And the Oscar goes to..

Sunnuntai meillä kului Oscar -humun merkeissä. Ei nyt sitten oltu lähelläkän rikospaikkaa, koska meillä ei tosiaan ollut mitään mahiksia päästä minkäänlaiselle näköetäisyydelle ja lisäksi on olemassa se tosiasia, että meidän koivissa jöpöttää tuoreet tatuoinnit joiden puolesta friikataan jo muutenkin ihan tarpeeksi... Joten ostettiin läjä märssyä (joista puoles syötiin jo ennen kuin red carpet -osiokaan oli alkanut) ja hautauduttiin sängylle niiden sekaan. Se oli kyllä jännää, ettei tarvinut valvoa läpi yön vaan Oscarit pyörivät mitä parhaimpaan telkkarin katseluaikaan. Ulkonakin satoi joten ihan jees.

photo: here

Red Carpet -osio kestikin täällä sellaiset...melkein neljä tuntia. Eikä siinä osassa tapahtunut melkein mitään jännää. Turhia dudeja, jotain lätinää puvuista ja muodista turhien dudejen päälllä ja näin. Jossain vaiheessa saatiin sentään Benedict Cumberbatch rutuun ja meiksi heitteli telkkariruutua sydämensä riekaleillla. Voi sitä onnekasta naista, joka tuon kanssa on päässyt perhettä perustamaan.

Mut asiaan! Tuo riittääkin tuosta Red Carpetista koska se oli tosiaan aikasta boring, joten siirrytään sisätiloihin. Pari sanaa Neilin juontomeiningeistä vaikkapa tähän alkuun... Mies veti hyvin ja rempseästi ja alkubiisikin oli oikein muikea... vaikkei ole tai tule koskaan olemaankaan Boob Songin voittanutta.

photo: here

Käydäänpä sitten käsiksi voittajiin ja meidän veikkauksiin. Sanotaan heti alkuun, ettei oltu nähty noita dokkareita, vieraskielisiä tai lyhäreitä joten sivuutetaan ne tässä nyt karusti, pystytte varmasti kaivamaan ne jostain muualtakin. Feast lyhärianimaatioista oli ainut mikä oltiin nähty ja se vei myös pystin! Jee! Kiva pikku pätkä, mikä pisti kaksi idioottia parkumaan ihan vain näyttämällä, miten koira syö lihapullia... Gröhöm... Juu, mutta sitten näitä joista meillä on jotain sanottavaa. En muista enää tarkkaa järjestystä jossa pystit jaettiin, joten nää tulee vähän mutu -tuntumalla. Koittakee kestää.

Ensimmäisenä jaettiin miessivuosan pysti joka meni J.K. Simmonsille. Meillä sekä veikkaus, että suosikki ehdokas oli Edward Norton koska no... ei oltu noista kategorian leffoista nähty muuta kuin Birdman ja siinä Edward veti kyllä hyvin, muttei siitä sitten voittoa kuitenkaan tullut.

kuva tumbrlista, linkki katos.

Naissivuosa veikattiin Emma Stonelle Birdmanista. Nähty oltiin myös Meryl Streep Into the Woodsissa ja Keira Knightley The Imitation Gamessa, mutta noista kumpikaan ei oikein vakuuttanut joten Emma Stone oli helppo valinta. Pystin vei kuitenkin Patricia Arquette Boyhoodista, joten metsään mentiin tässäkin.

Puvustuksessa osuttiin ensimmäisen kerran napakymppiin kun pysti meni Grand Budapest Hotelin dudeille ja tuo leffa oli meillä valittuna niin omaksi suosikiksi kuin myös voittajaksi. Aika hyvin siis! Kunnia meikeistä ja kampauksista meni niinikään Grand Budapest Hotelille joten sekin veikattiin nappiin! Vaikka osa allekirjoittaneen sydämestä kuuluukin Guardians of the Galaxylle koska no... sininen Lee Pace. Mutta kyllä GBH oli pystinsä ansainnut.

photo: here

Production design:in (jonka suomenkielinen termi katos just) pysti meni myös Grand Budapest Hotellille, joskin me veikattiin vatipäinä Interstellaria. Suosikeissa meillä oli kyllä voittaja sekä sen kaverina Imitation Game, joten... oli sekin jotain, eh? Erikoistehosteista Interstellar sitten palkittiinkin, joskin me oltaisiin se pysti annettu mieluummin Dawn of the Planet of the Apesille koska no... Weta. Ollaan puolueellisia. Veikattiin kyllä Interstellaria.

Kuvauksesta me uskottiin pystin menevän Grand Budapest Hotelille, joka oli myös allekirjoittaneen suosikki tässä kategoriassa siinä missä Mira vannoi Birdmanin nimeen, joka pystin sitten lopulta veikin. Leikkaus -kategoriassa rysäytettiin jälleen metsään koska veikattiin American Sniperia ja rakastettiin Imitation Gamea, mutta Whiplash (jota ei siis olla nähty) vei voiton.

photo: here

Animaatiokategoria oli jännä, sillä meiksi veikkasi voittajaksi Big Hero 6, vaikka henkilökohtaisella tasolla How to Train Your Dragon 2 onkin lähempänä sydäntä. Miralla tämä oli toisin päin, eli vaihdettiin noita päiksemme. Ehehe, tajusko joku? Ai ei? No ei sitten. No, Big Hero 6 voitti eikä allekirjoittanut siitä mitenkään katkeroitunut, koska törkeen hyvä leffa kuitenkin kyseessä.

Äänimiksauksessa oltiin jälleen kerran jossain täysin väärässä ulottuvuudessa, koska veikattiin American Sniperia ja suosikiksi nostettiin Birdman. Vaan ei, kun palkinto menikin Whiplashille. Äänileikkaus olikin sitten jännempi kategoria, koska se oli ainut jossa meidän rakas kultimuru Hobitti 3 oli ehdolla ja totta kai liputettiin sen puolesta, vaikka Mira veikkasikin voittajaksi Interstellaria ja meiksi American Sniperia, joka sitten lopulta voitti. Jee?

photo: here

Seuraavaksi musakategoriat. Original scoren (suomenkieli katos taas johkuu Siperiaan) voittajaksi veikattiin onnistuneesti Grand Budapest Hotelia, joka oli allekirjoittaneen suosikki siinä missä Mira liputti Interstellarin puolesta. Biiseistä ainut joka oikeastaan edes nappasi millään tasolla oli Everything is Awesome, joten se oli meidän voittajasuosikki. Meiksi uskalsi veikata sitä myös voittajaksi, siinä missä Mira osui nappiin Glorylla. Josta mä en sanokaan yhtään sen enempää, ettei kenellekään tule paha mieli.

photo: here

Sovitetusta kässäristä iskettiin veikkaus Theory of Everythingiin, vaikka liputettiinkin Imitation Gamen puolesta. Hämmennys olikin melkoinen, kun Imitation Game sitten menikin voittamaan pystin. Allekirjoittanut tunnustaa pirauttaneensa pari kyyneltä kiitospuheen aikana... Originaalista kässäristä veikattiin voittajaksi Boyhoodia, siinä missä meiksin suosikiksi nousi Grand Budapest Hotel ja Miran Birdman. Ja Birdmanille voitto sitten menikin.

Ohjauksen pysti oli meiksille hankala veikattava, joten matkin Miraa ja veikkasin voittajaksi Wes Andersonia Grand Budapest Hotelista. Metsään mentiin taas kerran niin, että ryminä kävi kun Oskari ojennettiin Alejandro G. Iñárritulle Birdmanista. No, ei huono!

photo: here

Tässä kohtaan alettiinkin sitten olemaan jännän äärellä, kun noita viimeistä kolmea pystiä jaettiin. Miespääosasta oma suosikki oli Pentti Benedict Cumberbatch, koska no... Daa? Ei olla puolueellisia tai mitää. Mutta no, veikattiin kyllä Eddie Redmaynea ja tuolle se menikin, ihan ansaitusti kylläkin. Eddien kiitospuhe olikin jotain niin suloista, ettei kaukana ollut että oltaisiin taas kyyneleitä tirauteltu. Sori, Benkku, ehkä ensi kerralla...

photo: here

Naispääosan veikkaus oli aikamoista feilaamista, koska Miran check -listalla oli ainoastaan Theory of Everything ja meiksillä Gone Girl sen lisäksi. Veikattiin sitten Rosamund Pikea voitajaksi aika jokerilla ja metsään tietysti mentiin, kun voittajaksi kruunattiin Julianne Moore Still Alicesta.

Parhaassa elokuvassa meiksi mennä rymisteli pöpelikköön ihan ittekseen, koska veikkasin voittajaksi Boyhoodia ja omaksi suosikiksi nostin Imitation Gamen, kun taas Mira se veikkasi Birdmania, joka oli myös tuon oma suosikki. Miralla siis meni niin nappiin kuin mennä voi, koska Birdman tuon pystin sitten lopulta voitti.

photo: here

Oli oikein mukava gaala, jota oli jännä katsella koska ei ollut yksittäistä leffaa joka olisi putsannut pöydän joka kategoriassa. Ikimuistoista oli myös Neil lavalla pelkät kalsarit jalassa!

Eipä kai tuosta mitään sen jännempää sanottavaa ole. Hämmentävää oli, kun ei gaalan päätyttyä kaatunut sänkyyn tai juossut töihin/kouluun pää kolmantena jalkana...

P.S. Enää pari viikkoa aikaa, ääääks! Yritetään tällä viikolla tehdä jotain edes etäisesti kiinnostavaa, jos koivet vaan sallii...

Ride! Ride to ruin and the world's ending!

Tällä hetkellä istumme Lake Tekapo Motels and Backpackers Holidayparkin pyykkituvassa. Kauniina näköalana on kyseinen Tekapo-järvi ja mikäli ilma tuosta kirkastuu yötä myöten, saamme nauttia Uuden Seelannin kirkkaimmasta tähtitaivaasta illalla vuoden vaihtuessa! Jostain kumman syystä säkkipillit soivat ja vähän pelottaa että scotit tulloo ja kidnappaa meidät. Jotkut dudet grillaa tuossa vieressä, mutta me lähdetään tänään vuodenvaihteen kunniaksi pizzalle!

Mordorin vuoret.. taas.

Kiitos kun valitsitte Mordor Airlainsin.

Mutta nyt matkataan ajassa taas hieman takaisin päin, koska viimeinen merkintämmehän käsitteli Milford Soundia. Sitä seuraavana päivänä me sitten matkustettiin koko päivä; ensin bussilla takaisin Queenstowniin, jonka kupeessa olevassa Franktonissa vaihdettiin bussia ja saalistettiin itsellemme päivän ensimmäiset kahvit. Ja hämmennyttiin siitä tosiasiasta että Franktonissa oli Cafe, jossa ei myyty kahvia. That was weird.

Mordor..

Franktonista jatkettiinkin sitten tuttujen maisemien myötä kohti Twizelia; nähtiin taas Mordorin mustat huiput ja sen vieressä virtaava Anduin. Sanottiin samalla näkemiin noille nähtävyyksille, muttei missään tapauksessa hyvästejä! Matka kului sitten oikein leppoisissa merkeissä ja saavuttiin Twizeliin joskus illan edellä.. hieman aikataulusta myöhässä, mutta kuitenkin.

"Mutta Thorin, sait sen kuulostamaan paljon suuremmalta..?" "Hiljaa."

Anduin.. taas.

Twizelin sängyistä maksettiin naurettavat parikyt dollarii per nassu ja sänkyjen lisäksi saatiin jääkaappi, mikä sekoitti meidän aivotoiminnan ja rynnättiin kauppaan ostamaan juqurttia ja kahvia ja maitoa! Wohoo! Seuraava aamu starttasikin kunnon pärinöillä! Twizelissa saatiin myös heittää pientä rinksaa jotta saataisiin heitettyä päivän spämmi instaan ja faboon teidän ihmisten iloksi ja riemuksi; netti kun toimi vaihtelevasti vähän spotista riippuen ja sitä spottia metsästeltiinkin pitkin kyläpahasta.

Anduin.. taas part 2

Anduin.. taas part 3

Seuraavana aamuna lähdettiin sitten aikaisella bussilla Aorakiin aka Mount Cook National Parkiin. Bussi vei meidät mukavasti Lake Pukakin ohi ja sehän siis on nyt juuri se järvi, mihin Smaug tippui Hobitti kolmosessa. Siellä jossain syvyyksissä se nyt uinuu ikuista untaan Lake Townin lahoavat rauniot viimeisenä leposijanaan. 

Mount Cook oli ihan jees. No okei oli se vähän enemmän kuin ihan jees. Jäätävän kokoiset lumihuippuiset vuoret siinä ympärillä veti ihan sanattomaksi ja voitteko kuvitella; jopa me pidettiin turpamme ummessa suurin osa ajasta! Vähän heitettiin jotain randomia hobittiläppää mutta muuten oltiin aika hiljaista sakkia. Heitettiin rinksaa puiston kävelyreitellä. Ensin kavuttiin jonnekin Kea Pointille, josta oli tarkoitus nähdä itse Mount Cook (joka siis on maan korkein vuori), mutta sumun takia saatiin vain käyttää mielikuvitusta.

Whatever you do, don't leave the path!

Kea Pointin jälkeen käveltiin vielä vuorten välissä olevan järven toiselle puolelle ja samalla saatiin väistellä kymmeniä aasialaisturisteja jotka viipottivat jokseenkin eksyneen näköisinä pitkin pusikkoja. Noh.. Annetaan kuvien puhua puolestaan, koska ei tätä oikein osaa sanoiksi pukea.

World of tourists will fall.. or the tourists..

Palatessamme takaisin paikkaan mistä lähdettiin, alettiin siinä sitten pohtia että mikähän vuori se Sormusten Herran ekassa osassa oleva Caradhras nyt voisi olla. Vaihtoehdot on aika liki Mount Cook ja pohjoissaarella oleva Mount Ruapehu. Päätettiin sitten googlata tämä asia ja voi juma! OHO. Siinä se Caradhras oli ihan liki ja mikä hauskinta, kuva minkä googlasin oli otettu aika liki samalta spotilta missä juuri sillä hetkellä seistiin. Aika oho-momentti taas juu.

Tein Azogit.

Näkeeks kukaa muu Urukkei marssimas täs?

Ehdittiin vielä hörpsiä kahvit ja sitten lähdettiin posottamaan takaisin Twizelia kohti.. Ainoa vaan että yksi pieni aasialaisturisti jäi jälkeen ja jouduttiin sitten palaamaan sitä noutamaan. Hauskaa meillä kyllä oli, ei siinä mitään!

Päästyämme takaisin Twizeliin, ei päivä suinkaan ollut vielä ohi! Ehei! Meillä oli nimittäin puoli kasin aikaan alkamassa sellainen kiertoajelu kuin Lord of The Rings Twilight Tour! Siinä sitten panikoitiin hetki että mistäs meidät oikein haetaan muttei ehditty asiaa sen suuremmin ratkomaan kun Willun puhelin jo soi.. Ja meidän opas soitti meille kysyäkseen missä me punkataan ja onko jotain mitä me ei syödä. Siinä sitten selitettiin asiamme niin hyvin kuin osattiin.. ja tunnin päästä kyseinen dude tuli meidät kotiovelta noutamaan.

Tourilla oli myös kaksi muuta dudea, jotka olivat naimisissa oleva pariskunta jonka miesosapuoli suvereenisti ilmoitti että jos vaimo ei olisi hurahtanut LotRiin, eivät he olisi enää naimisissa. Siinä samalla kun esittäydyttiin, päästiin jo samantien hämmentämään opasta ja näitä kahta muuta dudea kertomalla että ollaan nähty Hobitin vika osa jo.. muutaman kerran. Ja kun vähän selitettiin omia taustojamme niin opas nimesi meidät melko diehard-faneiksi. Jännä.

Tourin ensimmäinen pysähdyspaikka sijaitsi tien reunassa pienen joen vieressä. Siinä kyseisellä paikalla Gandalf ja Pippin ylittivät joen ratsastaessaan Rohanista Minas Tirithiin.

Oho, kato Caradhras.

Tour jatkui ja huristeltiin Pelennorin kentille, joiden keskellä meni tie. Oikealla puolella nähtiin maisemia joita vasten Gandalf ja Pippin ratsastivat pelastamaan Osgiliathin ratsastajia Nazguleilta.. ja vasemmalla nähtiin kuinka sama poppoo Faramirin johdolla palaa Osgiliathiin lähinnä kuolemaan. True story.

Gandalf ja Pippin ratsastaa Gondoriin.

Toi minikukkula tos eessä on se "DEATH!"-kukkula.

Ajeltiin sitten jonkun kukkulan laelle ja se pikkiriikkinen kukkula oli se kyseinen harju, jonka takaa Rohanin ratsastajat saapuivat Pelennorin kentille huutamaan Deathia oikein olan takaa. Auto pysähtyi juuri samaiselle kohdalle missä Theoden piti eeppisen puheensa ennen taistoon (ja kuolemaan) lähtemistä.


Saatiin sitten juosta se rinne alas Rohanin lippuja heilutellen, mikä oli oikein hupaisaa. Miekat meiltä tosin otettiin tätä juoksua varten pois, yhyy. Opas epäili että tapettaisiin itsemme tai toisemme niillä.. Jännä.

"It's the white rider!"

Faramir ja ratsastajat kohti Osgiliathia ja kuolemaa.

Palattiin sitten sinne keskelle Pelennoria jolloin saatiin ilmaista viinitarjoilua kera juustojen, keksien, suklaakonvehtien, aurinkokuivattujen tomaattien, piirakoiden, kirsikkojen.. ja ties mitä! Ja mikä oli kanssa siistiä niin se että kaksi tourin idiotismista eniten kärsivää tapausta sai pukea ylleen Rohanin kuteita ja Witch Kingin kuteita. Oli siellä örkkejä ja Klonkkukin, mutta päädyttiin näihin. Ja miekkoja! Ainakin Theodenin, Eówynin, Aragornin ja Legolasin miekat ja Gimlin kirves.. ja Piikki tietysti! Niissä vetimeissä oli hyvä nauttia herkuista ja viinistä ja vähän taas hämmentää kanssaelijöitä.

Pahalta haisevat, tyhmät nörttituristit

Mordor, is it you?

Opas oli oikein ihana ja ymmärtäväinen tapaus.. ja oli esittänyt Hobitin vikassa osassa Lake Townin ruumista ja kertoi olleensa paras ruumis ehkä ikinä, koska nukahti kyseiseen settiin. Aika rennot kuvaukset siis, eh? Hän osasi myös kertoa paljon kaikkea pikkutietoa leffan kuvauksista ja samoin LotRista, mikä oli supersiistiä. Ja yritti se raukka meitäkin hillitä tappamasta toisiamme niillä miekoilla.. ja kiitteli niitä kahta muuta dudea touri päätteeksi siitä että olivat mukana koska muuten se olisi joutunut kiertämään vaan meidän kanssa. Our work here is done, I guess?

NO MAN CAN KILL ME.. au!

Täällä lepää Smaug ja Lake Townin rauniot.

Tourin päätteeksi sitten friikattiin, etsittiin Twizelin kadonnut nettispotti, spämmättiin ja käytiin nukkumaan.. Vain herätäksemme seuraavana aamuna, hylätäksemme kauniit petimme ja suunnataksemme bussipysäkille bussia odottelemaan. Jonkinlainen ukonilma siitä meni ohi, vaikka jäikin paljon pienemmäksi kuin mitä ensin ajateltiin. Satoi kuitenkin ihan kiitettävästi!

Hauskaa tässä päivässä on se että päädyttiin taas hengaamaan Mount Cookille puoleksitoista tunniksi. Tällä kertaa tosin ei kadotettu yhtään aasialaisturistia.

Scotit tulloo!

Nyt on siis nähty Hobittila, Edoras, Anduin, Mordorin vuoret, Carrock, Caradhras, Lake Town (tai sen jäämät), Pelennorin kentät ja Tuomiovuori! Tämä oli siis aika hyvä vuoden lopetus, eiköstä? Katsellaan mitä tuo vuosi 2015 sitten tuo tullessaan! Nyt me lähdetään kuivattelemaan meidän kalsareita, syömään pizzaa ja nukkumaan sateen kastelemaan telttaan.. Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!

I don't know why i'm still surprised

Okei nyt ollaan monen hämmentävän hetken jälkeen päästy pois Christchurchista. Eilen oli tosiaan viimeinen päivä tuolla ja mitäs siitä nyt sanoisi... Oli ainakin ihan jees siinä viimeisenä päivänä tajuta, että retkeilyalueen keittiötiloisssa pystyi lataamaan hupelimia ja muita vempaimia. Me kun oltiin koko ajan kärvistelty vähäisillä akuilla ja etsitty aina joku satunnainen loukko jossa noita voisi latailla. On kivaa olla tyhmä.

Sormusten Herran Sumuvuoret for real.

No siinä sitten siirrettiin kuvia koneelle ja muuta jännää kun joku random dude tuli sönkkäämään meille jotain kuumaperunasuussa -aksentilla. Vaikkei tässä mitään ihmelapsia kielellisesti ollakaan niin ei tosiaan tajuttu kuin sana sieltä ja toinen täältä ja tuskin olisi moni muukaan tajunnut... Éikä sitten osattu kuin nyökkäillä ja naureskella väkinäisesti. Eikä se dude meinannu lähteä kulumallakaan ja vaikka selkeästi puuhailtiin siinä omiamme niin silti se vaan notkui siinä ikuisuuden. Vaikka oli sanonut noin tunti takaperin, että pitäisi kohta lähteä töihin... Taitaa täkäläisten kohta-käsite olla aika liukuva. Ainakin Christchurchissa.

Päästiin kotikonnuilta lähtemään lopulta siinä kolmen aikoihin etsimään päivän ensimmäistä kahvia!!! Kelatkaa sitä!!! Olis siellä keittiötiloissa ollut vedenkeitin ja meillä kasissa parit pussikahvit, mut pelättiin et saadaan ripuli. Mut joo, kuiteskin onnistuttiin löytämään kahvila wi-fi yhteydellä. Harmi vaan, että ytheys oli rajoitettu joten ei saatu paljon mitään sillä tehtyä. Hämmentävää oli se, että kun me siellä aamusumppejamme nautimme niin mestaa alettiin samoihin aikoihin sulkea. Ai niin! Hämmennettiin jotain random dudea vastaamalla kieltävästi, kun tuo kysyi poltetaanko ruohoa. Ollaan vissiin käyty joku pahimman luokan mutaatio läpi kun aletaan jo tässä vaiheessa näyttää narkkareilta... Kai se on jokin täkäläisessä ilmassa.

Jatkettiin rinksaa ja yritettiin myös free wi-fi spot -koppia, joita Uudessa Seelannissa on siellä täällä pitkin kaupunkeja ja kukkuloita. Meiän kone oli kuitenkin sitä mieltä, että kaikki on sillä yhteydellä liian vaarallista ja pelottavaa eli vesiperä vedettiin jälleen. Lopulta kuitenkin löydettiin nettikahvila, jossa koneet toimivat kuin unelma ja saatiin kaikki mitä tarvittiin tehtyä käden käänteessä.

Seuraavaksi me käytiin ostamassa säkillinen ruokaa. Ei siinä mitään sinänsä, mutta hei! Me tassuteltiin ihan leffateatterin vierestä ja onnistuttiin jonkin ihmeen kaupalla pitämään itsemme poissa sen illan Hobitti -näytöksistä! Melkoinen saavutus, vaikka kyllä ne vieroitusoireet alkaa jo vähän painaa päälle... No, Hobitin sijaan ladattiin puhelinten akut täyteen, friikattiin, järkkäiltiin kamoja ja käytiin edellisiin iltoihin nähden aikaisin nukkumaan... koska herätyskello herätti meidät seuraavana aamuna viideltä. Saatiin kuitenkin teltta purettua ja tavarat kasaan yllättävän nopeasti. Keskustaan vievä bussikin löytyi kivasti ja kohti istuttiin jo InterCityn pysäkillä miettimässä, saisimmekohan jostain kahvia ennen kuin bussi lähti puoli kahdeksalta.

Jostain mielen hämärimmästä nurkasta iski halu tarkistaa, että bussi varmasti lähtisi puoli kahdeksalta. Ja ei jumalauta. Kyllähän se lähtöaika oli puoli kahdeksalta, mutta oltiin jossain aivopieruissamme onnistuttu kärräämään itsemme väärään paikkaan! Ei muuta kuin kamat kantoon ja pikavauhtia oikealle pysäkille samalla kun hikeä puski otsasta pihalle litroittain. Onneksi oltiin paikalla reilusti etukäteen, joten ehdimme vielä oikealle pysäkille ja oikeaan bussiin.

Ja siis... se bussi. Toistaiseksi ollaan painettu menemään ihan perus busseilla, mutta nyt meitä porhalsi hakemaan pikkinen minibussi, jonka vanavedessä keikkui peräkärry matkatavaroita varten. Mut hei ei siinä mitään! Se sopi meille paremmin kuin hyvin ja niinpä lähdettiin nasta laudassa kohti Greymouthia, jossa vaihdettaisiin bussia. Mutta siitä liisää tuonenpana.

Siinä sitten kivasti istuskeltiin bussissa ja odoteltiin, että päästäisiin vuoristoon.... Kunnes tajuttiin, että ikkunan toisella puolella on varsin tutun näköinen pikku mäennyppylä. Aikamme siinä lagailtiin ja muistettiin kuskin sanoneen meidän pysähtyvän pissatauolle Springfieldissä. Ja kartoissa eräs tietty Sormusten herrojen kuvauskohde on ihan siinä Springfieldin helmoissa. Lisää lagausta. Ja ei helvetti. Se oli tosiaan Edoras siinä ikkunan takana, ihan ilman mitään ennakkovaroitusta. Voi sitä friikkauksen ja turisteilun määrää. Hauskaa oli, ettei kukaan muu bussissa olleista ollut tuosta nyppylästä niinkään kiinnostunut koska edessä tosiaan kohosivat Southern Alpsit eli Sumuvuoret.

Sormusten Herran Edoras.. Ja Rohania.

Okei. Me ollaan vähän väliä ihkuttu vuoristomaisemaa ja näin päin pois, mutta Southern Alpsit! Ei hyvä elämä päät läksi taas kerran lätkimään aikasta vauhdilla. Tuntui uskomattomalta painaa menemään ylös alas pitkin mutkittelevaa vuoristotietä ja katsoa korkeuksiin kohoavia vuoria, joiden ympärille on kietoutunut pilviharsoa, joka välillä näytti siltä kuin se vyöryisi vuorenrinteitä alas. Siellä täällä näkyi myös vesiputouksia, jokia ja ties mitä nättiä. Kaikesta yritettiin epätoivon vimmalla saada kuvaa, mutta ei aina onnistuttu kun kuski tosiaan painoi menemään tuhatta ja sataa. Pysähdyttiin myös puolentunnin kahvipaussille siellä vuorten keskellä! Voi jumansviidu osta bussilippu Uudessa Seelannissa ja saat vastineeksi kierroksen mitä upeimmissa maisemissa. Tähän vois tottua.

Greymouthissa meillä oli aika liki kahden tunnin vaihtoaika ennen kuin toinen bussi lähtisi kohti Franz Josef Glacieria, joten kävimme vaihteeksi ryystämässä kupposet cappucinoa. Ja no... ei kai me muuta mainittavaa tehty. Lagailtiin.

Greymouthin ja Franz Josefin välillä taivas alkoi muuttua harmaaksi ja näytti uhkaavasti siltä, että piakkoin alkaisi sataa. Päätimme tarkistaa Franz Josefin sään ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä oli vakaa aikomus bunkata teltassa mistä puolestaan voisi sateen sattuessa seurata kauheita koska kaikki se meidän laukkuihin pesiytynyt Weta -kama joutuisi vaaraan. Me nyt ollaan selvitty trombeista ja ties mistä, ei meillä mitään väliä, mutta Weta -kamaa ei vaarannettaisi vaikka mikä olisi. Niinpä päädyimme telttailun sijaan buukkaamaan itsellemme leirimökin, koska seuraavat kaksi päivää Franz Josefilla sataa kuin Esterin perseestä jos säätietoja on uskominen. Mitään suurempia muutoksia tämä ei sinänsä aiheuttanut, koska retkeilymaja on samalla Holiday Park alueella jonne meidän piti telttakin pystyttää. Sade ropisee katossa ja ikkunoissa, mutta kamat ovat turvassa! Jee!

Spämmättyämme sosiaalisen median tukkoon (josta emme ole edes pahoillamme) ja asetuttuamme taloksi (eli räjäyttämällä matkalaukkujemme sisällöt pitkin kämppää) riensimme pesemään paskaisia kalsareitamme. Nyt ne tuoksuvat trooppisilta liljoilta ja riippuvat pitkin kämppää! Kaunista ja kodikasta siis. Tämä ilta menee lähinnä nenää kaivellessa, mutta huomenna tehdäänkin sitten jotain jännää...

P.s. Meidän takapihalla on Sumuvuoret. Repikää siitä.