Blunt the knives!

Noniin sitten Universalilta toivuttuamme, päätettiin seuraavana päivänä eli lauantaina lähteä taas Hollywoodia kohti. Käytiin ensin tietysti aamukahvilla Donutissa.. Mistä johtuen sitten varmaan kaikki aikataulut kusi ja kunnolla! Ensin myöhästyttiin ehkä minuutilla bussista ja jouduttiin odottamaan sitä joku puol tuntia. Sitten Crenshawissa odotettiin metroa parikyt minuuttia. Ja sitten metrot seisoi joka välissä ja ajateltiin ettei ikiiinä päästä perille. "We are never gonna reach the mountain, are we?" saatettiin kuulla pariin otteeseen.
Loppupeleissä matkaan menikin sitten melkein kolme tuntia.

Hollywoodissa suunnattiin sitten Sunset Boulevardilla sijaitsevalle Off Broadway Shoe Warehouseen, koska Mira aka minä tarvitsin uudet kengät. Jotkut sellaiset kivat avokkaat, mitkä sitten löysinkin ja superhalvalla. Saatte niistä kuvan ehkä ensi viikolla tai joskus kun jaksan ottaa.. No kenkäkaupan jälkeen suunnattiin ruksaamaan yksi asia must do-listamme LA-puolelta.. Nimittäin mentiin syömään IHopiin pannukakkuja! Willu söi jotaa persikkavadelmaa ja meiksi mansikkabanaania.. Ja niitä oli aivan tajuton läjä taas vaihteeksi. Ollaan viime aikoina mietitty että miksi LA:ssa on aina joko tajuton nälkä.. tai aivan jäätävä ähky. Johtunee näistä läjistä, mitä vedetään napaamme.

Aika pian IHopin jälkeen sitten suunnattiin metrolle ja taas kotia kohti, koska ei ollut enää mitään sen ihmeempää tekemistä.. Eikun joo! Käytiin Hot Topicissa aka siinä jäätävässä nörttikaupassa ja päästiin oikeesti ulos ostamatta mitään! Miettikää sitä! Ollaan aika hyviä.

Eilen sitten oli lahnauspäivä, koska bussit ei kulje sunnuntaisin. Päätettiin kuitenkin käydä kaupassa ja minä sitten vedin ekan kerran korkkarit jalkaan.. Enkä nyt näin julkisesti viitsi jakaa kuvaa siitä mitä isovarpailleni tapahtui, mutta sanotaanko että nahat lähti aika komeasti. Laastareita tuli ostettua laatikollinen ja huomenna täytynee antaa uusi mahdollisuus noille kengille. Ehkä laastareiden kera eikä ilman, hmmh..

Kaupasta ostettiin sitten kaikkea oleellista kuten suklaata ja kahvia, minkä jälkeen riennettiin päät kolmansina jalkoina kotiin peläten että ehkä kuitenkin British Academy Awardsit tuleekin suorana myös täällä.. Vaan saatiin huomata että ei tullut vaan jouduttiin odottamaan iltaan niiden suhteen. Ei siinä mitään, lahnattiin mukavasti päivä ja illalla sitten katseltiin brittien palkinnonjakoa hieman hämmentyneenä Boyhood-leffan pysteistä koska ei osattu odottaa niitä.

Ja sitten tähän päivään.. Huomaatteko muuten kuinka tämä on taas tälläinen pikainen emme-ole-tehnyt-mitään-jännää-päivitys? Haha! Tänään käytiin kuitenkin Downtownissa ja China Townissa pyörimässä. Ei siinäkään mitään sen jännempää tosin, koska vaan pyörittiin ympyrää eikä edes ostettu mitään. Muuta kuin salaatit! Ne oli aika hyvät pitkästä aikaa, nom nom!

Jännä elämä siis! Ja jumalauta tän talon koirasta tulee pian rukkaset koska tänään se oli kussut meidän peitolle!! We will skin that bastard!! Ei meillä muuta. Heippa!

If you think its crazy, you aint seen a thing

Olemme rantautuneet Los Angelesin ihmeelliseen maailmaan! On muuten aika venka fiilis kun kesken lennon tajuat että jos nyt oikein muistetaan.. Erään Lost-sarjan tietty kadonnut lentokone taisi kadotessaan olla lentämässä juurikin Australiasta Californiaan. Odotettiin jo turbulenssien kourissa että kohta pudotaan johonkin saarelle jossa musta savumörkö sitten yrittää syödä meidät. Jos oltaisiin nähty Dominic Monaghan samassa koneessa, oltaisiin varmaan oltu itse syy sen koneen tippumiseen kaikella friikkaamisellamme. Päästiin kuitenkin mukavasti perille eikä ainakaan vielä ole savumörköjä tai niitä muita näkynyt..

