To Rivendell, Master Gamgee, to the House of Elrond.

Jejee, tänään oli taasen varsin tapahtumarikas päivä. Herätys oli mukavasti jo puoli kahdeksalta ja vaikkei just lainkaan oltu nukuttu niin yllättävän ketterästi saatiin kamat niskaan ja sapuskaa nenujen eteen. Sitten oltiinkin jo valmiita koko päivän kestävälle Rover Toursin Lord of the Rings retkelle, joka veisi meidät muutamiin lokaatioihin.

Random pöpelikkö, sanoo Willu.

Dudeopasdude oli meitä jo vastassa kun siinä hieman ennen sovittua aikaa eli puoli yhdeksää menimme hostelimme pihaan palloilemaan. Opas noukki meidät hellään huomaansa kun näytettiin tarpeeksi eksyneiltä ja toinen meistä (Willu) edusti taasen Smaug-paidassa. Kuski viskasi meidät bussiin ja sitten huristelimme hakemaan poloisia kanssamatkustajia. Ensimmäinen pysähdys olikin sitten Rydges -hotellilla ihan kulman takana. Sitten taas hetki lagausta... Rydges... eikös Thorinin costume ollut siellä? Ja omg, sieltähän se ikkunasta kuikuili vaivihkaa. Ja taas friikattiin. Juuri sopivasti kun kuski palasi jenkkituristiduden kanssa ja päästiin jatkamaan matkaa. Pian oli koko katras kasassa ja puheenaihe kääntyi hämmentävästi Hamiltonin ja Palmerston Northin kiistaan siitä, kumpi on tylsempi kaupunki. Meidän teki kovasti mieli kommentoida et kokeilkaapa tyypit Suomea... (tässä kohtaa me väistetään epätoivoisesti lukijoiden heittämiä teräviä esineitä).

Näettekö hobitit pyörimässä rinnettä alas Maggotin tilalta paetessa?

Get off the road!

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Mount Victorialla, jossa meidät vietiin ilmeisesti jollekin paikallisten lenkkipolulle jossa oli kuvattu suurin osa “Get of the road!” -kohtauksesta. Sanon nyt suurin osa, koska siinä puhellessaan opassetä näytti meille kohtauksesta pätkää ja huuteli lennossa mitkä osat olivat Wellingtonia ja mitkä Matamataa. Opassetä kertoi myös, ettei yksikään hevonen ollut tuossa lokaatiossa dallaillut vaan ne osat oli hoidettu studion parkkipaikalla. Tuolla oli myös kuvattu jotain pick uppeja Frodosta, Samista ja Klonkusta, mutta opas ei oikein tarkkaan osannut sanoa mitä nimenomaisia otoksia, mutta heitti villin veikkaukden RotKin extended editionin “King has the grown again” -kohtaukseen. Jos et tiedä mistä on kyse, mene ja hanki extended ja katso se. Ja samalla siitä tsuippaili paikallisia koiranulkoiluttajia ohi ja se hämmensi meitä.

Monttu tuossa kuvan alareunassa; sama mihin hobitit piiloutu Mustaa Ratsastajaa.

Kauniita puita, eikö? Ei hullumpi aamulenkkimesta.

Sananen puusta, joka näkyy kuvissakin. Eräässä kuvakässärissä oli kuvattu puu, jonka oksat ojentuvat sormien lailla kohti Frodoa, viitaten siihen miten Sauron kurottaa kohti sormuksen viejää. Mount Victorialta oli löytynyt juuri sopiva puu tähän tarkoitukseen, joten se valittiin kuvauspaikaksi. Kiinnittäkääpä huomiota puuhun Frodon takana kyseisessä kohtauksessa kun seuraavan kerran katsotte Sormuksen ritareita!

Tässä se puu, mikä toi koko kuvausporukan tähän kyseiseen lokaatioon. Melko jännä.

