Mocha! Felei bo ma raki!

No niin! Nyt voidaan pitkästä aikaa sanoa tehneemme jotain muuta kuin syöneemme pizzaa tai käyneemme leffassa. Tänään nimittäin herättiin jo kello kahdeksalta aamulla ja otimme suunnan kohti Universal Studiosia. Hämmentävää muuten, että aina kun ollaan suunnitelmallisesti (outo sana) herätty aikaisin, koko talossa on hiljaista kuin missäkin hiljentymiskappelissa konsanaan, mutta vaan kun haluttais nukkua alkaa bileet heti aamusta ja kaikki kolme hurttaa huutaa kuorossa.

Royal Oak.. hehhe.. ehhe.. hee...

Mut kuitteskee! Poikettiin matkan varrella meidän vakiodonitsimestassa vetämässä itsemme ähkyyn, ettei tarvitsisi sitten studioilla alkaa heti ruokaa etsiä. Tässä alkaa jo tottua siihen, että kun jonnekin haluaa lähteä saa reissata sen kaksi tuntia ja päällekin, mutta tuo aamuinen rupeama oli kyllä tolkuttoman hidasta meininkiä. Ja me niin innoista pyöreinä odotettiin että päästäisiin huvipuistoon!

.. Sherlocked..

Lopulta pääsimme Universal Studiosille asti ja meidät laskettiin vapaiksi huvittelualueelle. Heti kättelyssä meitä oli vastassa lauma oheistuotekauppoja, joita noin päivän alussa päätettiin vain vilkaista ettei tarttisi kaikkea kamaa mukana raahata. Siinä vaiheessa kun meille valkeni, että Itse ilkimys -leffoille on omistettu kokonaan oma kauppansa tiesimme olevamme tuhoon tuomittuja... ei sillä, että se tässä vaiheessa enää mitenkään yllättäisi.

Vaikka matkamuistot saivat vielä toistaiseksi jäädä kauppojen hyllyille odottamaan, pidettiin Itse ilkimys ja ennen kaikkea minionsit mielessä ja painettiin ensimmäiseen laitteeseen eli Minions Mayhemiin. Mitäpä tuosta nyt sanoisi? Pyörittiin simulaattorissa 3D -lasit nenuilla ja muututtiin keltaisiksi haalaridudeiksi. Ihan oikeesti!

Palattuamme takaisin (ehkä hitusen) ihmismäisempiin olemuksiimme jatkoimme kiertelyä ja päädyttiin katsomaan Animal actors show'ta ja nimi varmaankin puhuu puolestaan, eli katsottiin miten lavalla painoi koiraa, kissaa, papukaijaa, marsua, possua ja pesukarhua tekemässä temppuja ja viihdyttämässä yleisöä. Näytöksen loppupuolella vapaiksi lasketut pulut oli jyrätä jonkun random aasialaisturistin, joka ei sitten millään malttanut pitää persettään penkissä loppuun asti. Voi aas... siis turisteja... ylipäätään...

 

Tässä vaiheessa jatkettiin puiston alemmalle tasolle ja matkan varrella ihasteltiin avautuvia näköaloja. Puisto sijaitsee tosiaan siis mäen päällä, joten tuolta kelpasi tähystellä toisaalle kaupunkiin. Ylipäänsä on jotenkin helpottunut olo, ettei koko LA ole täysin tasaista maaperää vaan löytyy ainakin jonkinlaista mäkeä ja nyppylää. Liian lättänä ulkoasu voisi sekin olla shokki Uuden-Seelannin vuorijonojen jälkeen...

Vaihtonaamat tuntuu olevan joku juttu..

Universal Studiosin lähes koko laitekanta on aika simulaattori painotteista ja 3D-tekniikkaa hyödyntävää, mikä ei sinänsä ole ihme kun kerran elokuvapainotteisesta teemapuistosta on kyse. Pieni asia joka jäi myös mieleen oli, että varmaan jokaisella ajelulla saatin enemmän tai vähemmän vettä naamalle... Mikä fetissi näillä dudeilla on veren... eikun veden... kanssa läträämiseen?

!!!!!!!!

Kaikista mieleenpainuvin ride (nyt on oikeasti suomenkielinen termi pahasti kadoksissa... anteekshi) oli Studio Tour, jossa meitä kuskattiin lavasteiden seassa ja nähtiin siinä sivussa kaikkea muutakin jännää. Oli shokki itsessään, kun kuskidude ajoi autoletkan johonkin simulaattoritunneliin jossa ollessa autoissa oleville pienille tv-ruuduille pätkähti itse Peter Jacksonin naama. Siltä heebolta ei kyllä pääse missään karkuun... Hyvä, että ehti järkytyksestä toipua kun simulaattori käynnistyi ja paiskoi meitä menemään oikein olan takaa King Kong -videopätkän pyöriessä auton sivuilla olevilla ruuduilla. Kukaan ei nyt tajunut tuota selitystä, mutta pointti taisi taasen olla Peter Jacksonissa...

Nörtti-Miran pakko pohtia että missä on se THE Auto Fastista..?

Mihinkähän muihin leffoihin liittyviä juttuja tuolla kierroksella nähtiinkään... Ainakin autoja niin Flinstonesista, Back to the Futuresta ja Fast and the Furiousista (ainakin), lisäksi oli räjähtävä tappajahai, tulvan alle huuhtoutuva kylä... Sitten oli joku random dude, joka lemppasi jonkun muidun raadon auton takakonttiin samalla kun me turistit siinä istuttiin ja pällisteltiin... sitten se lähti tulemaan puukko kädessä kohti ja lähtiin karkuun.

Oonko mä ainut jonka mielestä tässä tekstissä ei ole mitään järkeä? No mutta kuiteskiin! Oli huisia ja jännää ja pääsipä nyt meiksikin tutustumaan aitoon jenkkiläiseen teemapuistoon. Transformers riden päätteeksi oltiin saatu kupongit, joilla saisi kahvia tai juomista melkein mistä tahansa puiston kahviloista joten kipaistiin hakemassa pienet juomat, jotka ensimmäistä kertaa sitten Jenkkilään saapumisen olivat oikeasti pienet.

Tää tippu niskaa.

Ennen kotimatkaa meidän oli kuitenkin hoidettava vielä yksi asia: pakolliset törsäykset. Ostettiin sateenkaari pop cornia. Ja jotain muutakin ehkä... ei siitä sit sen enempää...

Ei, ei ole Lostista mutta mikä leffa?!

Tukeva aamiainen piti nälän poissa aika hyvin koko päivän, mutta kotimatkalla meillä oli seuranamme jo kaksi kuorossa huutavaa masua. Ja koska aikataulut eivät koskaan osu täydellisesti kohdalleen, saatiin jumittaa parissakin paikassa ennen kuin päästiin Torranceen asti. Matkan varrella saimme todistaa muunmuassa jotain kitaristidudea, joka lauloi ja paasasi meille Jeesuksesta koko matkan Metro Cetral Stationilta Willowbrookiin.

Torrancessa poikettiin Taco Bellissä popsimassa hieman illallista ennen kuin raahauduttiin kämpille. Ah, ruoka... kaunis asia. Ja miksei Suomessa saa vastaavaa pikaruokaa, joka on hyvää ja jota ei ole hinnalla pilattu? Ah, Taco Bell tulee varmasti pelastamaan meidät monena nälkäisenä iltana koska se taitaa olla auki aikasta pitkään...

Nyt meen halimaan yksisarvista. Heibba!