Let the wind carry us!

Aamun sarastus Suomen jäädessä taakse

Hong Kongin syvän hiljaisuuden jälkeen matka jatkui sitten vielä kymmenisen tuntia kohti Aucklandia ja tosiaan viimeisen välin lentoyhtiönä toimi Air New Zealand, jolle pitäisi kirjoittaa vähintään tuhat rakkausrunoa. Ensinäkin lentokone itsessään; jalat mahtuivat jopa allekirjoittaneella (Mira) suoraksi edessä olevan penkin alle, mikä on todellakin luksusta ja helpotti pitkää lentoa huomattavasti! Toisekseen stuertit pitivät meistä huolta kuin omista lapsista ja, toki kulttuurellinen juttu mutta kuitenkin, aina kysymykset ja vastaukset alkoivat tai päättyvät sanoihin “darling” ja “love”, mitkä tietysti hymyilyttivät ainakin meitä. Siitä mieleen koneessa oli myös kaksi muuta suomalaista ja oho ne istui meidän edessä! Hauska hetki muuten oli se kun yksi stuerteista tajusi meidän kaikkien olevan Suomesta ja kysyi tunnetaanko me toisemme ja molemmat porukat vastasivat suomalaisittain “ei”... ja siihen loppui se keskustelu tai tutustuminen, haha!

Kuten tuossa Hong Kongissa pähkäiltiinkin niin kyllä sieltä koneen leffatarjonnasta löytyi sekä Hobitit että LotRit (ja lauma muita Wetan tuotoksia) ja näille kaikille oli omistettu oma “New Zealands choice”-kategoria. Päädyttiin sitten pitämään LotR-maratonia, joskin nukuttiin kaksi tuntia ekasta leffasta ja enemmän tai vähemmän tokasta.. ja no kolmas jäi loppujen lopuksi katsomatta koska aika loppui, joten voikohan tätä nyt edes maratoniksi sanoa.. Yritys ainakin ja aika meni nopeasti!

Kiinalaisista päätellen tämä on Amsterdamista.

Sanotaanko niin että tämän reissun sisäistäminen on yhä kesken ja Aucklandiin laskeutuminen meni melko rauhanomaisesti, mitä nyt pientä friikkausta oli huomattavissa. Telttamme joutui paikallisen lain syynättäväksi, jottei se toisi mukanaan liiallista määrää suomalaista pask-.. maaperää ja romuttaisi koko maan ekosysteemiä. Takaisin saatiin se kuitenkin ja oli muuten superihanat virkailijat meitä vastassa! Ei melkein jännittänyt yhtään.. Ja siinä telttaa odotellessamme bongattiin ensimmäinen kääpiö!

Täs me ja Durinin väkeä!

Kääpiöistä mieleen Air New Zealand on tehnyt kaksi Hobittiin liittyvää turvallisuusvideota, joista uudempaa saatiin ihastella tänään koneessa.. Tai siis eilen.

Jotain pikku naposteltavaa Hong Kongin loungessa.

Lentokentältä suunnattiin jonkun vihertaksin voimin City Garden Lodge-majataloomme, jonka räjäytimme kamoinemme alta puolessa tunnissa minkä jälkeen lähdettiin etsimään paikallisia puhelinliittymiä. Samalla matkaan lähti myös kaksi jäätävän kokoista tyynyä, pari makuupussia, makuualustat ja retkeilyastiasto. Nyt kun saadaan auto niin hankitaan sinne myös vedenkeitin ja sitten voidaan dorkailla luonnon armoilla! Tuli myös huomattua kuinka mäkinen kaupunki Auckland on. Kaikki kadut joko nousevat tai laskevat ja mäet ovat tosiaan jyrkkiä! Nimimerkillä hiking in new zeeealaand.

Käytiin tänään myös vähän Downtownissa tutkimassa ja nauttimassa kahvia.. ja etsimässä ruokakauppa, jota saikin hetken aikaa metsästää. Melko ajoissa kuitenkin palattiin takaisin majapaikkaamme koska väsymys alkaa ottamaan ylivaltaa. Nyt röhnötetään pienessä söpössä kämpässämme ja pohditaan mihin huominen meidät viekään..

Just äsken otettu kuva meidän ikkunasta just nyt.

Tässä mielentilassa ei kai ole muuta sanottavaa. Ainiin! Ehdittiin kävellä ehkä kilsa kun jotkut paikalliset pikkupojat halus meidän viskaavan niille niiltä karanneen pallon takaisin.. yli aika hurjan liikenneväylän. Siitä mieleen vasen kaista vaikuttaa jo nyt autottomana aika jännältä, liikenneympyrät sitäkin jännemmältä eikä sovi unohtaa sitäkään että ratti tulee olemaan tietysti väärällä puolella..

Nyt menemme nukkumaan koska en tajua enää itsekään tekstiäni.. Öitä! Tai siis.. hyvää päivän jatkoa!