Aamulla ryömittiin sängystä ylös siinä yhdeksän pintaan ja saatuamme vaatteet niskaan ja kahvia nassuun lähdettiin seikkailemaan kohti Venice Beachia. Yllättävää kyllä ei eksytty ja päästiin rantakadulle suht kivuttomasti.
Venice olisi ehkä päässyt enemmän oikeuksiinsa kunnon turistirysäkaudella tai viikonloppuna, nyt paikalla oli meidän lisäksi vain kourallinen muita turisteja sekä enimmäkseen paikallisia. Kaupoissa oli vähän kaikenlaista mitä voi rantakadulta voi odottaakin löytävänsä ja koska asiakaskuntaa ei tosiaan ollut paljon, olivat kaikki myyjät meidän kimpussa ja juostiin sitten kauhuissamme karkuun aina kun joku tuli liian lähelle. Mitään ostettavaa Venicestä ei loppujen lopuksi löytynyt, paitsi tietysti jäätelöt! Omnom, oli hyvää ja sillai. Ja toki rantaviiva ja aallot olivat kaunista katseltavaa. Kun sitten oltiinkin mielestämme koluttu Venicen rantapuljut tarpeeksi perusteellisesti, lähdettiin tepsuttelemaan rantaa pitkin kohti parin kilsan päässä olevaa Santa Monicaa.
Ensimmäinen maamerkki Santa Monicassa oli isolla laiturilla kököttävä Pacific Park -huvipuisto, joka taisi olla meidän LA:n must do -listallakin. Jätettiin itse puisto nyt väliin, mutta tulipa ainakin käveltyä kyseisen laiturin ja sitä myöten koko huvipuiston ali. Oli aika venkaa kuunnella, miten huvipuiston laitteen hurisivat pään yläpuolella samalla kun aallot huuhtoivat jalkoja.
Santa Monicassa meillä olikin sitten vähän enemmän kauppoja käytävänä eikä noissa thank god myyjät käyneet kimppuun. Ja arvatkaa mitä? Käytiin peräti kahdessa nörttikaupassa ostamatta mitään! Okei, meiksin (Willun) piti ostaa yksi juttu Hot Topicista (kyllä, niitä on joka paikassa), mutta koska sitä ei Santa Monican liikkeestä löytynyt niin poistuin sitten liikkeestä tyhjin tassuin. Mutta yritetään uudestaan jossain toisessa Hot Topicissa!
Käytiin jossain välissä pätkäisemässä salaatit lounaaksi jotta saatiin vähän lisäenergiaa kauppojen kiertelyyn. Se taisi toimia, koska safkaamisen jälkeen raha lähti lätkimään taskuista huomattavasti sutjakkaammin. Mukaan tarttui jokunen riepu ja allekirjoittanut nappasi mukaan myös kahden ekan Hobitin soundtrackin. Smaugin onnistuin nappaamaan ihan Miran nenun edestä, kun tuoltakin se vielä hyllystä puuttuu. Äähää, ähäkutti!
Tässä vaiheessa oltiin kävelty jo aikasta paljon ja kellokin alkoi olla jo sen verran, että jos ei pikkuhiljaa alettaisi lyllertää kotia kohti oltaisiin pian taas jossain lähiössä jumissa, jotenka alettiin etsiä bussia joka veisi meidät oikeaan suuntaan. Hämmentävän helposti sellainen löytyikin ja huristeltiin sitten parin kulkuneuvon vaihdon kera takaisin Torranceen.
Kämpille palattiin taas kahvikupit kourassa ja nyt pärisee mukavasti. Eikai täs sit muuta, see yah!
