I wanna stay in the sun, I gotta have my fun

Heippa taas! Tiistaita meillä ei oikeastaan ole mitään jännää sanottavaa, muuta kuin että pestiin pyykkiä joten nyt meillä riittää taas puhtaita kalsareita. Ei niistä kuitenkaan sen enempää, joten siirrytään enemmittä jaarittelematta keskiviikkoon!

Aamulla ryömittiin sängystä ylös siinä yhdeksän pintaan ja saatuamme vaatteet niskaan ja kahvia nassuun lähdettiin seikkailemaan kohti Venice Beachia. Yllättävää kyllä ei eksytty ja päästiin rantakadulle suht kivuttomasti.

Venice olisi ehkä päässyt enemmän oikeuksiinsa kunnon turistirysäkaudella tai viikonloppuna, nyt paikalla oli meidän lisäksi vain kourallinen muita turisteja sekä enimmäkseen paikallisia. Kaupoissa oli vähän kaikenlaista mitä voi rantakadulta voi odottaakin löytävänsä ja koska asiakaskuntaa ei tosiaan ollut paljon, olivat kaikki myyjät meidän kimpussa ja juostiin sitten kauhuissamme karkuun aina kun joku tuli liian lähelle. Mitään ostettavaa Venicestä ei loppujen lopuksi löytynyt, paitsi tietysti jäätelöt! Omnom, oli hyvää ja sillai. Ja toki rantaviiva ja aallot olivat kaunista katseltavaa. Kun sitten oltiinkin mielestämme koluttu Venicen rantapuljut tarpeeksi perusteellisesti, lähdettiin tepsuttelemaan rantaa pitkin kohti parin kilsan päässä olevaa Santa Monicaa.

Ensimmäinen maamerkki Santa Monicassa oli isolla laiturilla kököttävä Pacific Park -huvipuisto, joka taisi olla meidän LA:n must do -listallakin. Jätettiin itse puisto nyt väliin, mutta tulipa ainakin käveltyä kyseisen laiturin ja sitä myöten koko huvipuiston ali. Oli aika venkaa kuunnella, miten huvipuiston laitteen hurisivat pään yläpuolella samalla kun aallot huuhtoivat jalkoja.

Santa Monicassa meillä olikin sitten vähän enemmän kauppoja käytävänä eikä noissa thank god myyjät käyneet kimppuun. Ja arvatkaa mitä? Käytiin peräti kahdessa nörttikaupassa ostamatta mitään! Okei, meiksin (Willun) piti ostaa yksi juttu Hot Topicista (kyllä, niitä on joka paikassa), mutta koska sitä ei Santa Monican liikkeestä löytynyt niin poistuin sitten liikkeestä tyhjin tassuin. Mutta yritetään uudestaan jossain toisessa Hot Topicissa!

Käytiin jossain välissä pätkäisemässä salaatit lounaaksi jotta saatiin vähän lisäenergiaa kauppojen kiertelyyn. Se taisi toimia, koska safkaamisen jälkeen raha lähti lätkimään taskuista huomattavasti sutjakkaammin. Mukaan tarttui jokunen riepu ja allekirjoittanut nappasi mukaan myös kahden ekan Hobitin soundtrackin. Smaugin onnistuin nappaamaan ihan Miran nenun edestä, kun tuoltakin se vielä hyllystä puuttuu. Äähää, ähäkutti!

Tässä vaiheessa oltiin kävelty jo aikasta paljon ja kellokin alkoi olla jo sen verran, että jos ei pikkuhiljaa alettaisi lyllertää kotia kohti oltaisiin pian taas jossain lähiössä jumissa, jotenka alettiin etsiä bussia joka veisi meidät oikeaan suuntaan. Hämmentävän helposti sellainen löytyikin ja huristeltiin sitten parin kulkuneuvon vaihdon kera takaisin Torranceen.

Kämpille palattiin taas kahvikupit kourassa ja nyt pärisee mukavasti. Eikai täs sit muuta, see yah!

If you think its crazy, you aint seen a thing

Olemme rantautuneet Los Angelesin ihmeelliseen maailmaan! On muuten aika venka fiilis kun kesken lennon tajuat että jos nyt oikein muistetaan.. Erään Lost-sarjan tietty kadonnut lentokone taisi kadotessaan olla lentämässä juurikin Australiasta Californiaan. Odotettiin jo turbulenssien kourissa että kohta pudotaan johonkin saarelle jossa musta savumörkö sitten yrittää syödä meidät. Jos oltaisiin nähty Dominic Monaghan samassa koneessa, oltaisiin varmaan oltu itse syy sen koneen tippumiseen kaikella friikkaamisellamme. Päästiin kuitenkin mukavasti perille eikä ainakaan vielä ole savumörköjä tai niitä muita näkynyt..