Anyway! Tuon edellisen merkintämme jälkeen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vain käydä nukkumaan, mutta koska olemme tavan vatipäitä.. Emme käyneet vaan yritimme epätoivon vimmalla käyttää loputkin maksetut datat kännyköistämme siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta käytiin kuitenkin nukkumaan vain nukkuaksemme jotain puoltoista tuntia, mitä sitten seurasi taksiin nouseminen ja kohti lentokenttää lähteminen. Hassu juttu muuten! Juuri kun luultiin ettei Uusi Seelanti oikein ehdi enää yllättämään meitä.. Vastaan körötteli ihan oikeasti jäätävän kokoinen talo. Se sai taksikuskinkin hämmästelemään ja hihkumaan kuinka tämä on se syy miksi se tekee aamuyövuoroja. Nähtiin siis selvästi jotain melko ainutlaatuista.

Lentokentällä sitten dumbattiin kamamme ja suunnattiin kaikkien turvatarkastusten läpi etsimään itsellemme kahvia. Ei siinä mitään, vähän aikaa hämmästeltiin siinä elämäämme, kuvailtiin kaunista auringonnousua ja sitten suunnattiin lentokoneeseen joka vei meidät Melbourneen. Se lento meni lähinnä pizzan kuvat silmissä, nälkäisiä kun oltiin eikä kyseinen kone tarjonnut meille mitään syötävää.

Melbournessa saatiin pizzaa ja.. saatiin tietää että koneemme on jäänyt Sydneyyn ja siksi lentomme myöhästyy kaksi tuntia. Syy tähän Sydneyyn jäämiseen oli kuulemma se että niiltä oli loppunut bensa kesken kaiken ja siksi ne oli joutunut laskeutumaan sinne. Eivät yksinkertaisesti uskaltaneet kokeilla onneaan että pääsevätkö Melbourneen saakka. Ei kovin mieltä ylentävä ajatus, mutta sitten saatiin kumpikin 20 dollarin lahjakortit jotka saatiin käyttää mihin tahansa sieltä lentokentältä löytyvään “virkistysjuttuun”. Aikamme pyörittyämme, ostettiin minions-figut, suklaata, kahvia ja keksit. Virkisti mieltä kummasti!

Lopulta päästiin sitten Qantasin koneeseen ja puoli kolmen aikaan Aussien aikaa lähdettiin lentelemään Tyynen valtameren yli kohti Losia. Ensimmäisenä meille tungettiin käteen alkujuomat, sitten vesipullo.. Sitten tuotiin ruokaa ja sen kera juomaa. Joskus yön pimeimpinä tunteina meille tuputettiin jotain juttuja joista ei oikein tiedetty onko ne ruokaa vai ei ja ennen kuin ehdittiin asiaa enempi ajatella.. Ne oli poissa. Aamulla saatiin onneksi lisää ruokaa, joten ainakin masu oli tyytyväinen elämäänsä!

Neljätoista tuntia siinä sitten hilluttiin meren yllä Lost-skenaariot mielessä.. No oikeesti ei kelattu niitä sen enempää, koska keskityttiin katsomaan How To Train Your Dragon kakkosta. Ja ihan jo kaikkien kanssamatkustajien ja etenkin lentoemäntien ja stuerttien riemuksi sitten itkettiin vaihteeksi silmät päästämme. Voi sitä ulinan määrää leffan loppupuoliskolla. Voi Toothles.

Sitten nukuttiin hetki.. Ja sitten mä heräsin katsomaan Frozenin ja sillä välillä Willu heräsi ja alkoi katsoa Guardians of the Galaxya. No sitten munki piti alkaa katsoa Guardiansia ja yksi kysymys nousi ylitse muiden; “Dude.. Why you're blue?”

