Mocha! Felei bo ma raki!

No niin! Nyt voidaan pitkästä aikaa sanoa tehneemme jotain muuta kuin syöneemme pizzaa tai käyneemme leffassa. Tänään nimittäin herättiin jo kello kahdeksalta aamulla ja otimme suunnan kohti Universal Studiosia. Hämmentävää muuten, että aina kun ollaan suunnitelmallisesti (outo sana) herätty aikaisin, koko talossa on hiljaista kuin missäkin hiljentymiskappelissa konsanaan, mutta vaan kun haluttais nukkua alkaa bileet heti aamusta ja kaikki kolme hurttaa huutaa kuorossa.

Royal Oak.. hehhe.. ehhe.. hee...

Mut kuitteskee! Poikettiin matkan varrella meidän vakiodonitsimestassa vetämässä itsemme ähkyyn, ettei tarvitsisi sitten studioilla alkaa heti ruokaa etsiä. Tässä alkaa jo tottua siihen, että kun jonnekin haluaa lähteä saa reissata sen kaksi tuntia ja päällekin, mutta tuo aamuinen rupeama oli kyllä tolkuttoman hidasta meininkiä. Ja me niin innoista pyöreinä odotettiin että päästäisiin huvipuistoon!

.. Sherlocked..

Lopulta pääsimme Universal Studiosille asti ja meidät laskettiin vapaiksi huvittelualueelle. Heti kättelyssä meitä oli vastassa lauma oheistuotekauppoja, joita noin päivän alussa päätettiin vain vilkaista ettei tarttisi kaikkea kamaa mukana raahata. Siinä vaiheessa kun meille valkeni, että Itse ilkimys -leffoille on omistettu kokonaan oma kauppansa tiesimme olevamme tuhoon tuomittuja... ei sillä, että se tässä vaiheessa enää mitenkään yllättäisi.

Vaikka matkamuistot saivat vielä toistaiseksi jäädä kauppojen hyllyille odottamaan, pidettiin Itse ilkimys ja ennen kaikkea minionsit mielessä ja painettiin ensimmäiseen laitteeseen eli Minions Mayhemiin. Mitäpä tuosta nyt sanoisi? Pyörittiin simulaattorissa 3D -lasit nenuilla ja muututtiin keltaisiksi haalaridudeiksi. Ihan oikeesti!

Palattuamme takaisin (ehkä hitusen) ihmismäisempiin olemuksiimme jatkoimme kiertelyä ja päädyttiin katsomaan Animal actors show'ta ja nimi varmaankin puhuu puolestaan, eli katsottiin miten lavalla painoi koiraa, kissaa, papukaijaa, marsua, possua ja pesukarhua tekemässä temppuja ja viihdyttämässä yleisöä. Näytöksen loppupuolella vapaiksi lasketut pulut oli jyrätä jonkun random aasialaisturistin, joka ei sitten millään malttanut pitää persettään penkissä loppuun asti. Voi aas... siis turisteja... ylipäätään...

 

Tässä vaiheessa jatkettiin puiston alemmalle tasolle ja matkan varrella ihasteltiin avautuvia näköaloja. Puisto sijaitsee tosiaan siis mäen päällä, joten tuolta kelpasi tähystellä toisaalle kaupunkiin. Ylipäänsä on jotenkin helpottunut olo, ettei koko LA ole täysin tasaista maaperää vaan löytyy ainakin jonkinlaista mäkeä ja nyppylää. Liian lättänä ulkoasu voisi sekin olla shokki Uuden-Seelannin vuorijonojen jälkeen...

Vaihtonaamat tuntuu olevan joku juttu..

Universal Studiosin lähes koko laitekanta on aika simulaattori painotteista ja 3D-tekniikkaa hyödyntävää, mikä ei sinänsä ole ihme kun kerran elokuvapainotteisesta teemapuistosta on kyse. Pieni asia joka jäi myös mieleen oli, että varmaan jokaisella ajelulla saatin enemmän tai vähemmän vettä naamalle... Mikä fetissi näillä dudeilla on veren... eikun veden... kanssa läträämiseen?

!!!!!!!!

Kaikista mieleenpainuvin ride (nyt on oikeasti suomenkielinen termi pahasti kadoksissa... anteekshi) oli Studio Tour, jossa meitä kuskattiin lavasteiden seassa ja nähtiin siinä sivussa kaikkea muutakin jännää. Oli shokki itsessään, kun kuskidude ajoi autoletkan johonkin simulaattoritunneliin jossa ollessa autoissa oleville pienille tv-ruuduille pätkähti itse Peter Jacksonin naama. Siltä heebolta ei kyllä pääse missään karkuun... Hyvä, että ehti järkytyksestä toipua kun simulaattori käynnistyi ja paiskoi meitä menemään oikein olan takaa King Kong -videopätkän pyöriessä auton sivuilla olevilla ruuduilla. Kukaan ei nyt tajunut tuota selitystä, mutta pointti taisi taasen olla Peter Jacksonissa...

Nörtti-Miran pakko pohtia että missä on se THE Auto Fastista..?

Mihinkähän muihin leffoihin liittyviä juttuja tuolla kierroksella nähtiinkään... Ainakin autoja niin Flinstonesista, Back to the Futuresta ja Fast and the Furiousista (ainakin), lisäksi oli räjähtävä tappajahai, tulvan alle huuhtoutuva kylä... Sitten oli joku random dude, joka lemppasi jonkun muidun raadon auton takakonttiin samalla kun me turistit siinä istuttiin ja pällisteltiin... sitten se lähti tulemaan puukko kädessä kohti ja lähtiin karkuun.

Oonko mä ainut jonka mielestä tässä tekstissä ei ole mitään järkeä? No mutta kuiteskiin! Oli huisia ja jännää ja pääsipä nyt meiksikin tutustumaan aitoon jenkkiläiseen teemapuistoon. Transformers riden päätteeksi oltiin saatu kupongit, joilla saisi kahvia tai juomista melkein mistä tahansa puiston kahviloista joten kipaistiin hakemassa pienet juomat, jotka ensimmäistä kertaa sitten Jenkkilään saapumisen olivat oikeasti pienet.

Tää tippu niskaa.

Ennen kotimatkaa meidän oli kuitenkin hoidettava vielä yksi asia: pakolliset törsäykset. Ostettiin sateenkaari pop cornia. Ja jotain muutakin ehkä... ei siitä sit sen enempää...

Ei, ei ole Lostista mutta mikä leffa?!

Tukeva aamiainen piti nälän poissa aika hyvin koko päivän, mutta kotimatkalla meillä oli seuranamme jo kaksi kuorossa huutavaa masua. Ja koska aikataulut eivät koskaan osu täydellisesti kohdalleen, saatiin jumittaa parissakin paikassa ennen kuin päästiin Torranceen asti. Matkan varrella saimme todistaa muunmuassa jotain kitaristidudea, joka lauloi ja paasasi meille Jeesuksesta koko matkan Metro Cetral Stationilta Willowbrookiin.

Torrancessa poikettiin Taco Bellissä popsimassa hieman illallista ennen kuin raahauduttiin kämpille. Ah, ruoka... kaunis asia. Ja miksei Suomessa saa vastaavaa pikaruokaa, joka on hyvää ja jota ei ole hinnalla pilattu? Ah, Taco Bell tulee varmasti pelastamaan meidät monena nälkäisenä iltana koska se taitaa olla auki aikasta pitkään...

Nyt meen halimaan yksisarvista. Heibba!

Ehkä hänet on luotu lentämään ettei sulata tie hänen kenkiään

Taas vähän kertomusta perus arjestamme, koska mitään superjännää ei vieläkään ole tapahtunut. Ei sinänsä ettäkö se siis huono juttu olisi! Ollaan tehty kaikkea kivaa muttei oikein mitään sellaista mikä kiinnostaisi ketään. Noh, tänään syötiin pizzaa ja se nyt tietysti kiinnostaa kaikkia! Selitänpä nyt kuitenkin taas aikani kuluksi parista viime päivästä.

Eli mihinkäs me jäätiin viime kerralla.. Ah! Super Bowl! No se meni yllättävän rauhallisissa merkeissä ja ilmeisesti isot bileet oli jossain muualla kun meidän pienen lähiömme kaduilla. Tiedä sitten millaiset bileet jossain Downtownissa tai Hollywood boulevardilla on ollut, mutta täällä oli hiljaista! Talomme teineillä tosin oli jotkut valvojaiset mutta eipä me häiritty niitä eikä ne meitä, joten sekin meni rauhaisasti. Perin hämmentävä kokemus siis kaiken kaikkiaan!

