Tuossa samalla kun istuttiin ja
kirjoiteltiin tuota edellistä merkintää, muistimme että mehän
lähdetään aamulla jo niin varhain ettei respa ole auki. Hyvä että
tajuttiin, koska muuten Willun ajokortti olisi jäänyt hengailemaan
Nelsonin Paradiso-hostelliin toviksi jos toiseksikin. Osoitettiin
kuitenkin jonkinlaisia älynlahjoja ja menin sitten respaan kysymään
että kuis.. Ja kiva setä respasetä sitten sanoi että vaihtaa
meidän bussiliput niin että bussi tulee noukkimaan meidät aamulla
siitä Paradison pihasta. Tämä tarkoitti sitä että saatiin nukkua
hieman pidempään ja ajokorttikin pääsi palautumaan omistajalleen!
Jee!
Illalla oli jossain jotkut bileet,
joihin 3-4 meidän kämppistä lähti rälläämään.. mutta aamulla
noista vain yksi oli kotiutunut. Ties mihin ne muut sitten olivat
jääneet. Me kuitenkin noustiin reippaina, pukeuduttiin
hippikuteisiin ja paineltiin syömään ilmaiset safkat ja etenkin
juomaan ne ilmaiset kahvit. Tämän jälkeen saapasteltiin sinne
Paradison pihalle komeasti puoli tuntia ajoissa, johtuen siitä että
ollaan stressipyllyjä ja setä respasetä oli illalla sanonut että
meidän on parasta olla siellä silloin kun bussi tulee koska jos ei
olla niin bussi ei pysähdy vaan jatkaa matkaansa. Ilman meitä.
Iiks!
Selvittiin kuitenkin bussiin, jonka
kyydissä sitten huristeltiin taas Blenheimin kautta kohti Pictonia.
Kaikkien niiden Kingstonien ja Franz Josefin pikkukylien jälkeen
Picton vaikutti melkeinpä suurelta kaupungilta, toisin kuin mitä se
oli silloin edellisellä visiitillä ollut. Ja taas sitä kiertävät
vuoret vaikuttivat nyt pikkunyppylöiltä Mount Cookin ja Southern
Alpsien jälkeen.
Tämä löyty Pictonin terminaalista ja Willu sekos. |
Pictonissa meillä oli aikaa sellainen
2,5 tuntia ja koska meidän LotR-tour varaus ei ollut mennyt läpi
niin juostiin sitten samantien paikalliseen i-siteen itkemään että
mitä me tehdääään.. Ja kiva täti saittitäti sitten
ystävällisesti soitteli pariin paikkaan ja hommasi meille sellaisen
kokopäivä-tourin keskiviikolle. Maksoi vaan 15 dollaria enemmän
kuin se meidän puolenpäivän tour mitä yritettiin itse hommailla,
joten uu! Ja päästään teelle Rivendelliin, kelatkaapa sitä!
Tämän jälkeen kirmattiin sitten ulos
sieltä i-sitesta ja tajuttiin ettei meillä ole yöpaikkaa enää
keskiviikon jälkeen ja bussi Tongariroon lähtisi aamusta.. Mutta
tämäkin hoitui sitten kun päästiin Wellingtonin päädyn
hostelliin.
Nää on kuulemma läskipalloja :3 |
Laivamatka meni oikein mukavasti,
vaikka huutavia kakruja tuntui olevan joka nurkalla. Syötiin
Fish&Chipsit ja hengailtiin.. Ja kun rantauduttiin Wellingtonin
satamaan, oltiin sitten kauniisti väärässä paikassa nimittäin
autokannella. Sieltä me sitten kirmattiin hissin avuin takaisin ylös
odottelemaan että meidät turvenuijatkin vapautettaisiin
Wellingtonin ihmeelliseen maailmaan. Kivasti meni 2 dollaria maksava
bussikin suoraan melkein hostellin pihaan, joten ei tarvinut tällä
kertaa vedellä painavia laukkuja perässä pitkin maita ja mantuja!
Ei, tämä ei ole meidän hostelli vaan hieno rakennus. |
Hostellilla saatiin tosiaan yksi lisäyö
kun kauniisti pyydettiin, minkä jälkeen vallattiin yksi kahden
hengen huone käyttöömme ja räjäytettiin kamamme. Mitään jännää
emme eilen enää duunailleet, muuta kuin kävimme kaupassa ruokaa
ostamassa. (Btw. Lake Townin theme soi päässä varmaan viidettä
päivää). Sitten lahnattiin ja harrastettiin hieman käsitöitä,
iskemällä uusia pätsejä meidän turistilaukkuihin! Ja sitten
mentiinkin tutimaan joskus yöllä.. vain jotta aamulla voitaisiin
herätä siihen että joku dude tekee remonttia meidän käytävässä.
Yhyy!
... say what? |
Tiedättekö muuten miten kaksi typerää
nörttituristia saa harrastamaan liikuntaa? Iskemällä
kuusikerroksisen hostellin rappuihin LotR ja Hobitti-julisteita. Tuli
vähän juoksenneltua tänään, mutta koska kamera ei ollut mukana
niin ette saa niistä todisteita. En juokse toista kertaa, kaikella
rakkaudella. Sitäpaitsi Thorin on alemmissa kerroksissa.