Kun Guardians sitten loppui niin matkaa oli jäljellä joku viis ja puol tuntia. Mä siinä sitten ajattelin että koisailen hetken ja sitten ehdin vielä katsoa X-Menin Days of the Future Passin (miten nyt kirjotetaankaan).. Mutta se jäi vain suunnitelmaksi, koska nukuinkin oletettua kauemmin ja herätessäni oli enää joku pari tuntia aikaa. Willu taas nukkui varmaan yli puolet koko lennosta. Päädyin sitten katsomaan kaksi jaksoa Big Bag Theorya samalla kun mussuteltiin sitä aamupalaa.

Ei kai siinä sitten muuta jännää tapahtunut. Pyllyt puuduksissa röhnötettiin se neljätoista tuntia.

Losissa sitten seisottiin varmaan tunti jonossa jonka myötä päästäisiin maahan. Ja kaksi kertaa vaihdettiin jonosta toiseen, koska joku turvatarkastusdude käski meitä lyhyempiin jonoihin. Turvatarkastuksesta päästiin läpi mutkitta ja sitten suunnattiin hakemaan laukkujamme.. Minun laukkuni siellä jo pyöriskelikin mukavasti ja kaappasin sen mukaani. Bromance todistautui taasen ongelmalliseksi, koska Willun laukkua ei näkynyt eikä kuulunut missään. Käytiin sitten itkemässä asiaa parillekin dudelle kunnes joku sinipaitainen dude kertoi että se on jäänyt Melbourneen ja tulee seuraavana päivänä. Tämän tiedon myötä lähdettiin sitten miettimään miten saataisiin yhteys Sundayhyn, jonka piti tulla hakemaan meidät lentokentältä. Saatiin sim-kortit ja sen jälkeen selvisi että koneiden myöhästelyjen takia Sunday ei ehdikään hakemaan meitä joten lähdettiin taksilla kohti Torranncea.

Oli aika jännä taksimatka, koska kuski ei tuntunut olevan ihan kärryillä siitä mihin oltiin menossa.. Tai sitten se huijasi. Oli myös jännää että Sundayn kotona ei ollut ketään paikalla ja hetki meidän piti kerätä rohkeutta että uskallettiin sisään avoimista ovista. Kamalaa jos oltaisiinkin oltu väärällä ovella ja murtauduttu vahingossa jonkun randomin duden kotiin! Siitä olisi rapsahtanut heti syyte poikineen tässä syytteiden luvatussa maassa. Oltiin onneksi oikeassa paikassa ja löydettiin meille luvattu huonekin.. Ja siellä meitä odotteli pikkuruinen Suki-kissa, joka näytti siltä kuin se haluaisi kysyä “Mitäs hittoja te olette ja miksi hitossa olette mun huoneessa?” Talon kuningas selvästi. Ja lempinimeltään “Smelly Butt”...

Saatiin jonkun aikaa latailla sekä omia akkujamme että puhelimiemme akkuja röhnöttämällä, ja sitten päästiin illallistamaan Sundayn ja tämän talon muiden asukkaiden kanssa. Superhyvää grillattua kanaa, maissia ja salaattia! Ah salaatti, I missed you. Katottiin myös lisää Big Bang Theorya ja sit ku sen jälkeen alko Simpsonit niin Christine tuli vaihtamaan kanavaa.. Jotta voitaisiin katsoa lisää Big Bang Theorya. Ne aistii nörtit. Saatiin myös kuulla vähän kaikkea siitä mitä meidän pitäisi tehdä nyt kun ollaan Californiassa, joten nähtävästi sitä pitäisi lähteä käymään San Fransiscossa ja Las Vegasissa. Ja San Diegossa koska se on nätti kaupunki. Siellä on eläintarha? Toivo Oscareiden lieppeille pääsemisestäkin elää hieman, joten katsellaan..

Tämä päivä menee aika pitkälti lahnatessa ja Willun laukkua odotellessa. Vähän on paniikki pyllyssä, koska onhan kyseisessä laukussa arvon Thortsa Tammikilpi. Illalla lähdetään ehkä käymään yhdessä lähellä olevassa ostoskeskuksessa pyörimässä. Meiksi saa nostalgiatripin koska se oli se meidän lähin ostoskeskus silloin mun viime tripilläkin! Ah Torrance, I'm back!

Ps. Huomenna Hardcore Superstar Whisky A Go-Gossa! Repikää siitä huumoria!

Pps. Nyt just Christine soittelee joilleki dudeille Oscareist. Repikää siitäkin! Hah

Ppps. Thortsa tuli!

Pppps. Jee Mötley lopettaa vihdoin! Do it!