Entäs mitä me tehtiin Super Bowlin aikana? No me paettiin leffaan, koska ei tuo.. jalkkis.. nyt oikein kiinnostanut. Käytiin katsomassa Birdman kun löydettiin Torrancesta toinenkin leffateatteri, joka kaiken lisäksi on lähempänä kuin tuo Del Amo Fashion Centerissä oleva. Sinne sitten dallailtiin ja oltiin aika paljon etuajassa joten saatiin lahnailla yhdessä nurkassa hetki. Jännää muuten miten jenkkien leffateattereissa on tapana että liput myydään aina rakennuksen ulkopuolella ja liput revitään heti sisään kävellessä. Sitä voisi siis periaatteessa livahtaa mihin tahansa saliin jos olisi niin nilkki että viitsisi ostaa halvimman mahdollisen näytöksen lipun ja sitten mennä johonkin kalliimpaan 3D-leffaan vaikka. Onneksi me ei olla niin nilkkejä.

Mitä sitä nyt sanoisi Birdmanista? Mun mielestä se oli aivan tajuttoman hyvä ja tykkäsin. Willu taas sanoi että oli se hyvä, muttei mennyt oscar-ehdokkaissa The Imitation Gamen ja Theory of Everythingin ohi. Into the Woodsin se kyllä kuulemma pesi mennen tullen, haha. Birdman oli kuitenkin.. No parissa kohtaa sai olla taas että mitä hittoa, mutta se tuntuu olevan tämän oscar-vuoden joku teema. Hyvässä mielessä siis! Hauska leffa kuitenkin, suosittelut sen suhteen!

Koska mitään erikoisempaa ei nyt ole pälistävänä niin kerrottakoon että löydettiin uusi vakiokuppila tuosta läheltä. Aluksi tallusteltiin aina puolet kauempana olevaan Starbucksiin eikä siinä mitään, koska hyvää ja halpaa kahvia. Mutta sitten eräänä päivänä teki mieli donitsia ja mentiin sellaisia ostamaan ja tajuttiin että huu! Kyseisestä Donut-mestasta saa myös kahvia ja sellainen jäätävän kokoinen kannu maksaa vaan 1,45 dollaria. Voitte arvata että Starbucks jäi komeasti kakkoseksi ja yleensä jos käydään siellä nykyään, käydään ostamassa jotkut herkkukahvit illalla kotiin valuessa. Sellaiset, jotka ei saa meitä pärisemään niin pahoin kuin tuo aamuinen peruskahvi. Tänään tosin käytiin Donutissa iltakahvillakin. Ja nyt muuten pärisee.

Noh, mitäs me nyt sitten tehtiin eilen.. Ah! Käytiin uudemman kerran Chinese Theatressa aka Dolby Theatressa pitämässä pieni leffamaratoni. Se kun taitaa olla tällä hetkellä Losin ainoita teattereita, jotka yhä pyörittää The Grand Budabest Hotelia. Oli muuten sekin varsin hauska ja hyvän mielen leffa omalla oudolla avallaan! Ja voi Ralph Fiennes, I love that man. Kyseisessä leffassa oli muuten kaksi meidän lapsuuden pääpahista ja niillä oli joku häiriintynyt suhde, tietääkö joku ketkä on kyseessä?

Ja toinen leffa oli sitten One Last Time eli Hobitti koska pitihän se nyt käydä Chinese Theatressa katsomassa! Voi jytinä soikoon niitä ääniä ja siis vaikka olikin vain 2D niin ah sitä kaunista kuvaa! Oli hyvä aloittaa tämä Hobitti Embassylla ja päättää se Chinese Theatreen. No regrets! Tuomitkaa jos haluatte, ei kinosta! Ha!

Tuossa leffojen välissä sitten käytiin syömässä salaatit ja koska nörttikauppojen kuningas tönötti siinä vieressä niin käytiin myös siellä pyörähtämässä. Mitään suuren suurta ei tosin lähtenyt mukaan, mutta kassalla työskentelevä neitokainen onnistui hämmentämään meitä kertomalla kuinka sen suuri unelma on päästä joskus muuttamaan Suomeen! Oltiin siinä sitten että voi kuule, me vaihdettaisiin paikkaa koska vaan! Oikein hauska turinatuokio, joskin edelleen hieman hämmentää että mitä ja miksi.. Mutta kai se luulee että Suomessa on aina talvi ja nättiä tai sitten kesä ja aurinkoista. Poor girl.

Okei! Sitten tähän päivään. Tänään ajateltiin ensin että vain lahnaillaan koko päivä ja illasta käydään pizzalla, mutta sitten päätettiinkin extemporena lähteä käymään Redondo Pierillä. Siellä kun oli pizzapaikka myöskin, joskin saatiin huomata että siellä oli riehunut tulipalo ja moinen pulju oli tällä hetkellä kiinni. Pyörittiin kuitenkin aikamme tuolla jäätävän kokoisella "jenkkilaiturilla", käpöteltiin hieman rantaa pitkin ja lähdettiin sitten Del Amoon syömään sitä pizzaa. Oikein hyvä päivä siis takana!

Eipä kai tässä muuta sen ihmeempää. Ei muuten taideta päästä oscareita todistamaan lähellekään punaista mattoa, mutta mennään varmaan tonkimaan sinne läheisyyteen josko Benedict ilmestyisi jostain. Joten jos oscareissa tapahtuu jotain hämminkiä ja turvamiehet syöksähtelee pitkin mattoa, voitte olla varmoja että me ollaan tehty jotain pahasti väärin. Pistäkää korttia vankilaan sitten, hahha! Juu ei muuta, moi!

They say we are what we are

Moi, tässä me taas! Ei me oikeastaan olla mitään erikoisjännää tehty (ei edes perusjännää), mutta päätettiin nyt kuitenkin vähän ilmoitella itsestämme. Täällä ollaan nyt lauantai-iltapäivässä ja nousevan kauhun vallassa, koska huomenna on Super Bowl -sunnuntai mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jenkit sekoaa ja bilettää koko sielun kyllyydestä samalla kun me ei tajuta mistään mitään.

Keskiviikkona lähdettiin käymään Long Beachilla... syystä mitä me ei oikeastaan tiedetä. Hassua on, että päädyttiin sinne vielä seuraavana päivänä jostain käsittämättömästä syystä uudelleen. Long Beach on selkeästi vähän kuin paikallinen Christchurch, koska ollaan sielä vähän väliä ilman mitään pätevää syytä... Löydettiin me joku nörttikauppa sieltä ja Mira osti Pacific Rim -figun... mut kuulemma se tarvii vielä toisen et voi leikkiä miten jättibottia matsaa hirviötä vastaan tai jotain. Lisää Long Beach visiittejä siis tiedossa... (Miran kommentti: "Paskaa puhut!" ...ehehhehe.... bling... lisää tästä joskus... jännittäkää...)

Ensimmäisen Long Beach reissun jälkeen jäätiin Del Amon kohdalla bussista pois ja painettiin katsomaan Into the Woodsia, jolla on Oscareissa kolme ehdokkuutta. Painettiin saliin tietämättä oikeastaan mistään mitään ja hämmennyttiin heti alkuun, koska kaikki trailerit olivat sarjaa perseilyleffat ja mietittiin siinä, että mitä ihmettä me ollaan tultu katsomaan. Itse leffa olikin sitten no aika... no... juu-u. Kun lopputekstit pärähti ruutuun oli jäljellä vain yksi kysymys: "Mitä vittua?". No oli meillä siinä leffassa sentään Johnny Depp (joka lahdattiin pois about viidessa minuutissa...oho, spoiler), Meryl Streep (joka sai Oscar -ehdokkuuden vain koska on Meryl Streep, kaikella kunnioituksella tietty), Daniel Huttlestone (se söpö pikkupoika Les Misistä) ja James Corden (joka on ollut siis pienenpienessä osassa Doctor Whon jaksoissa The Lodger ja Closing Time, mut hei... se on silti ollu Doctor Whossa, tää on aina cool...)

Torstaina selvittyämme kotiin toiselta Long Beach reissultamme ei tehty about muuta kun syötiin, sitten meille tulikin jo kiire painaa taas kerran Del Amoon, tälle kertaa katsomaan Game of Thronesin neloskauden kahta viimeistä jaksoa ja vitoskauden preview'n ensiesitystä IMAX:ina. Kiire tuli, koska 300 ensimmäistä saisi pienet GoT -julisteet kaupan päälisiksi. Ei meillä varmaan loppujen lopuksi kiiruhtaa olisi tarvinnut, mutta ainakiin saatiin julisteet! Jee!

GoT itsessään oli cool leffateatterissa katsottuna, mutta se tuskin teki kaikkea oikeutta IMAXille. Vaikea sanoa kun ei ole mihin verrata, mutta näin me uskotaan ja oikeastaan myös toivotaan. Pitää jokin IMAX-leffa kyllä vielä katsoa näiden jäljellä olevien viikkojen aikana tai kyllä kehtaa edes tulla takaisin Suomeen.

Perjantaina me (ylläri pylläri) raahattiin perseemme taas kerran leffateatteriin katsomaan tällä kertaa Big Hero 6 ja American Sniper. Loppujen lopuksi saatiin kyyti Del Amolle meidän kämppikseltä Kristieltä, joten meille jäi hyvin aika istua kahville... Ja päädyttiin johonkin hienosto kahvilaan. Jossain ihme suomalaispaniikissa ei kehdattukaan tilata pelkkiä kahveja vaan päädyttiin tilamaan tuopilliset (kyllä, tuopilliset) pirtelöä. Hyvää oli, mutta ne vaan jatkui ja jatkui, eivätkä tuntuneet koskaan loppuvan... Pirtelöähkyssä kelpasikin raahata ruoto leffateatterin penkkiin.

Big Hero 6 oli ehdottomasti tämän vuoden puolella katsotuista leffoista paras (jos siis Hobitin uudelleenkatsomisia ei lasketa...). Jos nyt enempiä spoilaamatta annetaan siitä muutama sana, miksi se oli niin täydellinen: nörttiys, bromance, hippinörtti, supersankarit, "There's nothing better than free food!" ja... niin. Menkää katsomaan kun se saadaan Suomeen joskus. Tää oli just se leffa mikä me tässä hetkessä tarvittiin. Kuvasi vaan meidän reissua jotenkin niin osuvasti silleen vaivihkaisen ovelan salakavalasti.

American Sniper taas... nooooooh... ei se huono leffa sinänsä ollut, mutta jos olet yhden leffan nähnyt Irakin sodasta jenkkinäkökulmasta kerrottuna, olet nähnyt tämän. Tääkin leffa taisi perustua tositapahtumiin jostain jenkkiläisestä sotasankarista ja sen kyllä aisti niin itse elokuvasta, kuin myös ympärillä olevasta jengistä joka tuntui koostuvan kunniallisista ja isänmaallisista amerikkalaisista. Porukka hurrasi ja elokuvan lopputekstien aikana saatiin vielä jotkut säälittävät aplodit yleisöltä. Okei, Hobitin ensi-illassa jengi taputti. Game of Thronesin ensi-illassa (tai mitä termiä tästä nyt pitäisi edes käyttää) jengi taputti. Nämä ovat vielä ymmärrettäviä tilanteita, mutta tuo oli vain... pelottavaa. Kyseinen leffa on kuitenkin pyörinytkin Jenkkilässä jo jonkin aikaa... Joo et no. En nyt oikein tiedä pitäisikö suositella vai ei. Jos tykkäät sotaleffoista, mene ihmeessä. Jos et, älä edes harkitse.

Mitään muuta kerrottavaa meillä ei sitten olekaan! Jonkinlaista suunnitelmaa ollaan yritetty kursia kasaan, mutta sanottaneenko, että aikataulut tuppaavat muuttumaan melkein kuin itsekseen. Ensi viikolla kyllä tehdään jotain jännempää! Jokunen Oscar -ehdokas on vielä katsomatta, mutta suurin osa noista on Jenkeissä jo tullut ja mennyt jotenka... Kunhan olisi edes joitain ehdokkaita nähtynä, kun on itse gaalan aika!

Mut jee, katsellaan mitä tapahtuu. Sehän nähtiin jo Uudessa-Seelannissa, ettei meitä ja suunnitelmallisuutta ole luotu yhteen... Go bum!