Ne läks mukaan! Muahhaahaha! |
Mussutettiin tuttuun tapaan aamiaista,
käytiin keittämässä kahvit alakerran keittiössä ja sitten
lähdettiin hillumaan kaupungille. Oli meillä suuri päämääräkin,
mutta eksyimme polulta yhteen levykauppaan josta käteen jäi Hobitin
vikan osan soundtrackit ja koska en suostunut estämään Willua vaan
päinvastoin rohkaisin sitä.. Se osti myös Sherlockin kakkoskauden
soundtrackin. I'm not here to save you, darling, I'm here to destroy
you..
Tywinin naama! |
Levyostosten jälkeen kirmattiin sitten
kohti 162 Cuba streetiä, jossa tuntui olevan vaikka ja mitä.
Ainakin joka kerta kun tänään olen googlaillut jonkun mestan
olinpaikkaa, se antoi osoitteeksi 162 Cuba streetiin. No anyway sinne
kiiruhdettiin kuin Smaugin tuli pyllyn alla.. Vain jotta voitaisiin
jäädä tutisemaan siihen ulkopuolelle hetkeksi, koska meni yksi
Rhosgobelin pupu pöksyyn! Jännä miten tämmöiset jännät mestat
aina jännittää ihan sikana!
Lopulta sitten uskaltauduttiin sisään.
Ja puoli tuntia myöhemmin meidät heitettiin ulos sieltä. Kädet
elmukelmuihin käärittyinä ja typerät virneet naamalla.. Ja hyvin
hämmentyneinä siitä mitä juuri oli tapahtunut.
Plant your trees, watch them grow. |
Okei vähän tarkemmin! Mentiin siis
sellaiseen mestaan kuin ALC Speakeasy Tattoo, jossa viiksidude
nimeltä Graigy Lee otti meidät viiksineen vastaan ja tosiaan, puoli
tuntia myöhemmin meillä molemmilla oli tammenterhot ihoa
koristamassa. Kymmenen minuuttia meni per tatuointi, mikä on ihan
käsittämätöntä! Mä siinä suunnittelin ottavani Willusta kuvan
kun se kärsii, mutta rehellisyyden nimissä en ehtinyt
kun se oli jo ohi! Vikkelä viiksidude.
Tikkarit ehdittiin jo syödä yhyy. |
Ulos
lentäessämme meillä oli mukana myös pienet paperipussit, jossa
oli perus ohjeet, pari tarraa, esitelehtinen ja tikkari! Vähän kuin
pienenä kun käytiin hammaslääkärissä ja sai tikkarin jos oli
reipas. Oltiin kai sitten aika reippaita tapauksia, vai kuis?
Ensitöiksemme
riennettiin tietysti paikalliseen apteekkiin, jonka jälkeen
lagattiin yhdellä puiston penkillä hetki ja oltiin hysteerisiä.
Ainiin! Tässähän on vielä yksi stoori kerrottavana tästä
kyseisestä tatuointimestasta! Muistatte varmaan silloin kun käytiin
Hobittilassa? No tämä viiksidude tykkäili silloin aika urakalla
meidän Hobittila-kuvista minkä takia nyt tietysti tiemme vei juuri
hänen luokseen. Ovela viiksidude. No mutta tästä voi päätellä
että joko viiksidude on hyvin ovela tapaus ja aisti mahdolliset
asiakkaat instan läpi tai sitten kyseessä on joku LotR-fani. Niin
tai näin, ajateltiin sitten että jos kyseessä on LotR-fani.. ja
meidän huonolla enkunääntämisellä se kuulisi “acorn” sanan
vahingossa väärin ja iskisi meidän nahkoihin Aragornin naamat. Ja
kelatkaa kun homma tosiaan oli ohi 10 minuutissa niin ei siinä olisi
ehtinyt juuta eikä jaata sanomaan, olisi vain kohta huomannut että
sun kämmenselkää tai rannetta koristaa Aragornin naama! Ja siis
pelkkä naama. Olisi ollut.. noh, aika venkaa. Ei sillä etteikö
Arska olisi kova jäbä mutta sen naama kämmenselässä? Oh..
Päätön Willu ja sen julisteet. |
Aikamme
friikkailtuamme, päätettiin sitten lähteä jostain metsästämään
kahvia ja sellaisen jälkeen taas lähdettiin vain pyörimään
kaupoissa. Ja otan täyden vastuun siitä että Willulta meni rahaa
kaikkeen Doctor Who-sälään kuten kahteen julisteeseen. Käytiin
parissa nörttikaupassa, jossa noita myytiin ja se yritti
epätoivoisesti taistella vastaan mutta tuloksetta, koska sen
korvanjuuressa sähisi pikkuruinen ääni.. “Do it.. you know you
want it.. just do it.. do iiit...” Ja niin se osti pari julistetta.
Tosin ostin mäkin Tywin Lannister-pinssin! Haha! Pelkkä naama.
Tietysti.
Nyt
lagaillaan meidän hostellihuoneessa ja kirjotellaan merkintää.
Kohta lähdetään varmaan vielä kaupassa käymään ja sitten
seuraa perinteinen paranoidi-yö uusien tatuointien kanssa. Huomenna
tiedossa ehkä jotain jännää ja jos ei niin keskiviikkona
viimeistään.. See ya! Muistakaa jättää kommentia chattiin tai
merkintään, niitä on kiva lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti