Sinä, minä ja pikku Pummi!

Toissapäivänä ei tapahtunut mitään. Tietysti allekirjoittanut täytti vuosia ja sitä juhlistettiin lahnaamalla kotona katsomassa telkkarista tulevaa Marvel-maratonia, joka piti sisällään Avengersin, Thorin ja Captain American. Ja kaikki vissiin kolme kertaa. Eli sainpahan hei synttärilahjaksi viitisen minuuttia Richard Armitagea, not bad!
Käytiin me myös syömässä hampparit In-n-Out Burgerissa ja ne oli aika hjuvat! Ja jengiä oli sikana liikkeellä.

Eilen sitten olikin jännittävämpi ja reilusti tuskaisempi päivä. Herättiin joskus yhdeksän aikoihin, heitettiin vaatteet niskaan ja rynnättiin Starbucksiin hakemaan ruokaa ja kahvia. Jouduttiin tosiaan vaan hakemaan ne sieltä, koska mesta oli täynnä jengiä eikä mahduttu istumaan mihinkään. Jäätiin sitten syömään puiston penkille nom-nom-juusto-hedelmä-crackers-sekoituksiamme. Ja Willua hermostutti mun puolesta niin paljon että se viskoi kahvinsa pitkin puistoa.. twice.

Viimeinen ehtoollinen

Aikamme sapuskaa mutusteltuamme, lähdettiin sitten bussilla kohti Long Beachia. No nyt muistatte ehkä aikaisemmista merkinnöistä että käytiin "randomisti" pari kertaa Long Beachilla aikaa tappamassa.. No ei kyse ollut ihan randomeista kerroista vaan visitoitiin Kari Barba's Outer Limitsissä varaamassa aikaa tatuoinn(e)ille.

Silloin ekalla kerralla kun käytiin, käytiin vain hölisemässä Matt-nimisen duden kanssa siitä että haluttaisiin tatuoinnit ja saatiin selailla Outer Limitsin artistien kirjasia ja valita mieleisemme artisti. Päädyttiin sitten molemmat portrait-tatuointeihin erikoistuneeseen Jhoniin, jolle sitten varattiin keskusteluaika seuraavaksi päiväksi. Jhonin kanssa puhuttiinkin sitten siitä että haluaisin tatuoinnin oikeaan jalkapöytääni, mihin herra rohkaisevasti totesi että se on "the most painfull spot in a human body". Nyökkäilin siinä vaan että joojoo ei mitää, kyl mä kestän. Ja tämän jälkeen alettiinkin metsästää oikeaa kuvaa, minkä haluaisin. Lopulta päädyttiin sitten varaamaan aika parin viikon päähän, minkä jälkeen lähtiin Willun kanssa himaa kohden.

Ainiin! Hauskaa on se että Matt meni kirjoittamaan mun varauspaperiin Gollumin sijaan "Gobum" ja nyt ollaan naurettu GoBumia koko kaks viikkoa. Mene pummi? Okei thanks. Ja sitten eilen toisessa paperissa luki Golem... Matt.. vähän yritystä hei!

Gobum!

Eilen sitten tosiaan tassuteltiin Outer Limitsiin, puhuttiin vielä hetkonen Klonkusta Jhonin kanssa ja pistettiin kuva vielä kerran uusiksi. Alunperin jalkaan oli tarkoitus tulla koko Klonkku, mutta päädyttiin sitten vaan naamaan jotta pystyttäisiin keskittymään yksityiskohtiin paremmin. Kyllä Jhon ehdotti sitäkin että vaihdettaisiin paikkaa, mutta pitäydyin tässä most painfull spotissani.

Kun mallikuva saatiin iskettyä nahkaani.. Jhon lähti syömään ja jäätiin kuin knallit kalliolle hetkeksi. Ei siinä mitään, Jhon palasi hyvin nopeasti ja alkoi pistämään kaikkea kuntoon. Samalla joku toinen mestan artisti tuli siihen hehkuttamaan kuinka Gollum on siisti ja jouduttiin sitten selittämään yhteisvoimin Jhonille että onko Gollum hyvä vai paha hahmo ja mitä sormus tekee. Tämä toinen artisti sitten huomautti siitäkin kuinka mun on kuulemma vaan pakko laittaa toiseen jalkaan joskus joko kala tai sormus. Njaa jää nähtäväksi sitten.

Half way there!

Ah niin! Siinä pölistessämme, Jhon myös kertoi kuinka oli vahingossa sattunut Hollywoodiin samana päivänä kun siellä oli Battlen ensi-iltakarkelot ja jäänyt sinne sitten randomisti seisoskelemaan ja ihmettelemään mitä tapahtuu. Ja päätynyt sitten kaikkien näyttelijöiden kanssa yhteiskuviin ja ties mitä. Näinkö kohtalo taas iskee meitä munille? Melkein oltiin kateellisia. Siis melkein. Ei yhtään siis. Jos, niin korkeintaan ihan pikkasen. Ja se raukka ei tunnistanut sieltä kuin Orlando Bloomin...

.. ja sitten se valkoinen muste...

Lopulta sitten alkoi nakutus. Ja hämmennyin ensin melkoisesti, koska se ei tuntunut oikeasti missään! Ehdin jonkun aikaa miettiä paria asiaa; kusettiko Jhon minua sille painfull spotillaan?  Iskikö joku puudutusainetta koipeeni ilman että tajusin? Miksi mun pikkuvarvasta kutittaa ihan sairaasti?
Ensimmäiset 2-3 tuntia menikin aika mukavasti hieman aika-ajoin nipistellen. Mutta sitten taas se katala viimeinen tunti iski ja tajusin että Jhon ei kusettanut, kukaan ei iskenyt puudutsainetta koipeeni ja kyllä, pikkuvarvasta kutittaa koska jalka on tosiaan täynnä hermoja. Willulla oli tosin hauskaa. Mulla ei siinä kohtaa enää niinkään.

Photobottom! hehe

Kyllä, jalkapöytään tatuoinnin ottaminen sattuu ihan saatanasti. Tatuointia alettiin tekemään jalkaterästä eli tuosta varpaiden juuresta, jossa ei tuntunut miltään. Mutta mitä ylemmäs sitä sitten noustiin, sitä enemmän jalka oli vain nahkaa, luuta ja niitä hermoja.. Ja sitä tuskaisammaksi homma muuttui. Ehdollistuin myös siihen että eniten suriseva neula aiheuttaa myös eniten kipua, joten aina kun se pärähti päälle niin valmistauduin jo siihen että kooohta sattuuu! Ja sitten se saatanan "valkoinen muste", joka isketään aina viimeiseksi. Vihaan sitä, koska se sattuu niin pirusti.. Mutta ah kun se tuo nätin lisän tatuointiin. En vaihtaisi sitä.

Lopulta neljän tunnin taiston jälkeen, Jhon ilmoitti vain että "done!" ja hymyili sitten pirullisesti kun meiksi siinä kokosi itseään pöydällä. Eipä siinä, oikein oikein kaunis Klonkku koivessa lohdutti kyllä! On se vaan niin nätti. Matt tuli sitten katsomaan lopputulosta ja totesi että on kyllä makee, mutta että hän ei ottaisi noin isoa tatuointia jalkapöytään. Ehkä pienen, mutta ei niin isoa. Ja Jhon oli samaa mieltä. Olihan se aika.. kiva kuulla kahdelta isolta mieheltä näin jälkikäteen että ne ei suostuisi samaan. Ei se nyt niiiiin paljon sattunut, miehet hyvät!! Hah!

Valmis dude koivessani. Gobum, Golem, Klonkku, Pummi.. rakkaalla lapsella monta nimeä.

Jhon sitten otti vielä pari kuvaa Klonkusta minkä jälkeen ohjeisti vielä perushoito-ohjeet.. Kertoen myös ettei saisi nyt kävellä iiihan kamalan paljoa, koska on aika liikkuvaisessa paikassa nyt sitten. Pitänee siis maata tässä nyt vaan vuodepotilaana pari päivää ennen kuin torstaina on sitten pakko nostaa perse ylös penkistä. Mut hei! Aivan törkeen siistiä! No regrets! On se vaan komea mies koivessa.

Vähän tähän loppuun taustaa; Klonkku nyt edustaa nimenomaan LotRia ja sitä miten se on vaikuttanut mun elämään. Opettanut kaikkea, osoittanut suunnan elämässä.. ohjannut elokuva-alalle ja no, oikeaan suuntaan. Alunperin tarkoitus oli laittaa sille sormus käteen ja pistää se sneekyilemään eteenpäin, mutta noh.. ideat muuttuu mutta perustarkoitus pysyy. Klonkku lisäksi kuuluu nimenomaan jalkaterään, koska se edustaa myös eteenpäin menemistä. Siinä teille syvällisyyttä! Hah! Nyt meen pitämään Luihua hyvänä, heippa!

He's my friend and a whole lot more!

Hei! Kerrankin jotain kerrottavaa koska ollaan oltu nyt enemmän tai vähemmän jännän äärellä kaksi päivää! Ei siis olla vaan lahnattu ja oltu tekemättä mitään, köh.. No ehkä vähän sitäkin, mutta ollaan myös hilattu pyllyjämme pitkin Losin katuja! Whii!

Eilen olikin rankkaa kun piti herätä jo yhdeksältä aamulla ja yrittää jotenkin raahautua juomaan kahvia ja sitten taas bussein ja metroin lähteä suuntaamaan kulkua kohti Wilshirea. Samalla hyräiltiin vähän Denver the last dinosaurin tunea. Sanooko Denver muuten kenellekään mitään?

No aikamme bussissa istuttuamme, saavuttiin lopulta oikealle pysäkille ja siitä sitten käveltiin aikamme johonkin Museum Squarelle tai vastaavalle. Meinattiin ensin mennä väärään museoon, koska niitä oli siellä jokunen, mutta lopulta nähtiin mammutteja jumittuneina tervakuoppaan ja löydettiin tämän johtolangan myötä Page Museumiin.

Page Museum on nyt siis sellainen mesta, mikä keskittyy jääkauteen ja nähtiin paljon sapelihammastiikereiden ja mammuttien ja ties minkä sukupuuttoon kuolleiden otusten jämiä. Jännää tässä oli nyt tietysti se että nuo kaikki luut oli kaivettu esiin tämän museon alapuolella sijaitsevasta terva.. voisiko sitä nyt sanoa tervapelloksi tai kammioksi tai mikä nyt olikaan. Joku semmonen.

Meidän museossa hillumisemme alkoi sitten sopivasti kierroksella, jossa meille kerrottiin että seisoskellaan paraikaa tuollaisen tervapellon päällä ja että alueelta on kaivettu esiin miljoonia fossiileja, isompia ja pienempiä aina mikrokokoisiin saakka. Yksi ihminenkin näiltä tervapelloilta on löytynyt!

 

Yleisesti näitä tervajutskia kai kutsutaan kuopiksi tai.. lammiksi tai mitä vielä, mutta opas kertoi senkin että oikeastaan "tervakuopat" on enemmänkin ihmisten tekemä juttu eikä niitä ilmeisesti juurikaan ollut jääkaudella. Eläimet, joiden luita näistä tervakuopista on kaivettu, eivät suinkaan hukkuneet tai uponneet tervaan vaan jäivät yksinkertaisesti jumiin. Opas kertoi että jäätävän kokoisen mammutin tarvi astua neljän tuuman verran tälläiseen tervaläjään ja siihen se sitten jäi, päätyen joko kuolemaan nälkään tai sitten villipetojen lounaaksi. Joskus toki kävi niinkin että nämä villipedot sitten aterioimisensa jälkeen jäi nekin kiinni ja se siitä sitten. Toivottavasti oli maittava viimeinen ateria.

Sisällä kierreltiin sitten aikamme ja nähtiin noita näistä pelloista tai kuopista ylös kaivettuja luurankoja. Kun koko museo sitten oli kierretty läpi, päätettiin nälissämme lähteä etsimään jotain sapuskaa. Sellaistakin saatiin napaamme ja sen tuoksinnassa tajuttiin että oltiin samaisella kadulla kuin pahamainen nörttikauppa Potter-teemoineen eli The Whimsic Alley. Willun kartta tosin väitti että se on kuuden ja puolen kilsan päässä joten uskottiin vahvasti ettemme joudu sen armoille vielä.. Mutta sitten se pomppasi ihan yllättäen vastaan ja oltiin että.. apua. Sisään kuitenkin oli asteltava.

The Whimsic Alley.. Se tosiaan keskittyi enimmäkseen Potteriin ja sieltä löytyi vaikka mitä Potter-krääsää, joista hienoimmat oli taikasauvoja ja tupien väreillä höystettyjä kaulahuiveja/pipoja. Ainakin näin äkkiseltään muisteltuna. Allekirjoittanut tosin osti vain pienen kirjan, Book of Spellsin. Tosin niin paljon nähtävää kaupassa oli jo pelkästään Potterin osalta että sinne on pakko mennä uudestaankin vielä, ihan jo senkin takia että sisäistettävää on ja paljon.
Siinä missä mä kykenin liikkumaan kaupassa Potter-sälien ja Game of Thrones-sälien seassa, Willu jumittui aika liki pieneen huoneeseen joka oli omistettu Sherlockille ja Doctor Wholle. Ostipa se itselleen jäätävän kokoisen kahvimukinkin Doctor-teemalla. Ja Sherlockin naama-pinssin. Muuta ei mukaan lähtenyt, ei ainakaan vielä. Siisti mesta kyllä! Ehkä ensi kerralla uskalletaan/tajutaan ottaa kuviakin siitä.

Kotiuduttiin sitten joskus, lahnattiin ja lopulta nukahdettiin. Tänään saatiin nukkua pitkään, minkä jälkeen olikin sitten mukavaa lähteä Starbucksin kautta jälleen kohti Hollywoodia. Tänään käytiin sitten Madame Tussaudsin vahanukkekabinetissa, jossa tavattiin paljon julkkiksia ja päästiin ihan iholle! Uh! Okei vahanukkeja tosiaan, mutta aivan törkeen aidon näköisiä! Ainakin suurin osa, osa näytti enemmän tai vähemmän pelottavilta.

Ensimmäisenä suunnattiin hissillä kolmoskerrokseen, josta löytyi kaiken maailman pop-muusikkoja aina Lady Gagasta One Directioniin. Willu halusi One Directionin kanssa yhteiskuvan, mutta se ei uskaltanut mennä sinne sekaan peläten että ne herää henkiin ja kuristaa sen. On kuitenkin perjantai kolmastoista ja silleen. Olisi aika epäonnista joutua One Direction-vahanukkejen takia hautaan.

Vähän aikaa pyörittyämme, alkoi tulla sitten meitä enempi kiinnostavia dudeja vastaan, kuten nyt vaikka.. Star Trekin dudet. Joku Wolverine. Sit oli kans Zorro. Ja Rocky. Ja länkkäreitä. Ja John Travolta. Ja Avengers-dudeja kuten Captain America ja Ironman. Ja joku dude kamelin kanssa.. Ja ties mitä jännää! Oli aika hauskaa, etten sanoisi.

Kierroksen jälkeen päästiin sitten katsomaan vielä animoitu Marvel-pätkä 4D:nä ja oli aika jännää kun joku räkii ruudulta sun naamalle tai hipelöi sun nilkkoja yh! Siinä seikkaili Avengers-dudet ja Spiderman ja tietysti Loki aiheutti hämmennystä. Aika hauska pätkä sekin!

Madame Tussaudsin jälkeen käytiin vielä Hot Topicissa, koska Willu halusi ostaa Doctor Who-mekon. Ja koska siellä on aina toinen tuote -50 prossaa niin mä menin sitten ostamaan Maraunders Map-mekon Potterista. Aika hienoja nekin! Tämän jälkeen sitten lähdettiin suuntaamaan kulkumme taas kotia kohti, jottei missattaisi viimeistä bussia ja jäätäisi Crenshawiin.

Eipä tässä kai muuta! Huomenna on ystävänpäivä ja täällä on jotkut pikkutyttökekkerit, joten lähdetään Redondo Beachille evakkoon ja Willu käy kuulemma uimassa. Palaillaan taas astialle! Heipa!

I wanna stay in the sun, I gotta have my fun

Heippa taas! Tiistaita meillä ei oikeastaan ole mitään jännää sanottavaa, muuta kuin että pestiin pyykkiä joten nyt meillä riittää taas puhtaita kalsareita. Ei niistä kuitenkaan sen enempää, joten siirrytään enemmittä jaarittelematta keskiviikkoon!

Aamulla ryömittiin sängystä ylös siinä yhdeksän pintaan ja saatuamme vaatteet niskaan ja kahvia nassuun lähdettiin seikkailemaan kohti Venice Beachia. Yllättävää kyllä ei eksytty ja päästiin rantakadulle suht kivuttomasti.

Venice olisi ehkä päässyt enemmän oikeuksiinsa kunnon turistirysäkaudella tai viikonloppuna, nyt paikalla oli meidän lisäksi vain kourallinen muita turisteja sekä enimmäkseen paikallisia. Kaupoissa oli vähän kaikenlaista mitä voi rantakadulta voi odottaakin löytävänsä ja koska asiakaskuntaa ei tosiaan ollut paljon, olivat kaikki myyjät meidän kimpussa ja juostiin sitten kauhuissamme karkuun aina kun joku tuli liian lähelle. Mitään ostettavaa Venicestä ei loppujen lopuksi löytynyt, paitsi tietysti jäätelöt! Omnom, oli hyvää ja sillai. Ja toki rantaviiva ja aallot olivat kaunista katseltavaa. Kun sitten oltiinkin mielestämme koluttu Venicen rantapuljut tarpeeksi perusteellisesti, lähdettiin tepsuttelemaan rantaa pitkin kohti parin kilsan päässä olevaa Santa Monicaa.

Ensimmäinen maamerkki Santa Monicassa oli isolla laiturilla kököttävä Pacific Park -huvipuisto, joka taisi olla meidän LA:n must do -listallakin. Jätettiin itse puisto nyt väliin, mutta tulipa ainakin käveltyä kyseisen laiturin ja sitä myöten koko huvipuiston ali. Oli aika venkaa kuunnella, miten huvipuiston laitteen hurisivat pään yläpuolella samalla kun aallot huuhtoivat jalkoja.

Santa Monicassa meillä olikin sitten vähän enemmän kauppoja käytävänä eikä noissa thank god myyjät käyneet kimppuun. Ja arvatkaa mitä? Käytiin peräti kahdessa nörttikaupassa ostamatta mitään! Okei, meiksin (Willun) piti ostaa yksi juttu Hot Topicista (kyllä, niitä on joka paikassa), mutta koska sitä ei Santa Monican liikkeestä löytynyt niin poistuin sitten liikkeestä tyhjin tassuin. Mutta yritetään uudestaan jossain toisessa Hot Topicissa!

Käytiin jossain välissä pätkäisemässä salaatit lounaaksi jotta saatiin vähän lisäenergiaa kauppojen kiertelyyn. Se taisi toimia, koska safkaamisen jälkeen raha lähti lätkimään taskuista huomattavasti sutjakkaammin. Mukaan tarttui jokunen riepu ja allekirjoittanut nappasi mukaan myös kahden ekan Hobitin soundtrackin. Smaugin onnistuin nappaamaan ihan Miran nenun edestä, kun tuoltakin se vielä hyllystä puuttuu. Äähää, ähäkutti!

Tässä vaiheessa oltiin kävelty jo aikasta paljon ja kellokin alkoi olla jo sen verran, että jos ei pikkuhiljaa alettaisi lyllertää kotia kohti oltaisiin pian taas jossain lähiössä jumissa, jotenka alettiin etsiä bussia joka veisi meidät oikeaan suuntaan. Hämmentävän helposti sellainen löytyikin ja huristeltiin sitten parin kulkuneuvon vaihdon kera takaisin Torranceen.

