Ai että Lontoossa sataa paljon vai? |
Ensin nostimme varuiksi kaikki Wetalta ostetut kamat yläsängyille turvaan siltä varalta että vesi ylettyisi polviin kun saavutaan takaisin kotikoloomme. Sen jälkeen tungimme kamerat ja kännykät muovipusseihin ja sulloimme ne käsilaukkuihin. Ai sateenvarjot tai sadeviitat? Kumpparit? Ehei kuulkaas, ei me sellaisia harrasteta. Vedettiin ylle normykuteet + eilen jo valmiiksi kostuneet takit.. ja sitten lähdettiin käpöttelemään tienviertä pitkin kahden kilsan päässä sijaitsevaan "keskustaan" ja siellä olevaan West Coast Wildlife Centreen.
Hassua sinänsä, vesisade ei aiheuttanut pienintäkään vitutusta, toisin kuin mitä se olisi Suomessa aiheuttanut. Lähinnä meitä vain nauratti ajatus siitä että rämmitään vesisateessa Uudessa Seelannissa.. ja kuinka kaikki paikalliset katsovat meitä varmasti kuin hulluja, mitä me tietysti ollaankin. Tästä mieleen, eilen respatäti sanoi ettei heillä ole ollut aikaisemmin ketään turisteja Suomesta. Ollaan siis kaikin puolin uniikkeja juuri nyt, jee!
Tässä ne Sumuvuoret meidän takapihalla. |
Toinen ainiin, joka unohtui eilisestä merkinnästä! Kun posoteltiin Greymouthista Franz Josefia kohti niin yhtäkkiä bussi pysähtyi keskelle ei-mitään ja me katsottiin ikkunasta että ooow söpö koissu! No, bussikuski sitten käveli sen luo.. ja antoi sille jonkun putkilon (.. Weta?) ja käveli pois. Koissu katseli hetken ja kirmasi sitten iloisesti pois putkiloineen. Siinä oli bussillinen turisteja (tai ainakin me ja pari intialaista) haavit auki että mitä juuri tapahtui. Mutta normypäivä selvästi!
Takaisin tähän päivään. Wildlife Centressä sitten kiva naisihminen vei meidät ja neljä muuta tutustumaan kyseisen lafkan toimintaan. He siis yrittävät pelastaa Kiwi-lintuja sukupuutolta hakemalla munia luonnosta, pitämällä niitä hautomokoneissa ja sitten kun ne kuoriutuu niin hetken ajan lämpökopeissa.. Ja sitten kun ne ovat hieman kasvaneet, heidät viedään johonkin saarelle jossa ei ole mitään uhkatekijöitä. Siellä kiwivauvat saavat sitten kasvaa ja oppia luonnon tavoille.. Ja sitten heidät siirretään varsinaisille elinalueille kun niiden mahdollisuuksista selviytyä ollaan varmempia. Syy tähän toimintaan on se että joku dorka joskus toi Uuteen Seelantiin jäniksiä ja sitten ne jänikset lisääntyi liikaa ja jotta niitä olisi pystytty kontroloimaan niin joku toinen dorka sitten keksi tuoda maahan jonkin näätäeläimen pitämään jänöt kurissa. No tämä näätäeläin sitten keksikin että kiwin potka on hyvää ja helppoa ruokaa, joten se alkoikin saalistaa kiwejä. Nyt edelleen täällä yritetään päästä eroon niistä näätäeläimistä ja samalla pelastaa kiwejä sukupuutolta.
Ykstoistaviikkonen Matatiki-vauva |
Tämä meidän opas sitten kertoi mitä kaikkea he tekevät ja lopulta vei meidät katsomaan kahta pikkuista, uinuvaa kiwivauvaa. Toinen oli 15 päivää vanha ja toinen 11 päivää, ja he elivät vielä niissä lämpökopeissa. Sieltä ne sitten siirrettäisiin ilmeisesti vielä sellaisiin aitauksiin, joita saatiin myös käydä katsomassa. Siellä pari isompaa kiwiä sitten viipotti menemään maata tonkien.
Wildlife Centren jälkeen ulkona satoi tottakai edelleen. Lähdettiin käymään parissa ihkussa turistikaupassa ja sen jälkeen juostiin valuttamaan itsestämme litroittain vettä paikallisen Supermarketin lattioille. Ostettiin vähän safkaa täksi päiväksi ja huomiseksi aamuksi.. Ja lähdettiin sitten kipittelemään takaisin mökkiämme kohti.
Näkymät ulos meidän ikkunasta. |
Mökille päästyämme oltiin sitten kuin uitettuja rottia ja taisi maininta Piisamirotastakin tulla esiin jossain vaiheessa. Nyt istutaan täällä ja pohditaan josko meidän nettiyhteys ja kone pystyisi pyörittämään meille Netflixistä paria hassua leffaa, jossa jotkut dudet hyppii pitkin vuoria..
"It is raining, Master Dwarf, and it will continue to rain until the rain
is done. If you wish to change the weather of the world, you should
find yourself another wizard."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti