Dont' want to be waiting to go home anymore

Eilen illalla saimme pitkän odotuksen päätteeksi lisätietoa viimeisen Hobitin premierestä. Huomatessani videon (jonka tekin voitte vilkaista tuosta alta) facebookini etusivulla olin aluksi pudota tuolilta. Nyt se tieto lopultakin tuli ja ollaan askelta lähempänä määränpäätä, tuo oli pohjimmainen ajatus siinä sekasotkussa jota aivoni olivat yhtäkkiä täynnä. Päivämäärä oli 1. joulukuuta, eli ehdittäisiin paikalle vaikka luultavasti silmät harillaan ja järki syväjäässä. Tapahtumapaikkana tietysti Wel... Eikun mitä? Lontoo?! Oh. Okei sit.

Loppujen lopuksi tieto ei kuitenkaan tullut ihan täytenä yllätyksenä. Jo vuosi sitten huhuiltiin, että viimeisen osan premiere olisi Lontoossa, mutta mitään varmaa tietoa ei näkynyt eikä kuulunut. Alkuperäinen matkasuunnitelmamme oli tarkoitus viedä meidät myös Lontooseen, mutta vain jos premiere järjestettäisiin siellä. Lentolippujen ostamista ei kuitenkaan voinut loputtomiin viivyttää, joten kun emme saaneet vahvistusta premierekaupungista päätimme painaa suoraan Uuteen-Seelantiin Lontoon kautta poikkeamatta. Nyt premiere on siellä, mutta ei voi minkään. Täytyy mennä sillä mitä on annettu.

photo: here

Vaikka pohjalla onkin pieni harmitus siitä, ettei premiereen nyt päästäkään, olemme pyrkineet katsomaan asian valoisia puolia. Ensinnäkin meillä ei tällä tripillä oikein ollut suurempaa mielenkiintoa poiketa Lontooseen, vaikka allekirjoittanut onkin yhden käynnin perusteella kovasti kaupunkiin ihastunut. Syynä mielenkiinnon puutteeseen on, että huomattavasti LA:ta ja kesäistä Uutta-Seelantia kylmempi Lontoo vaatisi meidät pakkaamaan mukaan paksumpaa vaatekertaa mikä söisi turhaa tilaa matkalaukuista. Tuskin olisi myöskään ollut kauhean inspiroivaa raahata talvikamppeita mukana maapallon ympäri.

map: here

Sitten on tietysti tuo edellä mainittu asia, että jos premiere olisi järjestetty Wellingtonissa meillä olisi tullut aika kiire ehtiä Aucklandista Wellingtoniin parissa päivässä. Nyt ehdimme rauhassa toipua lähes 40 tunnin matkustamisesta ja tutustua Aucklandiin. Myöskään autoa ei tarvitse sännätä etsimään heti kun ollaan lentokoneesta ulostauduttu, vaan voimme miettiä sitä kunhan olemme asettuneet kaikin puolin Uusi-Seelanti vyöhykkeelle. Ja kun auto on sitten hankittu ja on aika poistua Aucklandista, voimme posotella rauhassa ja katsella paikkoja matkanvarrella sen sijaan, että kiitäisimme talla pohjassa.

Mitä siinä matkan varrella sitten katsastaisi? Ainakin pysähdymme Hobittilassa ja nautimme kunnon hobittien tapaan tuopillisen olutta Green Dragonissa. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa Taupolle katsomaan, josko löytäisimme Mordorin jäänteet ja laumallisen örkkejä. Näiden jälkeen kelpaa lähteä kohti Wellingtonia jossa vietämme jokusen hobittikuorutteisen päivän ensi-illan tienoilla.

photos: here & here

Wellingtonin lähipiiristä löytyvät ainakin Rivendellin, Minas Tirithin ja Helmin syvänteen kuvauspaikat. Lisäksi kaupungista löytyvät tietysti studiot ja Weta Cave, joka tarjoaa tutustumiskierroksen 24 dollarilla ja se ei ole paha hinta se! Kuitenkin se rahamäärä joka Weta Caveen loppujen lopuksi katoaa tulee varmasti olemaan numereellisesti paaaaaaaaljon suurempi. Voitte vain kuvitella kaikkea sitä hobittikrääsää, mitä sieltä saa...

Tietysti on hyvä muistaa, että Keski-Maan kotina Uudessa-Seelannissa on aika varmasti jonkinlaista karnevaalia ja tapahtumaa Hobitin viimeisen osan merkeissä. Menemme siis paikan päälle avoimin mielin ja katsomme, mitä niskaan tipahtaa. Vähintään meillä on edessämme Hobitti 3 ja kaikki elokuvista tutut maisemat.

photo: here

Entä sitten kun Hobitti 3 on katsottu (köh ensimmäisen kerran)? Koska Wellingtonista on lauttayhteys Etelä-Saarelle, on luontevaa jatkaa seuraavaksi sinne. Siellä vietämme joulun ja uuden vuoden, jonka jälkeen palaamme vielä Pohjois-Saarelle ja köröttelemme toista puolta takaisin pohjoista kohti.

Tänään on enää neljä viikkoa lähtöön.