Tänään heräilimme kuudelta aamulla siihen, kun jokin merkillinen piipitys hakkasi tietään korvakäytävää pitkin tärykalvoja kiusoitellen aina rihmaston hämyisempiin kulmiin asti. Jossain vaiheessa tajuttiin, että kyseessä oli herätyskello ja että pitäisi saada perseitä ylös sängystä. Hetki meni tunnustellessa mikä raaja kuului kellekin, kunnes lopulta saimme kammettua ruhomme ylös sängyn pohjalta. Siinä sitten viime hetken pikapakkaamiset ja muut valmistelut, ennen kuin otimme matkalaukkujen pyörät allemme ja kurvasimme kohti Napierin bussipysäkkiä ja siitä bussiin kohti Welligtonia.
Willu ja kahvi ja laukku ennen tuunailuu.
Täs on vähän Rohan-henkee
Napierissa aamu oli kaunis ja aurinkoinen, mutta mitä lähemmäs Wellingtonia pääsimme sitä sumuisemmaksi ja tuulisemmaksi ilma muuttui ja satunnaista tihkusadettakin ropisi bussin ikkunoihin. Maisemat olivat taas vaihteeksi mielettömiä, vaihdellen kumpuilevista pelloista jylhiin kallioihin ja vuoristovirtoihin.
Misty Mountains
Joku Anduinin tyylinen joki mut ei kuiteskaa
Welligtoniin saapumista voisi jälleen kuvata erääksi reissumme käännekohdista, kyseessä on kuitenkin Uuden-Seelannin pääkaupunki ja lisäksi kaikki LotR:ien ja Hobittien studiokohtaukset on kuvattu täältä, joten Wellington on erittäin tähdellinen osa Keski-Maata. Tämä tuli todistettua myös kaupungin info pisteellä, jossa oli kaikkea pientä Keski-Maa aiheista sälää myynnissä, kaikenlaisia esitteitä ja mainosteita sekä kaiken kruununa Gandalf -patsas, jonka kanssa piti tietysti ottaa yhteispose.
Täs Kankku ja Willu
Täs Kankku ja Mira
Menin nyt hieman asioiden edelle. Ennen info pistettä ehti tapahtua kaikkea pientä jännää. Ensinnäkin Wellington hämmensi koollaan sellaisten pienten kaupunkien kuten Rotoruan, Taupon ja Napierin jälkeen, vaikkei se koollaan Aucklandia voitakaan eikä ole maailman mittapuulla muutenkaan järin suuri. Uuden-Seelannin mittapuulla voidaan kuitenkin puhua suht isosta kaupungista. Teitä ja risteyksiä riitti ja julkinen liikenne on tehnyt come backin sen oltua liki olematonta kolmessa edellisessä kaupungissa. Hämmentävää sinänsä, että reitti matkakeskuksesta hotelille oli suoraa tietä koko matkan.
Joku random joki
Misty Mountains
Ja kyllä, meillä on nimenomaan hotelli, siinä missä aikaisemmin ollaan puhuttu vain hostelleista ja telttamajoitukselta. Pelkkä hotelliin kirjautuminen oli hämmentävä tapahtuma, hostelleihin mentäessä kun on yleensä avaimet lätkäisty käteen ilman suurempia kommervenkkejä. Nyt meiltä löytyy ensimmäistä kertaa jääkaappi, juomalaseja, vedenkeitin, pikakahvia ja muuta pientä, silitysrauta ja -lauta, televisio sekä oma vessa, josta löytyy myös kylpyamme. Kyllä nyt kelpaa sunnuntaihin asti oleskella. Myös aamiainen kuuluu hotellin hintaan, joten ei sitä tarvitse metsästää jostain 3,5 kilsan päästä kuten Taupossa.
Vasemmas reunas joku myssy joka aina tiellä.
Meiän jännä huone
Hotellilla aikamme lagailtua lähdimme tosiaan siellä info pisteellä käymään ja kunnon turisteina tuli taas tehtyä pikku ostoksia... Infosta tsuipailimme katsastamaan missä Embassy Theatre sijaitsee ja sitten kiinalaisen ravintolan ja lähikaupan kautta takaisin hotellille. Hotellilla harrastimme vähän pieniä käsitöitä, Willun äiti voi siellä Suomessa olla ylpeä kun uusavuton natiainen harrasti ompelemista ensimmäistä kertaa varmaan viitentoista vuoteen. Eikä edes mennyt mitenkään hirveän vituilleen!
Täs Willun pussukka
Täs Miran pussukka
Suihkusta ei enää kuuluu veden liplatusta, joten ilmeisesti se on meiksin vuoro kohta puoliin käydä huuhtomassa matkahiet nahasta. Katsellaan missä välissä saatte nauttia seuraavasta merkinnästä... Jos meistä ei kuulu mitään pitkään aikaan niin luultavasti Hobitti 3 teki tehtävänsä ja ajoin meidät suohon josta ei päästy enää ylös.
ps. kuvat nyt instasta suurin osa, koska tänään ei oikein saatu mitään ihmeempiä kuvia muuta kuin sumuisista vuorista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti