuen silmät päästämme. Taas. Ja pakko sanoa että Miralla on yllään jokin paha "märkä sukka"-kirous, koska sillä on jokaisella Hobittikerralla ollut märät sukat ja märät kengät.

“I AM GARLIC... I AM.... DEATH!!!!”