This is where the chapter ends

No niin ihmiset, nyt ollaan monilta osin oltu one last time äärellä. Tämä on sellainen merkintä, joka on vähän väliä pitkin reissua pyörinyt mielessä. Sitä on suunniteltu ennakkoon ja hieman pelättykin, mutta nyt lopulta ollaan sen äärellä ja pitäisi keksiä jotain tyhjentävää, koska tämä on oleva tämän blogin viimeinen merkintä. Aluksi suunniteltiin tekevämme jotain vielä Suomesta käsin, mutta koska Kili the Laptop päätti vielä kerran nousta kuolleista ja antaa panoksensa tälle reissulle, päätimme me puolestamme antaa sille kunnian tuottaa viimeinen päivitys There and back again -blogiin.

Live long and prosper

Palataan nyt vielä pikaisesti pari päivää taaksepäin. Keskiviikkona me yritettiin kovasti päästä käymään Los Angelesin eläintarhassa koska meistä se olisi ollut kiva sulku ympyrälle, koska yli kolme kuukautta sitten Aucklandin eläintarha oli ensimmäinen turistikohde, jossa käytiin. No, kaikki mahdollinen kusi silmään koska ensinnäkin meidän olisi pitänyt taas varata matkaan se 2-3 tuntia... ei se sinänsä vielä mitään, mutta mokoman eläintarhan sivuilla luki, että eläimiä alettaisiin laittamaan nukkumaan jo neljän aikoihin päivällä. Että joo ja koska aamulla pitää saada kahvia, ruokaa ja muutenkin valmistautua oltaisiin saatu olla heräämässä joskus kuudelta, joten päätettiin jättää elukat sikseen. Sen sijaan painettiin vielä viimeisen kerran Hollywoodiin pääsääntöisesti vieraillaksemme Leonard Nimoyn tähden luona ja tekemässä kunniaa herran muistolle. Pariin jännään kauppaankin eksyttiin viimeistä kertaa... Myös meidän turistikassit on vihdoin vuorattu täyteen pätsejä, joten on sekin missio nyt täytetty.

Kengät, jotka eivät selvinneet matkasta

Hollywoodista lähdettiin aika sukkelaan takaisin Torranceen, koska haluttiin vielä käydä Barnes & Noblen kahvilassa vetämässä juustokakkua ennen kuin mesta suljettaisiin. Ei uskallettu alkaa Hollywoodista enää tuota mannaa etsimään, joten pelattiin varman päälle ja suunnattiin sinne, mistä saa varmaa vastinetta rahalle. Ah ja voih, kun oli taas hyvää.

Fluffy, fluffy unicorn!

Tänään ja eilen ollaan pakattu, katseltu telkkaria ja käyty molempina päivinä Del Amossa syömässä niissä mestoissa, joista haluttiin vielä yksi muisto vatsan pohjalle. Allekirjoittanut myös toteutti jokusen viime hetken törsäyksen, hups. Ja käytiin kattomassa Chappie! Trailerin perusteella ollaan pähkinöity kyseistä leffaa jo monta viikkoa ja nyt kun tuo lopulta rantautui teattereihin, piti samantien kirmata katsomaan. Ja eikä mikä leffa! Allekirjoittanut pillitti vähän väliä mistäkin syystä... Kaikki erikoistehoste Oscarit osoitteeseen Chappie ensi vuoden gaalassa! Syitä on kaksi: 1. Chappie ja 2. Weta.

This bastard.......

Mutta... nyt on kimpsut ja kampsut aika liki pakattu ja näyttää siltä, että saadaan kaikki Suomeen asti. Fiilis on... outo. Kaksi vuotta tätä reissua suunniteltiin ja nyt on edessä katkera(nsuloinen) paluu Suomeen. Takana on kolme kuukautta hienoja kokemuksia ja saavutuksia. Asioita, joita ei vielä hetki sitten osannut odottaa toteutuviksi. Ollaan vietetty rutkasti aikaa kahdessa todella erilaisessa ympäristössä, jotka molemmat ihastuttaneet omilla tavoillaan. Losissa ollaan aika paljon saatu kosketusta tavalliseen arkeen, koska ollaan bunkattu lähiössä paikallisessa perheessä kun taas Uusi-Seelanti meni aikalailla seikkailufiiliksellä eikä oikein koskaan tiedetty ainakaan kovin tarkkaa suunnitelmaa paria päivää pidemmälle. Vielä Losissakin tilanteet ovat muuttuneet ja tapahtumat ovat saaneet yllättäviä käänteita, mutta hei... niin sen kuuluukin olla.

It was only the beginning..

Kaiken kaikkiaan tässä on saanut paljon uusia näkökulmia vähän kaikkeen. Taba on osoittaunut monella tapaa silmiä avaavaksi kokemukseksi ja monet asiat on ottaneet tässä sadan päivän aikana uuden suunnan, jota on hyvä lähteä seuraamaan jatkossa. Suomeen paluussa odotettavinta onkin se, että voi alkaa tehdä jotain sen hyväksi.

