Kyllä kuulkaas pojat ja tytöt on niin, että kunnon yöunet kunnollisessa sängyssä tekee todella gutaa. Allekirjoittaneelle (Willu) tämä aamu oli merkityksellinen ihan jo siinäkin mielessä, että Amsterdamista lähtien sekaisin ollut masu alkoi vihdoin osoittaa toipumisen merkkejä ja siinä hieman ennen kymmentä herätessä tajusin, että jumalauta kun on nälkä. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulla rymistelin alas yläpediltä Mirakin heräsi uuteen päivään Aucklandissa ja vetelimme aamiaiseksi niitä vähäisiä eväitä joita olimme edellisenä iltana onnistuneet kaupasta haalimaan eli pääsääntöisesti hedelmiä ja sipsejä.
Maisematkin on ihan ok.
Tavanomaisesta aamujumituksesta toivuttuamme aloimme kiskoa kamoja niskaan ja suunnistimme bussipysäkille, jolta olimme tarkistaneet pääsevämme Auckland Zoolle. Kätevinä tyttöinä varmistimme myös matkakustanukset etukäteen, jotta meillä olisi tarvittava raha heti valmiina bussia varten. Oli hämmentävää muuten kun on tottunut suomalaisten kolikoiden olevan aina jostain 2000-luvulta, kun paikallisesta valuutasta puolestaan löytyy kolikoita jostain 90-luvulta asti.
Näitä dudeja taitaa vituttaa..?
Tukka.
“Onks nää sama raha... näyttää erilaisilt. Eiku joo toinen on vanhaa parikyt vuotta aikasemmin painettu.” “Joo no sama dude niis on kummaskii.” “Sanoit just queen Elizabethia dudeks.”
"Äiti, haluun lemmikkikilppariduden"
Joskus kahdentoista jälkeen päästiin lopulta lähtemään ja onnistuttiin jopa löytämään ihan oikea pysäkkikin, vaikka varmistettiin vielä pysäkillä henganneelta tädiltä et mihin bussiin kuuluu nousta. Bussi tuli ihan nopeasti, vaikka matka kestikin lähemmän tunnin bussin tsuippailessa ilmeisesti jotain kiertoreittiä. Tämä oli kuitenkin ihan jees, koska Aucklandin kaupunkimaisemaa katselee ihan mielellään. Tästä ei pitäisi enää varmaan edes yllättyä, mutta sanottakoon kuitenkin että bussikuskisetäihminen oli leppoisa ja avulias dude. Tässä menomatkan bussissa oli myös se kätsy juttu, että pysäkit kuulutettiin aina ja screenillä näkyi reittikartta.
“Bussitkin on täällä ystävällisempii ku jengi Suomessa!”
Vastedes syödään aina näin.
Apinadudeja.
Kuis sit. Hetki haettiin oikeaa suuntaa, mutta löydettiin sitten kuitenkin yllättävän kätsysti itse eläintarhaan. Ekana nähtiin söpöjä ja pörröisiä kultapandoja (onks ne ees niitä.. alkaa suomalaiset termit olla vähän hakusessa jo) ja saukkokin olisi pitänyt nähdä, mutta se oli lähtenyt jonnekin muualle dudeilee. Sit spotattiin kahvila ja hilpastiin nauttimaan maailman parhaat cappucinot sekä hedelmäsalaatit siihen kylkiäisiks. Maisematkin oli siinä ihan jees.
Omg!
Myhäilevä apina.
Keesiapinadude.
Kahvin jälkeen mentiin katsomaan tiikereitä, jotka oli aika laiskoissa tunnelmissa. Joku muksukin pani tän merkille ja hoilotti vieressä hätääntyneenä “Dad, dad! The tiger is dead!” Mikä oli meistä aika hilpeetä joten päätettiin jakaa se tännekin.
It's alive!!
"Mis mä oon?"
Derp.
Siitä jatkettiin Aussie Walkaboutille, joka (kuten nimestäkin voi päätellä) käsitti kaikenlaisia australialaisia elukoita kuten kenguruita, emuja ja niin edespäin. Ja Terolle terveisiä, että käytiin myös taratulassa (eli jonkinlaisessa hämppymestassa) tsekkailemassa oltaisiinko saatu taratelloista kuvia, mutta huonoin tuloksin. Toivottavasti et ole nyt kamalan pettynyt, mutta me yritetään sit hämähäkkien kuvausta uudemman kerran kun päästään telttailee!
"Onko mitään viimeisiä sanoja?" "E-ei.."
VARPAAT O_O
Naaaww..
Seuraavaksi reittimme varrelle osui kaikenlaisia hilpeitä apinaotuksia, joihin samaistuimme kuvasti. Ei oikein osata nyt sanoa niistä mitään, mutta antaa nyt kuvien puhua puolestaan. Nähtiin myös King Julien kavereineen (“Se on hauskempaa kun nostaa käpälät ilmaan!” on päivän fraasi) sekä niiden naapurissa asustavat leppoisat alligaattori dudet. Meistä oli hauskaa, että siinä alligaattorimestan yhteydessä oli seinään ripustettu pelastusrengas siltä varalta jos joku plumpsahtaa laidan yli veteen. Paljonkos siitä renkaasta iloa siinä vaiheessa on kun olet keskellä alligaattoreita joilla on about kovin puruvoima mitä olla voi. Niinpä.
Pikku-Smaugeha kasassa.
Olotila Hobitin jälkimainingeissa?
Hmm?
Seuraavaksi käytiin katsastamassa Uuden-Seelannin rannikkoeläimistöä eli hylkeitä ja pingviineitä. Satuttiinpa olemaan sopivasti ruokinta-aikaan pingviinimestalla.
Siitä lähdettiin käymään Afrikassa tai ainakin alueella joka käsitti Afrikan eläimistöä. Serval kissa loisti poissaolollaan ja epäiltiin sen liittyneen osaksi King Julienin alulle panemaa vallankumousta eläintarhassa. Mut ei kai sit kun King Julienkin löytyi lopulta aitauksestaan. Tai sit ne vaan hämäs meitä.
Mut ei enempää sellasta mitä ei nähty vaan mitä nähtiin. Kuten punapersepaviaani, niissä perseissä olikin melkoisesti näkemistä! Beba! Hehehe. Heitettiin tää Afrikka -rinksa itse asiassa kaksi kertaa, koska ekalla kierroksella oli vielä niin kuuma että kaikki kissaeläimet lekotteli varjossa, mutta kun myöhemmin taivas iski pienen sateenpoikasen niskaan päätettiin käydä tsekkaamassa jos kisutkin olisivat virkistyneet ja alkaneet liikkua enemmän. Tämä myös todisti todeksi sen mitä dokkarit (lue: Hobitin extended editionin extrat) ovat Uuden-Seelannin säästä sanoneet: se on ailahtelevainen ja voi muuttua minuutissa.
Mössää banaania
Nomnom.
Nomnom kaksi
Kaikenlaisia elukoita nähtiin, eikä tässä nyt jokaista erikseen lueteltu. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen etsimme käsiimme bussipysäkin (matkan varrella tutustuimme ja ihastuimme paikalliseen ojaan) ja lähdettiin takaisin kohti keskustaa. Osattiin ihan itse, jeejee!
Mä tahtoo veivaa veivaa!
Rhinoo
Keskustassa käytiin syömässä vähän thaimaalaista ruokaa jossain food alleyssa, jossa oli tarjolla jos jonkinmoista pääsääntöisesti itämaista ruokaa. Nyt muuten hämmennyin kun kirjoitin itämaista, vaikka tällä hetkellä itä on lännessä... eikun... wait, what? Mut joo, saatiin myös jättää terveisiä post it -lapun muodossa mestan seinälle ja sehän me mieluusti tehtiin koska Uutta-Seelantia on pakko joka välissä vähän hypettää. Kipaistiin vielä ruokakaupassa sekä kahvilla lähellä satamaa, ennen kuin alettiin tallustaa kotia kohti rantaa pitkin. Alkaa muuten tuntua kotoisalta rämpiä saatanan pitkää mäkeä ylöspäin. Koti on aina lähellä sitä missä on vitun jyrkkä ylämäki.
Kunekune = pyöreä ja lihava.
Loppukaneetiksi vielä, että todettiin tässä Aucklandin olevan todella sininen kaupunki. Meri on sininen ja rakennuksistakin monet, jopa ikkunlaseja myöten. Jotenkin tosi scifimäinen tunnelma, silleen ihan kaikella positiivisuudella.
Tässä toisen päivän tunnelmat, katsellaan mihin huominen meidät pudottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti