Remember what Bilbo used to say...

“Remember what Bilbo used to say: It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”

Kuten edellisessä merkinnässä lupailtiin, seuraava (eli tämä) merkintä tulee Hong Kongista! Meillä on täällä vielä rutkasti aikaa ennen kun kone lähtee siinä 17:50 paikallista aikaa kohti Aucklandia! Nythän kello on tosiaan kahdeksan aamulla ja päivä on kai perjantai...

Täs me Amsterdamin koneessa!

Mitenkäs reissu sitten on alkanut? Värikkäästi ja monivaiheisesti, sillä ei me ehditty edes lentokentälle asti kun bussin ilmastointi (or something like that) alkoi savuttamaan ja meidän piti ulostautua bussista, ennen kuin se räjähtäisi tai mitään muuta yhtälailla arvattavissa olevaa. Oltiin kuitenkin ajoissa liikkeellä ja korvaava bussi saapui abouttiarallaa kymmenessä minuutissa joten ei kai siinä mitään. Paitsi, että ykkös terminaalin kohdalla tuon bussit ovet alkoivat valskaamaan että silleenkä. Kovasti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että huono päivä oli kuljettajalla eikä meillä.

Tekniikan ihmelapsia kuin olemme pällistelimme aikamme huulet pyöreinä automaatti check-iniä, mutta lopulta meillä oli liput käsissämme ja saatoimme siirtyä kansainväliselle alueelle ja sitä kautta pois Suomen maaperältä. I DID MY WAITING!!! 13 YEARSS!!! IN FINLAND!!!

Täs Mira ja superkallis Helsinki-Vantaan katkarapuleipä.

Katsellessamme ikkunasta Helsingin etääntyviä valoja tuli myös sanottua hyvästit suoraan sydämenpohjasta: ei tule ikävä.

Matkalla Amsterdamiin nautimme Finnairin tarjoamasta hienosta menusta: kämäistä kahvia ja vettä. Onneksi siinä lähtöhepulissa aika kului nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo heittämässä rinksaa Amsterdamin lentokentällä.

Amsterdamissa tietty portit olivat toisistaan melkein niin kaukana kuin mahdollista, joten päästiin siinä kivalle pikku aamulenkille.Suht helposti se löytyikin ja maamerkkinä toimi lauma aasialaisia, jotka olivat löytäneet jo tiensä portille.

"Me ja miljoona kiinalaista! Ha ha! Hei kiinalaiset, miten menee?"
"No Kiinaan menee! heheHAHHAHAA!"
Ja niinhän sitä mentiin.

Damista Hong Kongiin meidät kuljetti Cathay Pacific Airways. Heti aluksi tarkistettiin, että tavarat olivat selvinneet vaihdosta ja olivat edelleen menossa mukana. Hyvä tietää, etteivät kamppeet ainakaan Euroopan kamaralle jääneet! Kyllä tuli kahdelle idiootille turvallinen fiilis ja meistä pidettiin hyvä huoli koko lennon ajan. Tasaisin väliajoin oltiin tarjoamassa ruokaa ja kun Willun maha alkoi vetää ripaskaa siinä kävi sitten useampikin stuertti kiikuttamassa karkkia, vettä ja oksennuspusseja sekä antamassa hyviä neuvoja. Oli turvallisempi olo kuin Suomen arvauskeskuksissa... Willun osalta lähes koko matka meni torkkuen siinä Mira jutteli ikkunapaikalla istuvan hollantilaisen duden kanssa, joka oli menossa yllättämään tyttöystävänsä Filippiineille. Lisäksi Mira katseli Hobittia mikä ei tässä vaiheessa enää ketään jaksa yllättää... (Tässä välissä oli tauko kun tajuttiin, että screenillä vipeltää kiivin poikasia ja Uuden-Seelannin maisemia). Mutjoo, seuraavaksi Air New Zealandin kyyditsemänä kohti Aucklandia ja kuka tietää, ehkä päästään vielä matsaamaan katsellaanko lennolla Hobittia vai Sormusten herraa...

Täs me Honkkarin loungessa.

Nyt ollaan tosiaan Honkkarissa asti. Passin ja laukkujen tarkastukseen jonottaessa Willu sattui vilkaisemaan ikkunasta pihalle ja tipautti leukansa polviin. Mira lagasi hetken ja mietti, että onpa jännän muotoisia pilviä ennen kuin tajusi, että siellä lasin toisella puolella aamunhämyn ja pilvien seassa avautui kaunista ja jylhää vuorimaisemaa. Vastaavaa onkin luvassa seuraavat pari kuukautta ja Uuden-Seelannin vuorijonot tuskinpa vain häviävät loistossaan noille, jotka nytkin voimme nähdä ikkunasta.

Tällä hetkellä istuskellaan Plaza Premiun Loungessa ja vedetään napaan kaikkea, mihin käsi vain yltää. Vähän hämmentää, että täällä on ihan helkkarin hiljaista ja rauhallista mikä ei oikein vastaa kuvaa Hong Kongista, vaikka varmasti tuolla kaupungissa meininki onkin erilainen. Tuntuu vain vaikealta käsittää, että ollaan nyt selvitty tänne asti. Alle vuorokausi niin ollaan perillä!

P.S. Meidän bloggeri on tällä hetkellä kiinaksi! o.o