Tongariro Alpine Crossing!

Jaa mitä mä selitän? Niin kuin tietäisin itsekään. Tässä kohtaa ei voi oikein enää muuta sanoa kuin viimeisen kiitoksen Los Angelesille ja Uudelle-Seelannille, sekä kaikille niille ihmisille jotka on meitä tällä reissulla jeesineet tavalla tai toisella (jotka tosin kaikki tuskin tulevat koskaan tätä viestiä saamaan). Matka on lunastanut odotukset kaikin puolin ja lähdettäisiin uudestaan milloin tahansa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tupsahdetaan takaisin Suomen maaperälle teidän kaikkien riemuksi.

Sky jump! .. twice.

Kohta on taas aika astua tien päälle ja astua matkan viimeiselle taipaleelle. Vielä viimeisen kerran, ennen kuin tämän tarinan voi sanoa päättyneen. Loput ovat aina haikeita, hyvää tarinaa lukiessa sitä hidastaa tahtia viimeisillä sivuilla ja lukee tahallaan sanoja väärin voidakseen pysähtyä - viettäkseen vielä hetken tarinan sisällä. Ja kun lopulta syyt vastarintaan ovat loppuneet sivujen mukana, tuntuu hetken eksyneeltä. Miten tästä jatketaan? Mihin suuntaan kuuluu mennä, kun koko ajan pyrkii vain katsomaan sitä, minkä on jättämässä taakseen?

On aika luoda tarina, joka on edellisen veroinen.

"How do you pick up the threads of an old life? How do you go on, when in your heart you begin to understand... there is no going back?"
- Frodo Reppuli

P.s. Ollaan Suomessa siis edellä mainittuna ajankohtana edellyttäen, että Norwegian järkkää meidät sinne jotain kautta. Jos ei niin... jäädään Köpikseen. Moikka!

One step closer to the paradise

Tänään ajateltiin hölistä ensimmäinen merkintä niin että istutaan molemmat samassa paikassa. Vähän harjoistusta tulevaa trippiä varten, koska silloin me ollaan aina  samassa paikassa. Kohtalokasta. Mutta kuitenkin! Nyt vähän selvitystä siitä miten ollaan valmistauduttu tähän reissuun.. konkreettisesti! Aloitetaan siis lentolippujen hankinnasta.

Kun alettiin suunnittelemaan reissuamme kaksi vuotta sitten, on sanomattakin selvää ettei meidän lennoista ollut silloin vielä mitään tietoa. Kun ensimmäisen kerran katsottiin lentoja, olivat ne melkein tonnin suuntaansa.. Eli yhteensä melkein kolme tonttua! Ei siis kannata hätäillä niiden lentolippujen kanssa ja tyytyä siihen tuttuun ja turvalliseen Finnairiin, koska suurella todennäköisyydellä saat halvemmat lennot odottamalla ja etsimällä. Me maksettiin lopulta lennoista yhteensä 1400 euroa per naama, joten odottamalla saatiin tiputettua hinta puoleen.. Ja mitähän sillä säästetyllä 1600 eurolla voisi Uudessa Seelannissa tehdä, hmm? Niinpä.

Lentolipuista vielä sen verran että emme myöskään ostaneet niitä yhdellä kertaa vaan jaoimme ne kolmeen. Hauskaa on että ostimme ensimmäiseksi Los Angeles - Helsinki - välin ja sitten Auckland - Los Angelesin ja lopuksi Helsinki - Aucklandin. Syy tähän oli tietysti juurikin odottelemamme halpalennot ja se tosiasia että tiesimme Norwegianin lentävän tuota kyseistä LA-Helsinki- väliä alle 300 eurolla. Ja tuleehan se nyt elämisen kannalta edullisemmaksi ostaa liput erikseen kuin yhdessä köntissä, koska muuten kumpikaan meistä ei olisi syönyt muuta kuin kynsiä koko kesänä. Ja sisäiset kulinaristimme eivät moiseen olisi suostuneet.

Kun lennot oltiin sitten saatu kasaan, oli aika kääntää katseet ja ajatukset viisumeihin. Uuteen Seelantiin ja Jenkkeihin ei viisumia tarvitse, jos matka on vain loma ja maassa pysytään alle kolme kuukautta. Varsinaiset matkakohteemme eivät siis olleet huolenaiheitamme, vaan välipysäkit Hong Kong ja Melbourne. Hong Kongiin emme tarvitse mitään vaihtaaksemme konetta, mutta Australiasta emme ole niin varmoja vielä. Jos emme poistu kansainväliseltä alueelta niin sitten emme tarvitse, mutta jos matkatavaramme eivät sirry automaattisesti lennolta toiselle ja joudumme ne itse hakemaan niin poistumme sieltä väkisinkin eli jonkinlainen kauttakulkuviisumi täytyisi olla. Tätä asiaa selvittelemme vielä ja jos joku siellä ruudun takana tietää asiasta, saa kommentoida! Otamme tosin silti yhteyttä Suomen lähetystöön ja varmistelemme asiaa.

Tänään täytimme ESTA-hakemukset koska tosiaan matkamme kattaa myös pahamainesen USA:n! Tästä täytyy sanoa sen verran että kannattaa todella katsoa kuinka paljon on estasta maksamassa, koska me melkein maksettiin siitä 70 dollaria ylimääräistä koska oltiin tekemässä se suomenkielisen sivuston kautta! Älkää maksako liikaa estastanne ja muistakaa että oikea hinta on aina 14 dollaria. Tarkistakaa se ennen kuin menette maksamaan mitään, koska tosiaan sillä 70 dollarilla voi matkakohteessa tehdä vaikka mitä! Se kannattaa pitää mielessä estaa täytellessä. Jos on epävarma englanninkielen käyttäjä, suomenkieliseltä sivustolta voi käydä lukaisemassa esta:n kysymykset mutta mitään muuta siellä ei kannatakkaan tehdä. Täyttäkää esta täällä ja käyttäkää säästämänne rahat elämänne seikkailuun!

Sitten matkamme majoituspuolesta, jota emme ole Uuden Seelannin osalta vielä oikeastaan suunnitelleet yhtään.. Emmekä aiokkaan, jos totta puhutaan. Suunnitelmissa on varata jonkunlainen hostelli Aucklandista pariksi päiväksi saapumisen jälkeen, mutta siitä eteenpäin aiomme vain katsoa mitä tuleman pitää. Otamme Sonispherestä selvinneen veteraanitelttamme mukaan ja yövymme Uuden Seelannin leirintäalueilla. Mielestämme kyseinen maa sitäpaitsi on nimenomaan telttailumaa eikä maa, jossa asutaan hienostohotelleissa. Me ei haluta herätä hienoista, pehmeistä sängyistä vaan kylmästä, kolkosta teltasta keskeltä ei mitään.. Sumuisena aamuna auringonnousussa, keittää retkikeittimellä sumpit ja vain nauttia siitä kauniista hiljaisuudesta.
Los Angelesin päädyssä sen sijaan asumme mukavasti paikallisen perheen nurkissa.

Ja nyt koska emme ole vielä ihan niin extremejä että ostaisimme kolme kamelia ja kävelisimme Uuden Seelannin läpi (piilomainos; menkää katsomaan Tracks), aiomme hankkia kyseisetä maasta auton jolla huristella pitkin vasenkaistaista liikennettä. Varsinaisesta auton hankinnasta ehkä lisää jossain vaiheessa, mutta jotta Uudessa Seelannissa saa edes ajaa autoa, tarvitsee kansainvälisen ajokortin sen oikean suomalaisen ajokortin oheen. Tämmöisen saa hankittua autoliitolta alle 30-50 eurolla riippuen kortista ja voimassaoloajasta. Sitä varten täytyy kopioida ajokortti, hankkia kaksi nimmaria todentamaan se oikeaksi ja sitten lähettää se autoliitolle; parin viikon kuluttua kyseinen kortti tipahtaa postiluukusta ja jee! Saat ajaa kansainvälisesti.

Viimeiseksi vähän listaa siitä mitä kaikkea on hankittu tai hankittava reissua varten!

• Adapteri, jotta saadaan sähköä sielläkin missä on erilaiset pistokkeet kuin Suomessa. 
• Kännyköiden ja miniläppärin autolaturit, koska jostain ne akut on ladattava siellä keskellä metsää.
• Matkatavaravaaka, jotta ollaan selvillä siitä mitä matkataravat painaa ettei tule ikäviä yllätyksiä lentokentällä.
• Jonkinlainen ensiapupaketti; särky- ja pahoinvointilääkkeitä. Laastareita ja sen semmoista pientä. Mitään erikoisia rokotuksia ei muuten tätä reissua varten tarvitse.
• No se teltta! Joskin sehän meillä jo oli valmiiksi olemassa. Tyynyt ja peitot hankitaan sitten Uuden Seelannin päädyssä. Ja se retkikeitin.
• Kansio kaikille tärkeille papereille, jotta pysyy paperit ojennuksessa! Me saatetaan vielä tehdä niin että tulostetaan molemmille omat kansiot siltä varalta että toisen tavaroille tapahtuu jotain.
• Muistikirjoja, jotta voidaan ikuistaa kaikkea muuallekin kuin tänne blogiin ja sosiaaliseen mediaan! Hah! Ette ehkä saakkaan tietää kaikkea.
• Luettavaa pitkille 41 tunnin lentomatkoille.. 
• Ja kaikkea muuta sälää kuten esim. pari vaatekertaa ja hygieniajuttuja ja mitä nyt kuvittelisit tarvitsevasi tämmöisellä tripillä.

Tälläistä ollaan siis tehty ennen reissua! Ja nyt kun joku siellä ajattelee matkavakuutuksia niin kyllä, nekin on olemassa. Ja passit on uusittu viime kesänä! Nyt alkaa Suomessa sää kylmenemään, mutta onneksi me suunnataan kohti Uuden Seelannin kesää ja LA:n ei-niin-kylmää-talvea!