Let the wind carry us!

Aamun sarastus Suomen jäädessä taakse

Hong Kongin syvän hiljaisuuden jälkeen matka jatkui sitten vielä kymmenisen tuntia kohti Aucklandia ja tosiaan viimeisen välin lentoyhtiönä toimi Air New Zealand, jolle pitäisi kirjoittaa vähintään tuhat rakkausrunoa. Ensinäkin lentokone itsessään; jalat mahtuivat jopa allekirjoittaneella (Mira) suoraksi edessä olevan penkin alle, mikä on todellakin luksusta ja helpotti pitkää lentoa huomattavasti! Toisekseen stuertit pitivät meistä huolta kuin omista lapsista ja, toki kulttuurellinen juttu mutta kuitenkin, aina kysymykset ja vastaukset alkoivat tai päättyvät sanoihin “darling” ja “love”, mitkä tietysti hymyilyttivät ainakin meitä. Siitä mieleen koneessa oli myös kaksi muuta suomalaista ja oho ne istui meidän edessä! Hauska hetki muuten oli se kun yksi stuerteista tajusi meidän kaikkien olevan Suomesta ja kysyi tunnetaanko me toisemme ja molemmat porukat vastasivat suomalaisittain “ei”... ja siihen loppui se keskustelu tai tutustuminen, haha!

Kuten tuossa Hong Kongissa pähkäiltiinkin niin kyllä sieltä koneen leffatarjonnasta löytyi sekä Hobitit että LotRit (ja lauma muita Wetan tuotoksia) ja näille kaikille oli omistettu oma “New Zealands choice”-kategoria. Päädyttiin sitten pitämään LotR-maratonia, joskin nukuttiin kaksi tuntia ekasta leffasta ja enemmän tai vähemmän tokasta.. ja no kolmas jäi loppujen lopuksi katsomatta koska aika loppui, joten voikohan tätä nyt edes maratoniksi sanoa.. Yritys ainakin ja aika meni nopeasti!

Kiinalaisista päätellen tämä on Amsterdamista.

Sanotaanko niin että tämän reissun sisäistäminen on yhä kesken ja Aucklandiin laskeutuminen meni melko rauhanomaisesti, mitä nyt pientä friikkausta oli huomattavissa. Telttamme joutui paikallisen lain syynättäväksi, jottei se toisi mukanaan liiallista määrää suomalaista pask-.. maaperää ja romuttaisi koko maan ekosysteemiä. Takaisin saatiin se kuitenkin ja oli muuten superihanat virkailijat meitä vastassa! Ei melkein jännittänyt yhtään.. Ja siinä telttaa odotellessamme bongattiin ensimmäinen kääpiö!

Täs me ja Durinin väkeä!

Kääpiöistä mieleen Air New Zealand on tehnyt kaksi Hobittiin liittyvää turvallisuusvideota, joista uudempaa saatiin ihastella tänään koneessa.. Tai siis eilen.

Jotain pikku naposteltavaa Hong Kongin loungessa.

Lentokentältä suunnattiin jonkun vihertaksin voimin City Garden Lodge-majataloomme, jonka räjäytimme kamoinemme alta puolessa tunnissa minkä jälkeen lähdettiin etsimään paikallisia puhelinliittymiä. Samalla matkaan lähti myös kaksi jäätävän kokoista tyynyä, pari makuupussia, makuualustat ja retkeilyastiasto. Nyt kun saadaan auto niin hankitaan sinne myös vedenkeitin ja sitten voidaan dorkailla luonnon armoilla! Tuli myös huomattua kuinka mäkinen kaupunki Auckland on. Kaikki kadut joko nousevat tai laskevat ja mäet ovat tosiaan jyrkkiä! Nimimerkillä hiking in new zeeealaand.

Käytiin tänään myös vähän Downtownissa tutkimassa ja nauttimassa kahvia.. ja etsimässä ruokakauppa, jota saikin hetken aikaa metsästää. Melko ajoissa kuitenkin palattiin takaisin majapaikkaamme koska väsymys alkaa ottamaan ylivaltaa. Nyt röhnötetään pienessä söpössä kämpässämme ja pohditaan mihin huominen meidät viekään..

Just äsken otettu kuva meidän ikkunasta just nyt.

Tässä mielentilassa ei kai ole muuta sanottavaa. Ainiin! Ehdittiin kävellä ehkä kilsa kun jotkut paikalliset pikkupojat halus meidän viskaavan niille niiltä karanneen pallon takaisin.. yli aika hurjan liikenneväylän. Siitä mieleen vasen kaista vaikuttaa jo nyt autottomana aika jännältä, liikenneympyrät sitäkin jännemmältä eikä sovi unohtaa sitäkään että ratti tulee olemaan tietysti väärällä puolella..

Nyt menemme nukkumaan koska en tajua enää itsekään tekstiäni.. Öitä! Tai siis.. hyvää päivän jatkoa!

Remember what Bilbo used to say...

“Remember what Bilbo used to say: It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”

Kuten edellisessä merkinnässä lupailtiin, seuraava (eli tämä) merkintä tulee Hong Kongista! Meillä on täällä vielä rutkasti aikaa ennen kun kone lähtee siinä 17:50 paikallista aikaa kohti Aucklandia! Nythän kello on tosiaan kahdeksan aamulla ja päivä on kai perjantai...

Täs me Amsterdamin koneessa!

Mitenkäs reissu sitten on alkanut? Värikkäästi ja monivaiheisesti, sillä ei me ehditty edes lentokentälle asti kun bussin ilmastointi (or something like that) alkoi savuttamaan ja meidän piti ulostautua bussista, ennen kuin se räjähtäisi tai mitään muuta yhtälailla arvattavissa olevaa. Oltiin kuitenkin ajoissa liikkeellä ja korvaava bussi saapui abouttiarallaa kymmenessä minuutissa joten ei kai siinä mitään. Paitsi, että ykkös terminaalin kohdalla tuon bussit ovet alkoivat valskaamaan että silleenkä. Kovasti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että huono päivä oli kuljettajalla eikä meillä.

Tekniikan ihmelapsia kuin olemme pällistelimme aikamme huulet pyöreinä automaatti check-iniä, mutta lopulta meillä oli liput käsissämme ja saatoimme siirtyä kansainväliselle alueelle ja sitä kautta pois Suomen maaperältä. I DID MY WAITING!!! 13 YEARSS!!! IN FINLAND!!!

Täs Mira ja superkallis Helsinki-Vantaan katkarapuleipä.

Katsellessamme ikkunasta Helsingin etääntyviä valoja tuli myös sanottua hyvästit suoraan sydämenpohjasta: ei tule ikävä.

Matkalla Amsterdamiin nautimme Finnairin tarjoamasta hienosta menusta: kämäistä kahvia ja vettä. Onneksi siinä lähtöhepulissa aika kului nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo heittämässä rinksaa Amsterdamin lentokentällä.

Amsterdamissa tietty portit olivat toisistaan melkein niin kaukana kuin mahdollista, joten päästiin siinä kivalle pikku aamulenkille.Suht helposti se löytyikin ja maamerkkinä toimi lauma aasialaisia, jotka olivat löytäneet jo tiensä portille.

"Me ja miljoona kiinalaista! Ha ha! Hei kiinalaiset, miten menee?"
"No Kiinaan menee! heheHAHHAHAA!"
Ja niinhän sitä mentiin.

Damista Hong Kongiin meidät kuljetti Cathay Pacific Airways. Heti aluksi tarkistettiin, että tavarat olivat selvinneet vaihdosta ja olivat edelleen menossa mukana. Hyvä tietää, etteivät kamppeet ainakaan Euroopan kamaralle jääneet! Kyllä tuli kahdelle idiootille turvallinen fiilis ja meistä pidettiin hyvä huoli koko lennon ajan. Tasaisin väliajoin oltiin tarjoamassa ruokaa ja kun Willun maha alkoi vetää ripaskaa siinä kävi sitten useampikin stuertti kiikuttamassa karkkia, vettä ja oksennuspusseja sekä antamassa hyviä neuvoja. Oli turvallisempi olo kuin Suomen arvauskeskuksissa... Willun osalta lähes koko matka meni torkkuen siinä Mira jutteli ikkunapaikalla istuvan hollantilaisen duden kanssa, joka oli menossa yllättämään tyttöystävänsä Filippiineille. Lisäksi Mira katseli Hobittia mikä ei tässä vaiheessa enää ketään jaksa yllättää... (Tässä välissä oli tauko kun tajuttiin, että screenillä vipeltää kiivin poikasia ja Uuden-Seelannin maisemia). Mutjoo, seuraavaksi Air New Zealandin kyyditsemänä kohti Aucklandia ja kuka tietää, ehkä päästään vielä matsaamaan katsellaanko lennolla Hobittia vai Sormusten herraa...

Täs me Honkkarin loungessa.

Nyt ollaan tosiaan Honkkarissa asti. Passin ja laukkujen tarkastukseen jonottaessa Willu sattui vilkaisemaan ikkunasta pihalle ja tipautti leukansa polviin. Mira lagasi hetken ja mietti, että onpa jännän muotoisia pilviä ennen kuin tajusi, että siellä lasin toisella puolella aamunhämyn ja pilvien seassa avautui kaunista ja jylhää vuorimaisemaa. Vastaavaa onkin luvassa seuraavat pari kuukautta ja Uuden-Seelannin vuorijonot tuskinpa vain häviävät loistossaan noille, jotka nytkin voimme nähdä ikkunasta.

Tällä hetkellä istuskellaan Plaza Premiun Loungessa ja vedetään napaan kaikkea, mihin käsi vain yltää. Vähän hämmentää, että täällä on ihan helkkarin hiljaista ja rauhallista mikä ei oikein vastaa kuvaa Hong Kongista, vaikka varmasti tuolla kaupungissa meininki onkin erilainen. Tuntuu vain vaikealta käsittää, että ollaan nyt selvitty tänne asti. Alle vuorokausi niin ollaan perillä!

P.S. Meidän bloggeri on tällä hetkellä kiinaksi! o.o