Anyway! Tuon edellisen merkintämme jälkeen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vain käydä nukkumaan, mutta koska olemme tavan vatipäitä.. Emme käyneet vaan yritimme epätoivon vimmalla käyttää loputkin maksetut datat kännyköistämme siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta käytiin kuitenkin nukkumaan vain nukkuaksemme jotain puoltoista tuntia, mitä sitten seurasi taksiin nouseminen ja kohti lentokenttää lähteminen. Hassu juttu muuten! Juuri kun luultiin ettei Uusi Seelanti oikein ehdi enää yllättämään meitä.. Vastaan körötteli ihan oikeasti jäätävän kokoinen talo. Se sai taksikuskinkin hämmästelemään ja hihkumaan kuinka tämä on se syy miksi se tekee aamuyövuoroja. Nähtiin siis selvästi jotain melko ainutlaatuista.

Lentokentällä sitten dumbattiin kamamme ja suunnattiin kaikkien turvatarkastusten läpi etsimään itsellemme kahvia. Ei siinä mitään, vähän aikaa hämmästeltiin siinä elämäämme, kuvailtiin kaunista auringonnousua ja sitten suunnattiin lentokoneeseen joka vei meidät Melbourneen. Se lento meni lähinnä pizzan kuvat silmissä, nälkäisiä kun oltiin eikä kyseinen kone tarjonnut meille mitään syötävää.

Melbournessa saatiin pizzaa ja.. saatiin tietää että koneemme on jäänyt Sydneyyn ja siksi lentomme myöhästyy kaksi tuntia. Syy tähän Sydneyyn jäämiseen oli kuulemma se että niiltä oli loppunut bensa kesken kaiken ja siksi ne oli joutunut laskeutumaan sinne. Eivät yksinkertaisesti uskaltaneet kokeilla onneaan että pääsevätkö Melbourneen saakka. Ei kovin mieltä ylentävä ajatus, mutta sitten saatiin kumpikin 20 dollarin lahjakortit jotka saatiin käyttää mihin tahansa sieltä lentokentältä löytyvään “virkistysjuttuun”. Aikamme pyörittyämme, ostettiin minions-figut, suklaata, kahvia ja keksit. Virkisti mieltä kummasti!

Lopulta päästiin sitten Qantasin koneeseen ja puoli kolmen aikaan Aussien aikaa lähdettiin lentelemään Tyynen valtameren yli kohti Losia. Ensimmäisenä meille tungettiin käteen alkujuomat, sitten vesipullo.. Sitten tuotiin ruokaa ja sen kera juomaa. Joskus yön pimeimpinä tunteina meille tuputettiin jotain juttuja joista ei oikein tiedetty onko ne ruokaa vai ei ja ennen kuin ehdittiin asiaa enempi ajatella.. Ne oli poissa. Aamulla saatiin onneksi lisää ruokaa, joten ainakin masu oli tyytyväinen elämäänsä!

Neljätoista tuntia siinä sitten hilluttiin meren yllä Lost-skenaariot mielessä.. No oikeesti ei kelattu niitä sen enempää, koska keskityttiin katsomaan How To Train Your Dragon kakkosta. Ja ihan jo kaikkien kanssamatkustajien ja etenkin lentoemäntien ja stuerttien riemuksi sitten itkettiin vaihteeksi silmät päästämme. Voi sitä ulinan määrää leffan loppupuoliskolla. Voi Toothles.

Sitten nukuttiin hetki.. Ja sitten mä heräsin katsomaan Frozenin ja sillä välillä Willu heräsi ja alkoi katsoa Guardians of the Galaxya. No sitten munki piti alkaa katsoa Guardiansia ja yksi kysymys nousi ylitse muiden; “Dude.. Why you're blue?”

Kun Guardians sitten loppui niin matkaa oli jäljellä joku viis ja puol tuntia. Mä siinä sitten ajattelin että koisailen hetken ja sitten ehdin vielä katsoa X-Menin Days of the Future Passin (miten nyt kirjotetaankaan).. Mutta se jäi vain suunnitelmaksi, koska nukuinkin oletettua kauemmin ja herätessäni oli enää joku pari tuntia aikaa. Willu taas nukkui varmaan yli puolet koko lennosta. Päädyin sitten katsomaan kaksi jaksoa Big Bag Theorya samalla kun mussuteltiin sitä aamupalaa.

Ei kai siinä sitten muuta jännää tapahtunut. Pyllyt puuduksissa röhnötettiin se neljätoista tuntia.

Losissa sitten seisottiin varmaan tunti jonossa jonka myötä päästäisiin maahan. Ja kaksi kertaa vaihdettiin jonosta toiseen, koska joku turvatarkastusdude käski meitä lyhyempiin jonoihin. Turvatarkastuksesta päästiin läpi mutkitta ja sitten suunnattiin hakemaan laukkujamme.. Minun laukkuni siellä jo pyöriskelikin mukavasti ja kaappasin sen mukaani. Bromance todistautui taasen ongelmalliseksi, koska Willun laukkua ei näkynyt eikä kuulunut missään. Käytiin sitten itkemässä asiaa parillekin dudelle kunnes joku sinipaitainen dude kertoi että se on jäänyt Melbourneen ja tulee seuraavana päivänä. Tämän tiedon myötä lähdettiin sitten miettimään miten saataisiin yhteys Sundayhyn, jonka piti tulla hakemaan meidät lentokentältä. Saatiin sim-kortit ja sen jälkeen selvisi että koneiden myöhästelyjen takia Sunday ei ehdikään hakemaan meitä joten lähdettiin taksilla kohti Torranncea.

Oli aika jännä taksimatka, koska kuski ei tuntunut olevan ihan kärryillä siitä mihin oltiin menossa.. Tai sitten se huijasi. Oli myös jännää että Sundayn kotona ei ollut ketään paikalla ja hetki meidän piti kerätä rohkeutta että uskallettiin sisään avoimista ovista. Kamalaa jos oltaisiinkin oltu väärällä ovella ja murtauduttu vahingossa jonkun randomin duden kotiin! Siitä olisi rapsahtanut heti syyte poikineen tässä syytteiden luvatussa maassa. Oltiin onneksi oikeassa paikassa ja löydettiin meille luvattu huonekin.. Ja siellä meitä odotteli pikkuruinen Suki-kissa, joka näytti siltä kuin se haluaisi kysyä “Mitäs hittoja te olette ja miksi hitossa olette mun huoneessa?” Talon kuningas selvästi. Ja lempinimeltään “Smelly Butt”...

Saatiin jonkun aikaa latailla sekä omia akkujamme että puhelimiemme akkuja röhnöttämällä, ja sitten päästiin illallistamaan Sundayn ja tämän talon muiden asukkaiden kanssa. Superhyvää grillattua kanaa, maissia ja salaattia! Ah salaatti, I missed you. Katottiin myös lisää Big Bang Theorya ja sit ku sen jälkeen alko Simpsonit niin Christine tuli vaihtamaan kanavaa.. Jotta voitaisiin katsoa lisää Big Bang Theorya. Ne aistii nörtit. Saatiin myös kuulla vähän kaikkea siitä mitä meidän pitäisi tehdä nyt kun ollaan Californiassa, joten nähtävästi sitä pitäisi lähteä käymään San Fransiscossa ja Las Vegasissa. Ja San Diegossa koska se on nätti kaupunki. Siellä on eläintarha? Toivo Oscareiden lieppeille pääsemisestäkin elää hieman, joten katsellaan..

Tämä päivä menee aika pitkälti lahnatessa ja Willun laukkua odotellessa. Vähän on paniikki pyllyssä, koska onhan kyseisessä laukussa arvon Thortsa Tammikilpi. Illalla lähdetään ehkä käymään yhdessä lähellä olevassa ostoskeskuksessa pyörimässä. Meiksi saa nostalgiatripin koska se oli se meidän lähin ostoskeskus silloin mun viime tripilläkin! Ah Torrance, I'm back!

Ps. Huomenna Hardcore Superstar Whisky A Go-Gossa! Repikää siitä huumoria!

Pps. Nyt just Christine soittelee joilleki dudeille Oscareist. Repikää siitäkin! Hah

Ppps. Thortsa tuli!

Pppps. Jee Mötley lopettaa vihdoin! Do it!