Ja sitten meidät vietiin jälleen kerran Wetaan! Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutkun kerran väkisin sinne asti vietiin... Mutta ihan ekaksi meidät iskettiin dvd-huoneeseen katsomaan Weta-dokkaria, jota ei edellisellä kerralla nähty. Oli kertakaikkiaan upeaa katsottavaa, miten kaikki se kaupan puolella myynnissä oleva roju valmistettiin rakkaudella ja huolella, eikä liukuhihnatuotantona.

Willun uusin aarre. Nyt se sähisee tossa vieressä..

Dokkarin katselun jälkeen päästiin sille Workshop -kierrokselle, jolle oltiin viimeksikin tuppauduttu... Ja eikös se sama Mark dude ollut meitä taas siellä vastassa, valmiina opastamaan Wetan ihmeellisiin saloihin ja tervehti meitä kivasti sanomalla “Hello AGAIN”. Hävettäis jos jaksais mut näh! Jännää muuten, ettei Piikkiä tällä kertaa annettu meidän pideltäväksi... Sattumaako? Pah, ei me semmosiin uskota. Saatiin kyllä jotain nuijaa pidellä ja kun Mira reippahasti kysyi kenen aseesta oli kyse, selvisi että tuo kuului Azogille. Onneksi kumpikaan meistä ei enää tuossa hetkessä pidellyt mokomaa kädessään...

Jos Bilbo kärsii, kaikki kärsii.

Ja sitten... meidät päästettiin irti! Meille annettiin liukuvasti 15-20 minuuttia aikaa tehdä ostoksia, joten kirmasimme kaupan puolelle päät kolmansina jalkoina. Mira syöksyi suoraan kassoille julistamaan haluavansa Thorinin sormuksen ja meiksi valui perässä inisten jotain epämääräistä elämän vaikeudesta. Katsellessani miten Mira valitsi oikean kokoista sormusta, huomasin sen suomalaisen Weta-duden pujahtavan kassan taakse ja... kävin sen ihmisparan kimppuun maaninen materialismin kiilto silmissä ja kysyin, paljonko painaa 1/6 aidonkokoinen Thorin patsas ja onko sen saamisesta ehjänä Suomeen mitään toivoa. Kun paranoidi mieleni oli vakuutettu siitä, ettei Thortsa mitenkään kamalan paljon paina huomasin jo työntävänä rahoja tiskin toiselle puolelle. Thorinin kaveriksi lähti koru, johon on kaiverrettu Thorinin...sinetti? Joku sellain, suomenkieliset termit katoaa hyvää kyytiä... No kuiteskee ja lisäksi siihen käytetty kivi on lähtöisin Eteläisiltä Alpeilta, eli meiksillä on nyt aina pala Uutta Seelantia mukana.

"The Seal of Thorin Oakenshield" .. mitä? Thorinin hylje?

Precioussh.. will be ours... when the.. dwarves.. are.. krhm..

Kysyin nyt Miralta vielä onko sillä jotain sanottavaa tuosta sormuksesta kun tuli itekkin vähän paasattua... Kuulemma viime kerrasta jäi sellainen tunne, että jotain jäi puuttumaan. Tuota seurasi kolmen viikon tärinä ja “terrible need”. Nyt Wetaan juostessa oli tuolla mielessä hakea omansa pois ja hetkeksi iski paniikki, kun ei sormus ollutkaan vitriinissä heti kaikista näkyvimmällä paikalla. Noita kuitenkin oli ihan runsahasti ja tuo vatipääkin sai omansa.

No mutta Anduin taas kerran!

Nämä kyseiset kivet pystyy spottaamaan Sormuksen ritareista!

Wetan jälkeen heivattiin kelkasta dudet, jotka olivat maksaneet vain puolenpäivän tourista ja me loput lähdettiin posottomaan kohti Rivendelliä, jossa saataisiin lounasta. Matkan varrella pysähdyttiin Hutt Riverin varrella, jossa oli myös kuvattu osa Anduinia. Oli äärimmäisen hämmentävää katsella jokea ja sen takana nousevaa kalliota jotka olisivat yhtä hyvin voineet olla keskellä ei mitään, samalla kun selän takana kulki iso tie jolla posotti autoja kuin Rautapihassa Urukkeja. Muuten: Boromir souti väärään suuntaan, ihme sankopää sekin...

Se osa Rivendelliä, joka on jo palannut keskuuteemme.

Rivendellissä meille tarjoiltiin juomista, jäätävän kokoiset (ja yhtä hyvät) voileivät sekä jotain leivoksia sun muita jälkkariksi. Hetki me siinä vain mutusteltiin ja allekirjoittanut pohti edelleen mitä siellä Wetalla oikein tapahtui, kunnes opasdude sitten antoi meille luvan lähteä palloilemaan. Kuulemma jotain pientä Rivendell juttua sieltä löytyisi... Ja juu elikkäs, kyseinen pikku juttu oli sellainen jäätävän kokoinen Rivendellin portti. Friikattiin taas erittäin taidokkaasti ja kamera lauloi korkealta. Hienoa muuten on, että Rivendelliä ollaan rakentamassa kyseiseen mestaan pala palalta uudelleen. Portissa on hyvä alku ja Bilbon penkistä on hyvä jatkaa!

Legolasin pose-puu!

.. jonka juurella me dorkailtiin.

Mitäs kaikkea Rivendellistä... Siellä kasvoi myös puu, jonka kanssa Legolasilla on bromance. Saatiin jälleen leikkiä vähän Keski-Maan hengessä ja saimme käyttöömme viitan ja miekan. Kuvia räpsiessä meillä oli taas omaa kivaa kun pistin Miran tappamaan mut. Tosin ihan hauskaa muillakin taisi olla kun ne katseli meidän älöilyä... Ennen lähtöä nähtiin vielä spotti, jolla Arska ja Arwen seisoskelivat sillalla pussailemassa ja käytiin siihen päälle syvällinen ja analysoiva keskustelu kohtauksen värimaailmasta ja symboliikasta.

Pikkusen Rivendelliä

Tässä oli vesiputous ja silta, jolla Arwen ja Arska pussaili.

Rivendellistä matka jatkui Rautapihaan. Opas esitelli meille lokaariota, kertoi syitä miksi Christopher Lee on kova jätkä ja lopuksi kaivoi jostain puskasta parit kepit, jotta saatiin vähän leikkiä Sarumania ja Gandalfia. Meille näytettiin muuten kuva Rautapihan jäätävän kokoisista porteista ja kerrottiin, että se oli tosiaan kököttänyt sillä nimenomaisella paikalla. Kaikki oli ihan et “wooooooooow”, mutta sit meidän nenien eteen iskettiin kuva jossa se portti olikin koko kärpäsen kakka. Kuulemma kyse oli pelkästä silmälumeesta, joka saatiin aikaaan asettamalla kamera juuri oikeaan kulmaan. Well, you got me.

Näetkö sen? Gandalf ja Saruman juttelemassa ja kävelemässä Rautapihassa?

Tässä kuvassa Gandalf ratsastaa Rautapihan porteista.

Siinä se tour sitten menikin. Hirveästi kuultiin kaikkea nippelitietoa ja puheltiin ties mistä Game of Thronesista Grimmin satuihin, muttei sitä kaikkea enää kuollakseenkaan muista ja osa tuskin on kauhean olennaistakaan. Reissun päätteeksi saatiin vielä muistoksi kartat, joihin on merkattu spotit joihin Rover Tours vie tyhmiä nörttituristeja.

Jos tässä on nykypäivän Istar, maailma on tosiaan pulassa.

Tämmöset saatiin, Thanks mate!

P.s. Tässä vielä linkki merkintään, joka kirjoitettiin ensimmäisen Weta käynnin jälkeen.

P.p.s. Korvatkaa tässä yhteydessä "hobbits"-sana "idiots"-sanalla.