Kämpille palattiin taas kahvikupit kourassa ja nyt pärisee mukavasti. Eikai täs sit muuta, see yah!

Blunt the knives!

Noniin sitten Universalilta toivuttuamme, päätettiin seuraavana päivänä eli lauantaina lähteä taas Hollywoodia kohti. Käytiin ensin tietysti aamukahvilla Donutissa.. Mistä johtuen sitten varmaan kaikki aikataulut kusi ja kunnolla! Ensin myöhästyttiin ehkä minuutilla bussista ja jouduttiin odottamaan sitä joku puol tuntia. Sitten Crenshawissa odotettiin metroa parikyt minuuttia. Ja sitten metrot seisoi joka välissä ja ajateltiin ettei ikiiinä päästä perille. "We are never gonna reach the mountain, are we?" saatettiin kuulla pariin otteeseen.
Loppupeleissä matkaan menikin sitten melkein kolme tuntia.

Hollywoodissa suunnattiin sitten Sunset Boulevardilla sijaitsevalle Off Broadway Shoe Warehouseen, koska Mira aka minä tarvitsin uudet kengät. Jotkut sellaiset kivat avokkaat, mitkä sitten löysinkin ja superhalvalla. Saatte niistä kuvan ehkä ensi viikolla tai joskus kun jaksan ottaa.. No kenkäkaupan jälkeen suunnattiin ruksaamaan yksi asia must do-listamme LA-puolelta.. Nimittäin mentiin syömään IHopiin pannukakkuja! Willu söi jotaa persikkavadelmaa ja meiksi mansikkabanaania.. Ja niitä oli aivan tajuton läjä taas vaihteeksi. Ollaan viime aikoina mietitty että miksi LA:ssa on aina joko tajuton nälkä.. tai aivan jäätävä ähky. Johtunee näistä läjistä, mitä vedetään napaamme.

Aika pian IHopin jälkeen sitten suunnattiin metrolle ja taas kotia kohti, koska ei ollut enää mitään sen ihmeempää tekemistä.. Eikun joo! Käytiin Hot Topicissa aka siinä jäätävässä nörttikaupassa ja päästiin oikeesti ulos ostamatta mitään! Miettikää sitä! Ollaan aika hyviä.

Eilen sitten oli lahnauspäivä, koska bussit ei kulje sunnuntaisin. Päätettiin kuitenkin käydä kaupassa ja minä sitten vedin ekan kerran korkkarit jalkaan.. Enkä nyt näin julkisesti viitsi jakaa kuvaa siitä mitä isovarpailleni tapahtui, mutta sanotaanko että nahat lähti aika komeasti. Laastareita tuli ostettua laatikollinen ja huomenna täytynee antaa uusi mahdollisuus noille kengille. Ehkä laastareiden kera eikä ilman, hmmh..

Kaupasta ostettiin sitten kaikkea oleellista kuten suklaata ja kahvia, minkä jälkeen riennettiin päät kolmansina jalkoina kotiin peläten että ehkä kuitenkin British Academy Awardsit tuleekin suorana myös täällä.. Vaan saatiin huomata että ei tullut vaan jouduttiin odottamaan iltaan niiden suhteen. Ei siinä mitään, lahnattiin mukavasti päivä ja illalla sitten katseltiin brittien palkinnonjakoa hieman hämmentyneenä Boyhood-leffan pysteistä koska ei osattu odottaa niitä.

Ja sitten tähän päivään.. Huomaatteko muuten kuinka tämä on taas tälläinen pikainen emme-ole-tehnyt-mitään-jännää-päivitys? Haha! Tänään käytiin kuitenkin Downtownissa ja China Townissa pyörimässä. Ei siinäkään mitään sen jännempää tosin, koska vaan pyörittiin ympyrää eikä edes ostettu mitään. Muuta kuin salaatit! Ne oli aika hyvät pitkästä aikaa, nom nom!

Jännä elämä siis! Ja jumalauta tän talon koirasta tulee pian rukkaset koska tänään se oli kussut meidän peitolle!! We will skin that bastard!! Ei meillä muuta. Heippa!